Kävin ennen muinoin 90-luvun alussa kertaalleen yökylässä syvästi uskovaisen perhetutun luona, kun kerta samassa kaupungissa asuimme. Siinä illalla kahvipöydässä istuessamme, emäntäni otti puheeksi, että kyllä se olisi niin hyvä jos minäkin antaisin Jeesuksen tulla elämääni. Taisin lusikoida kiireesti kakkua suuhuni, ettei olisi vain tarvinnut vastata.
Esittelinpä sitten äidilleni vuoden 2002 tietämillä miehen, josta ei ole juurikaan pahaa sanottavaa. Hän on lempeä ja sydämellinen, ihmeellinen, kaunis, oikeudenmukainen, rahasta piittaamaton, fariseuksia vihaava, kiltti eläimille, tervehdyttävää seuraa ja kaikkea muutakin mukavaa. Suuttuessaan hän kyllä kaataa pöydän jos toisenkin, jos siihen ilmenee tarvetta. Äidillä oli heti lempinimi kielen päällä. Miehen tummaan pitkään tukkaan, ruskeisiin silmiin, kasvonpiirteisiin ja silmiinpistävään laihuuteen viitaten hän tokaisi: "Pula-ajan Jeesus!"
Tuossa kesäloman aikana järvellä retkeillessämme Jesse suostui pyynnöstämme tekemään näytösihmeen ja kävelemään vetten päällä, mistä autenttinen kuva yllä. Hänen saavuttuaan viimein rantaan, esitimme kuksat ojossa hartaan toiveen, että josko hän olisi muuttanut myös ison järven veden viiniksi. Valitettavasti ihmemiehemme sanoi, että yksi ihme kerrallaan, muuten iskee työuupumus päälle ja että loma se on oltava jumalan pojallakin. Päätimme seuraavalla kerralla priorisoida tarkasti ihmeiden esitysjärjestyksen.
Mutta nyt se tärkein ilmoitusluontoinen asia. Perhetuttu voi viimeinkin antaa kiven vierähtää sydämeltään. Jeesus on ollut elämässäni jo pitkälti seitsemättä vuotta. Paljastettakoon nyt myös se "suuri salaisuus", että olen ollut hänen kanssaan naimisissa 26.1. 2007 lähtien.
8 kommenttia:
Miepäs tiesinkin :) ja ajatella, etten ole edes höpöttänyt asiasta kenellekään!
Pula-ajan Jesse oli kyllä aika hauska. Auts.
Joko saapi onnitella vai pidätelläänkö vielä?
Olipa hieno tarina ja tosi kiva, että päästit sen Jeesuksen elämääsi ja että yhteiselo on noin ihanasti sujunut. Onneksi olkoon!
Kuvauksesi perusteella on todettava, että mäkin taidan olla naimisissa samanlaisen pula-ajan Jeesuksen kanssa, sitä ei nykytiede kyllä vielä pysty selittämään, miten se on mahdollista, mutta tärkeintä on, että siihen itse uskoo. ;D
Shaoli, muistan että siskosi taitaa olla aika Sherlock :)
Zepa, saa onnitella, kaikille sukulaisille on jo ilmoitettu ja kyllä tuommoinen yli puolentoista vuoden pidättely saa riittää jäyhästi asioistaan ilmoittelevalle suomalaisellekin :D
Itkupilli, olen huomannut että ihmeitä tosiaan joskus tapahtuu. Sellainen on jo itsessään mies, jonka kanssa on hyvä elää ja jonka kanssa voi myös jutella ihan mistä vaan mieleen juolahtaa.
Hui kun mä pelästyin otsikkoa ;D No, viralliset onnittelut vaan täältäkin - kyllä tuollainen Jesse kelpaisi meikäläisellekin *kehuu*!
Ei sitä muunlaista Jeesusta tarvikaan... Onneksi olkoon myös tuon pula-ajan Jeesuksen löytämisestä! Ihanko puolitoista vuotta odotit, ennen kuin kerroit sukulaisillekaan? Itse en varmaan malttaisi odottaa niin kauaa, mutta olen varma, että veli vielä joskus tekee jotain samanlaista. Tosin luultavasti esittelemättä mitään tyttöystäviä etukäteen. Itse asiassa voin kuvitella, että samassa tilaisuudessa vaimon kanssa esiteltäisiin muutama ennen tuntematon lapsikin...
Jep, odotimme puolitoista vuotta voidaksemme pitää jotain rosvopaistilla ryyditettyä pakanallista kekkerinpoikasta esim. laavulla, kun palaamme.
Naimisiinmenon aikaan oli nimittäin kauhea jenkkiläänlähtöhässäkkä ja ajan puute, joten ylimääräiset karkelot olisivat käyneet stressaamaan.
Mutta kevättalvesta kävikin ilmi, että emme vielä palaakaan takaisin kokonaan, joten kekkerihaaveet siirtivät. Punnitsimme kuitenkin reiluksi ilmoittaa, ennen kuin juttu tyystin vanhenee. Reaktiot ovat olleet ihan mielenkiintoisia. Meistä kumpaistakaan ei sentään ole vielä irtisanottu suvuista... :)
Meikäläisellä Jeesus on messissä lähinnä joskus lenkillä. Suosikkeihini kuuluvan No one is innocent -ranskalaisbändin (Depeche Modelta lainaama) "Personal Jesus" -kappale tuntuu kestävän kulutusta ainakin vauhdissa paremmin kuin hyvätkään juoksutossut. (Tuo DM-alkuperä ja se, että myös Marilyn Mansonilla on tästä oma coverinsa, selvisi mulle vasta paljon myöhemmin, enkä ole näitä muita edes kuunnellut. NOII:n versio tehoaa muhun ihan riittävän hyvin.) Toisaalta vähintään yhtä usein askeleitani siivittää Apocalyptican armottoman hieno "I'm not Jesus" ("I'm not Jesus, I will not forgive! No I won't, I will not forgive..." etc.). Jos miehesi joskus kyllästyy imagoonsa, Apojen fanishopista saa myös hienoja I'm not Jesus -teepaitoja ;-)
"Reaktiot ovat olleet ihan mielenkiintoisia. Meistä kumpaistakaan ei sentään ole vielä irtisanottu suvuista... :)"
No minkälaisia reaktioita sitten tuli?
Mä en kyllä jaksa ollenkaan ymmärtää semmoista joidenkin vanhempien (itse naimisissa olevien/olleiden) ihmisten, yleensä kai naispuolisten, kohkaamista ja utelemista suvun nuorten naimisiinmenoista ja -menemättömyydestä, puhumattakaan muista asioista mitä tietynikäisen ihmisen odotetaan elämässään tekevän ja haluavan. Itse varmaan irtisanoutuisin oma-aloitteisesti myös suvustani (kuten erinäisistä tuttavuuksista), jos tämmöistä suoraan mua kohtaan esiintyisi. On se niin sietämätöntä, kun joillekin herneaivoille ei millään mahdu kalloon, että jotkut yksilöt nyt vaan kertakaikkiaan haluavat elää YKSIN, nyt aina ja ikuisesti. Ja mitä hittoa sekään vapaassa maailmassa muka edes sukulaisille kuuluu, jos kaksi yksilöä parisuhteensa virallistavatkin?! Ei tasan mitään.
P.S. Tuo kuva on kyllä huippu!!!
Lähetä kommentti