Joo, minulla ei tietenkään ole huumorintajua ja olen tiukkapipoinen sekä katkeroitunut telaketjufeministitäti. Niin lukee kaikissa alushousuissanikin, tulkaa vaikka tarkistamaan. Lisäksi vedän parhaillaan sienenä salmiakkikossua, mikä antaa oivasti pontta "aitoa soturimiehisyyttä" halventaville mielipiteilleni. Kohta lähden etsimään kirvestä ja toivon, että ulkona on satanut edes sentti lunta sen löytymiseen mennessä, että voin ajaa siippani "hankeen".
Mielestäni miehen paikka on tietenkin kamiinan ääressä kotona määkimässä ja jumalauta, jos joku on kanssani eri mieltä niin tulkoon keskustelemaan aiheesta Miss Knucklesin (rekisteröity tavaramerkki) kanssa! Mutta sanonpahan kantani kiiruusti nyt, että varmasti ehdin niiden joukkoon, joita voidaan sitten jälkikäteen haukkua kat(t)eellisiksi panettelijoiksi.
En tiedä miksi ihmeessä tungen lusikkaani tähän aivokuolleelta haisevaan mämmiin nimeltä Euroviisut, mutta olipa selitys mikä tahansa, Teräsbetoni on onnistunut heläyttämään sieluni kanteleen sitä kieltä joka napsahtaa poikki silloin, kun korvani kuulevat jotain täysin kakofonista soopaa, silmät näkevät rautakangesta väkisillä rusetiksi väännetyn vitsin ja aivot pohjanoteeraavat lyriikat, jollaisten kuulemisesta suolisto tuppaa nousemaan kurkkutorvea pitkin ylös ja kuristamaan poloiset aivot.
Teräsbetoni ei ole ollut mitään lempimusiikkiani ennenkään, joskin joku Taivas lyö tulta -ujellus sai aikoinaan jopa muutaman kerran soida rauhassa autostereoissamme loppuun asti. Mitä useammin vitsipoppoon biisejä satuin kuulemaan, sitä vilkkaammin vaihtui levy tai kanava ja nykyisellään en siedä kuulla edes kyseisten hemmojen tavaramerkiksi noussutta hysteeristä aloituskirkunaa, ilman että alkaa ärsyttää ankarasti ja tekee mieli heittää soitinlaite ikkunasta (huomaavathan kaikki varmasti intertekstuaalisen vitsi-kliseeni!)
Teräsbetoni on (Se 0n kato hei mahtava vitsivitsivitsi, eksä sitä tajuu) alkuhuumansa jälkeen osoittanut olevansa jokseenkin kykenemätön tuottamaan mitään uutta. Samaa tuubaa vaan suolletaan iloisesti menestynyttä formaattia käyttäen. Kuulostaa siltä kuin ryhmä käyttelisi joviaalisti kalkkeripaperia niin sanoitusten kuin sävellyksenkin suhteen. Rahat pois vaan yleisöltä ja pojilla on hauskaa.
Ja kukaanhan ei koskaan ennen ole kuullut Euroviisuihin 1979 osallistuneesta oikeasti hauskasta bändistä nimeltä Dschingis Khan, joka esitti biisin nimeltä Dschingish Khan. Jostain ihme Frederikistä puhumattakaan. Että HUH HAH vaan, kun plagiaattorit menee Serbiaan.
Onhan se tietenkin itsessään ihan hauska vitsi (joo, niin varmaan) tämä naftaliinista kaivettu, täysillä överiksi vedetty soturiuho ja äijämeininki ja kiljuhevi ja tämä kaikki muu kliseerekvisiitta, jonka jokainen varmaan tajuu vitsivitsivitsiks, mutta kun sen toistaa tarpeeksi monta kertaa, niin luulisi Speedy-Keinosen ja Sakari Östermalminkin innon lopulta hyytyvän.
Mutta ei, mitä vielä. Suosio vaan nousee ja terästorttu pitää viedä euroviisuihinkin, nolooo-kategoriaan ihailtavaksi, kun se saman macho-paskan jankkaaminen on suomalaisten mielestä niin vitun hienoo ja erillllllaista. Tulee jotenkin mieleen kaikki suomalaiset huumorisarjat yhteen pulloon uutettuina. Mikä hevilobotomia kotimaani kansalaisia oikein vaivaa, kun ne nuolevat tällaista Scheißea innosta piukeina ja kieli ruosteenruskeana?
Kaikkein eniten tympii aivottoman biisin sisältö. Se on varsin säälittävä ja yksiulotteinen lastenloru verrattuna esim. Lordin hauskaan ja helposti samaistuttavaan piilovittuiluun samoilla areenoilla. Humoristinen sotapropaganda ja kömpelö lällättäminen "pelkureille" tai toisella tavoin mieheytensä tai elämänsä arvot kokevalle ei ole millään tavalla onnistunutta. Ei etenkään maassa, jossa vielä vajaa kymmenen vuotta sitten sotilaiden toimesta teurastettiin siviilejä ja jossa saatiin NATO:n toimesta niskaan ihan oikeita pommeja ja uraania niin, että arviolta 1500 SIVIILIlammasta sai surmansa. Muista sodan ja sotureiden mukanaan tuomista seuraamuksista puhumattakaan.
Joissain tulkinnoissa lampaiden laidunnusrauhan uskotaan tosin joutuvan uhanalaiseksi vain siksi, että nämä tosisoturimiehet käyvät juopotteluretkillään kuksimassa niitä. Tarkemmin ajateltuna sekään ei ole vähimmässäkään määrin hauskaa, ei symbolistisesti eikä todellisesti. Hetimiten käy sääliksi viattomia Lambi-parkoja.
Ai niin. Se VOISI sittenkin olla ihan pikkuriikkisen hauskaa, jos pojat olisivat edes viisujen feminiinistä yliseksuaalisuutta irvaillen pukeutuneet minimaalisiin nahkatangoihin ja uhoaisivat munat rytkyen niissä. Mutta eihän niillä tietenkään ole tarpeeksi munaa moiseen, miehelle kova juttu kun on muka jo pelkkä rintojen paljastaminen.
Mä lähen ny ettii sitä kirvestä, moro.
Mielestäni miehen paikka on tietenkin kamiinan ääressä kotona määkimässä ja jumalauta, jos joku on kanssani eri mieltä niin tulkoon keskustelemaan aiheesta Miss Knucklesin (rekisteröity tavaramerkki) kanssa! Mutta sanonpahan kantani kiiruusti nyt, että varmasti ehdin niiden joukkoon, joita voidaan sitten jälkikäteen haukkua kat(t)eellisiksi panettelijoiksi.
En tiedä miksi ihmeessä tungen lusikkaani tähän aivokuolleelta haisevaan mämmiin nimeltä Euroviisut, mutta olipa selitys mikä tahansa, Teräsbetoni on onnistunut heläyttämään sieluni kanteleen sitä kieltä joka napsahtaa poikki silloin, kun korvani kuulevat jotain täysin kakofonista soopaa, silmät näkevät rautakangesta väkisillä rusetiksi väännetyn vitsin ja aivot pohjanoteeraavat lyriikat, jollaisten kuulemisesta suolisto tuppaa nousemaan kurkkutorvea pitkin ylös ja kuristamaan poloiset aivot.
Teräsbetoni ei ole ollut mitään lempimusiikkiani ennenkään, joskin joku Taivas lyö tulta -ujellus sai aikoinaan jopa muutaman kerran soida rauhassa autostereoissamme loppuun asti. Mitä useammin vitsipoppoon biisejä satuin kuulemaan, sitä vilkkaammin vaihtui levy tai kanava ja nykyisellään en siedä kuulla edes kyseisten hemmojen tavaramerkiksi noussutta hysteeristä aloituskirkunaa, ilman että alkaa ärsyttää ankarasti ja tekee mieli heittää soitinlaite ikkunasta (huomaavathan kaikki varmasti intertekstuaalisen vitsi-kliseeni!)
Teräsbetoni on (Se 0n kato hei mahtava vitsivitsivitsi, eksä sitä tajuu) alkuhuumansa jälkeen osoittanut olevansa jokseenkin kykenemätön tuottamaan mitään uutta. Samaa tuubaa vaan suolletaan iloisesti menestynyttä formaattia käyttäen. Kuulostaa siltä kuin ryhmä käyttelisi joviaalisti kalkkeripaperia niin sanoitusten kuin sävellyksenkin suhteen. Rahat pois vaan yleisöltä ja pojilla on hauskaa.
Ja kukaanhan ei koskaan ennen ole kuullut Euroviisuihin 1979 osallistuneesta oikeasti hauskasta bändistä nimeltä Dschingis Khan, joka esitti biisin nimeltä Dschingish Khan. Jostain ihme Frederikistä puhumattakaan. Että HUH HAH vaan, kun plagiaattorit menee Serbiaan.
Onhan se tietenkin itsessään ihan hauska vitsi (joo, niin varmaan) tämä naftaliinista kaivettu, täysillä överiksi vedetty soturiuho ja äijämeininki ja kiljuhevi ja tämä kaikki muu kliseerekvisiitta, jonka jokainen varmaan tajuu vitsivitsivitsiks, mutta kun sen toistaa tarpeeksi monta kertaa, niin luulisi Speedy-Keinosen ja Sakari Östermalminkin innon lopulta hyytyvän.
Mutta ei, mitä vielä. Suosio vaan nousee ja terästorttu pitää viedä euroviisuihinkin, nolooo-kategoriaan ihailtavaksi, kun se saman macho-paskan jankkaaminen on suomalaisten mielestä niin vitun hienoo ja erillllllaista. Tulee jotenkin mieleen kaikki suomalaiset huumorisarjat yhteen pulloon uutettuina. Mikä hevilobotomia kotimaani kansalaisia oikein vaivaa, kun ne nuolevat tällaista Scheißea innosta piukeina ja kieli ruosteenruskeana?
Kaikkein eniten tympii aivottoman biisin sisältö. Se on varsin säälittävä ja yksiulotteinen lastenloru verrattuna esim. Lordin hauskaan ja helposti samaistuttavaan piilovittuiluun samoilla areenoilla. Humoristinen sotapropaganda ja kömpelö lällättäminen "pelkureille" tai toisella tavoin mieheytensä tai elämänsä arvot kokevalle ei ole millään tavalla onnistunutta. Ei etenkään maassa, jossa vielä vajaa kymmenen vuotta sitten sotilaiden toimesta teurastettiin siviilejä ja jossa saatiin NATO:n toimesta niskaan ihan oikeita pommeja ja uraania niin, että arviolta 1500 SIVIILIlammasta sai surmansa. Muista sodan ja sotureiden mukanaan tuomista seuraamuksista puhumattakaan.
Joissain tulkinnoissa lampaiden laidunnusrauhan uskotaan tosin joutuvan uhanalaiseksi vain siksi, että nämä tosisoturimiehet käyvät juopotteluretkillään kuksimassa niitä. Tarkemmin ajateltuna sekään ei ole vähimmässäkään määrin hauskaa, ei symbolistisesti eikä todellisesti. Hetimiten käy sääliksi viattomia Lambi-parkoja.
Ai niin. Se VOISI sittenkin olla ihan pikkuriikkisen hauskaa, jos pojat olisivat edes viisujen feminiinistä yliseksuaalisuutta irvaillen pukeutuneet minimaalisiin nahkatangoihin ja uhoaisivat munat rytkyen niissä. Mutta eihän niillä tietenkään ole tarpeeksi munaa moiseen, miehelle kova juttu kun on muka jo pelkkä rintojen paljastaminen.
Mä lähen ny ettii sitä kirvestä, moro.
5 kommenttia:
Totaalituubaa, sanoo toinen huumorintajuton raskaamman musiikin ystävä. Minulle tulee hirveä halu teurastaa joku joka kerta, kun kuulen sen määkimisen.
Siksi en edes camp-henkisesti voi seurata euroviisuja, palaa hihat.
Euroviisut olivat kivaa katseltavaa silloin kun olin 10-v. ja Herreys lauloi Diggi-Loo Diggi-Leynsä. Sen jälkeen en ole viisuja katsellut, paitsi viime vuonna ihan vain nähdäkseni, miten suomalaiset pärjää (siis järjestäjät).
Lapsuudessa musiikista ei ollut sellaista ylitarjontaa kuin nykyisin. Nyt on vaikeaa keksiä mitään, mikä erottuisi muista ja monella maalla on 'pieniä' ylilyöntejä noissa viisuvalinnoissa. 'Kun minä oli nuori', niin kisoissa pärjäsi kiva pop-biisi. Nyt sellaiset on jo niin moneen kertaan laulettuja, että ei mahkuja.
Hehee, Ranskan selostajat (2 miestä) totesivat esityksestä yhteen ääneen vain äärimmäisen lakonisesti, ettei tähän ole ainuttakaan kommenttia... Sangen ymmärrettävää. Eivät ole lukeneet Raapimapölkkyä.
(Sinänsä kuvaavaa, että kaksi vuotta sitten sinullekin riitti näistä karkeloista kaiken kattavaksi kommentiksi yksi rivi... kyllä närkästyksestä on kummasti hyötyä, jos tekstiä pitää saada tuotettua vähän useampi rivi!) ;-)
En ole jaksanut seurata edes finaalia, sen verran hävettää Suomen puolesta. Mutta Lordi olikin tosi uniikki, taidolla tehty ja hauska juttu Euroviisujen suhteen, eikä vastaavaa ilmiötä taida olla ihan heti odotettavissa.
Piti tämän tekstin lukemisen jälkeen oikein etsiä YouTubesta tuo kappale, kun olen siltä onnistunut välttymään täällä Meksikossa. Toivottavasti vältyn jatkossakin. Piti oikein sinnitellä, että kestin sen kolmiminuuttisen videon loppuun asti. Oikeaa kidutusta, jonka kruunaa se, että muutenkin surkean lyriikan helmeä, eli sitä lammassäkeistöä, pitää sitten toistaa ja toistaa.
Lähetä kommentti