keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2008

Tämähän käy kiinnostavaksi

Tämäpäs vallan harvinaista herkkua.

Kerrankin voi seurata jenkkilän vaaleja jostain muustakin näkökulmasta kuin siitä, valitaanko vähemmän tyhmä, vähemmän niljakas tai vähemmän paha tyyppi presidentiksi. Ja kerrankin jopa ihan aidosti kiinnostaa enemmän kuin kissaa. Täytyy siis vuolla viiva mustaan puuhun. Tässähän rupeaa jo mietityttämän, pitäisikö hankkia televisio toiseksi vuodeksi, että pääsisi seuraamaan väittelyjä.

Jenkkilän demokraateilla on nyt tuore, älykäs ja karismaattinen presidenttiehdokas. Hillary kaatui yllättäen loanheittoonsa ja ylimielisyyteensä, enkä voi muuta todeta kuin että voi voi, aina ei voi voittaa. Olisi vain pysynyt asiallisena ja kohteliaana, niin ei olisi saanut niin paljon pahaa karmaa niskaansa. Nyt on aika noloa hiippailla tiedustelemaan varapresidentin pallia, sillä Obamalla ei välttämättä ole kauhean lyhyt muisti.

Jos Obamassa on vähänkin, siis ihan pikkuriikkisenkin sitä, mitä hänestä annetaan ymmärtää, isolle hiekkalaatikolle on kerrankin pyrkimässä kiinnostava yksilö, eikä ainainen punaniskaliemissä marinoitunut, patrioottinen suolakurkku. Mutta mitäänhän ei voi etukäteen tietää varmasti, vaan vasta aika ja teot näyttävät tämänkin henkilön todellisen pohjakarvan.

Vastaansa "nuori" mies saa paljon sairastelleen papparaisen, jonka kerrotaan olevan luonteeltaan hyvin "kuumapäinen" ja saavan arvaamattomia raivokohtauksia. McCainia on myös kidutettu vuosikausia sotavankina. Voiko sellaisesta muka selvitä tuntematta alkukantaista kostonhimoa? Moisen murtamisen kohteeksi joutunut ei välttämättä kuulu ihan niihin tasapainoisimpiin henkilöihin, joille voi antaa ydinasenappulan haltuun. Pappa myös haaveilee uusista sodista, tukee älykkään suunnittelun opetusta koulussa ja vastustaa abortteja. Tuossa muutamia suuntaviivoja, jotka kertovat hänen asennemaailmastaan ihan tarpeeksi.

McCain on myös ikänsä puolesta arveluttava vaihtoehto. On vaikea uskoa että erittäin kovia kokenut vanhus olisi enää täydessä terässä vastaamaan nykyajan hektisiin haasteisiin ja muuttuneeseen maailmankuvaan, vaikka omaisikin demokraattisiksi haukuttuja taipumuksia. Tämä ei ole mielestäni edes mitään perusteetonta ikärasismia. Ihan samaa mieltä on myös eräs huippuälykäs ja terve sekä urheilullinen yli seitsemänkymppinen. Hänellä on tapana sanoa, että nykyajan tahdissa on erittäin vaikea roikkua, vaikka olisi kuinka skarppi ikäisekseen.

Johtopaikoille ei kaivata machoutensa rippeissä roikkuvia ikivanhoja, seksistisiä ja arvaamattomia reliikkejä, joiden asenteet ovat yleensä suvaitsemattomuuteen kallellaan ja päivitetty viimeksi kivikaudella. Vaikka muutoksen vaatiminen kuulostaa kuinka kliseiseltä, olisi kelkan vaihdettava melkoisesti suuntaansa tai ihmiskunnalta alkaa leppoisa laatuaika käydä todella vähiin. Kysykää vaikka mehiläisiltä.

Toisistaan ottavat siis mittaa aselakien kiristämistä mielivä diplomatian kannattaja ja pyssyihin uskova sotilas. Nuorekas ja energinen optimisti vs. kyyninen ja luutunut pessimisti. Kaksi tyyppiä, jotka ovat kuin eri planeetoilta.

Saahan nähdä kuinka käy. Toivottavasti amerikkalaiset onnistuvat äänestämään maansa edes vähän enemmän kuiville siitä sanoinkuvaamattomasta suosta, johon tämä viimeisin vajakki on onnistunut sen ajamaan.

7 kommenttia:

Polga kirjoitti...

Kummisedän kanssa eilen keskusteltiin aiheesta ja tietysti toivottiin Obaman voittoa. Mutta, kuin yhdestä suusta, molemmat sanoivat "Milloinkahan se yritetään esimmäisen kerran ampua!" Onko siellä noussut tämä ajatus mieleen, kun tuo on kovin suosittua siellä päin maailmaa?

Ta-Miit kirjoitti...

No on kyllä tullut mieleen ja monta kertaa. En yhtään ihmettelisi, jos hänestä tulisi älykkään politikoinnin marttyyri. Se olisi jo kyllä jotain niin törkeää, että ei enää tosikaan.

Toisaalta, onhan tuo kaikkien aikojen tyhmin presidenttikin onnistuttu varjelemaan salamurhilta. Siinä lienee ollut työsarkaa aika monelle...

chi kirjoitti...

Pidetään peukut ja varpaatkin ristissä Obaman puolesta. Sen maan politiikalle tekisi todellakin hyvää kunnon tuuletus ja pesän puhdistus. Samaa voisi kyllä sanoa Suomestakin, tuo vaalirahoitusskandaali on kuin jokin kummallinen farssi. En tajua myöskään sitä, miten poliitikot ovat kerta toisensa jälkeen niin tyhmiä, että he aina luulevat selviävänsä kaikesta valehtelemalla. Heidän poliittinen uskottavuutensa kun kärsisi huomattavasti vähemmän, jos kertoisivat sen totuuden heti kättelyssä, oli se kuinka ruma tahansa...

se sama kirjoitti...

Heh, ei ristissä vaan pystyssä... Niin tai no mikisei voi niitä ristissäkin pitää. jos se auttaa enemmän. :D

ColibriDreams kirjoitti...

Muutos olisi tosiaan tarpeen, sekä USAn että kaikkien muidenkin kannalta. Toivottavasti nyt oppivat jotain Bushin kaudesta eivätkä kämmää tälläkin kertaa...

tiikeritoveri kirjoitti...

"Täytyy siis vuolla viiva mustaan puuhun."

Hmm, tällaista sanontaa en tunnekaan. Mitä ihan tarkalleen ottaen tarkoitat? Että täytyy siis muistaa tarkkaan seurata kyseistä mus... köh, afroamerikkalaista ehdokasta? Sikäläisistä ääri-ilmiöistä myös poliittisen korrektiuden vaatimuksissa jotain kuulleena heräsi vaan puoliksi huvittunut, puoliksi huolestunut epäilys, että tässä asiayhteydessä (mutta muusta tekstistä irrotettuna) saattaisi joku seipäänniellyt tuonkin tulkita epäkorrektiksi (lue: rasistiseksi)... Naurettavaa, mutta, anteeksi yleistys, ...Ameriikka on. ;-)

Obama tuntuu kyllä Ranskassakin medioita kovasti kiinnostavan ja herättävän toiveikkaita odotuksia. Le Monden mukaan hän on "koko muun maailman" suosikki - mistä moni tosin tekee suoran johtopäätöksen, että McCainin ne amerikkalaiset sitten kumminkin valitsevat. Mutta kun Euroopassa on eri maissa jo tehty kyselyitä, kumman näistä kahdesta toivoo voittavan, niin ranskalaisista peräti 84% (!) äänestäisi Obamaa. Saksalaisista samoin yli 80%, briteistäkin lähes kolme neljästä. Kieltämättä sitä siis melkein toivoisi - etenkin 2000 ja 2004 vaaleja muistellen - että olisikin äänioikeus myös muilla kuin jenkeillä itsellään... (Lieneekö sitten jokin ranskalainen paradoksi vai universaalimpikin ilmiö, että kansa osaisi kyllä äänestää oikein TOISEN maan pressanvaaleissa, muttei valitettavasti omissaan...???)

P.S. Se "viimeisin vajakki" (kiitos ilmaisusta) muuten käväisi tässä juuri Euroopan jäähyväiskiertueellaan täälläkin toteamassa, miten hyviä frendejä ovat Sarkon kanssa. Vaikkei ollut herrojen mairea yhteishymyily maailman mieltäylentävintä katseltavaa, niin saipahan tuo isäntä huvittavahkosti kyseenalaista kunniaa: jos yleensä onkin mukavaa tulla kehutuksi viisaaksi, ehkei kuitenkaan kohteelle yhtä hyvää mainosta kehujan ollessa Yrjö W...

Ta-Miit kirjoitti...

Tuo viivan vuoleminen mustaan puuhun on puhekielessä ainakin minun kotiseudullani ilmaisu sille, että jotain tapahtuu todella, todella harvoin. Viitanne johonkin ajanlaskutapaan ennen kalentereita.