tiistaina, syyskuuta 23, 2008

Ei muuta sanottavaa




Voisivatkohan Suomen ynisevät poliitikot nyt viimeinkin harkita vakavasti aselakien kiristämistä ja käsiaseiden kieltämistä tavan kansalaisilta? Olisiko myös aihetta ottaa hiukan vakavammin nuorten pahoinvoinnin lievittämistoimet?

Kun muuten täältä Amerikasta ei kohta enää uskalla palata takaisin kotimaahan.


7 kommenttia:

shaoli kirjoitti...

Kunpa se olisikin noin yksinkertaista. Elämä olisi helppoa.

Anonyymi kirjoitti...

Aseiden kieltäminen tai rajoittaminen vielä tästä lisää ei juuri vaikuttaisi näihin tapauksiin.

Ne vaan rakentelisivat sitten pommeja ja tekisivät vielä enemmän tuhoa kerralla. Iso pommi on aivan helppo tehdä ja sen kaikki ainekset saa tavallisista kaupoista. Näinhän esimerkiksi siellä USA:ssa tehtiin se Oklahoman pommi-isku 1995.

Ja riittävän motivoitunut tyyppi menee inttiin ja ottaa sieltä aseen ja ammukset mukaan (tämä on jo Suomessa tapahtunut ja varmasti tapahtuu uudestaan).

Myöskään nämä toimenpiteet, joita on jo mm. ehdotettu, eivät auta: sisäministerin eroaminen, internetin sensurointi, internetin valvonta, poliisin soluttautuminen nettiyhteisöihin, ja liuta kaikenlaisia muita toimenpiteitä, joiden avulla ei tarvitse niihin oikeisiin ongelmiin puuttua...

TA-MIIT kirjoitti...

Mitkäköhän sitten ovat niitä oikeita ongelmia, joihin pitää puuttua ja miten, kysynpä vaan? Käsien levittely ja olkapäiden kohauttelu ei ole se, mistä poliitikoille maksetaan palkkaa.

Aselain kiristäminen ja mielenterveyspalveluiden saatavuuden parantaminen tuskin lienevät korjauslistalla ainakaan siitä turhanpäiväisimmästä päästä.

Ehkä myös suomalainen kansanluonne, johon kuuluu elinehtona pahansuopuus, kateellisuus, nujertaminen ja heikomman kiusaaminen, -kaipaisi pahemman kerran muokkaamista. Murhaaja oli tälläkin kertaa koulukiusattu tapaus.

Lissu kirjoitti...

Se että Suomessa on maailmassa kolmanneksi eniten aseita per capita ei varmasti ainakaan ennaltaehkäise Kauhajoen ja Jokelan kaltaisia tragedioita. Ikävä kyllä, korrelaatio on ilmeinen. Kyllä minustakin nyt ensimmäinen askel olisi aselain tuntuva tiukentaminen. Seuraavaksi sitten nuorten mielenterveyteen käytettävien määrärahojen roima korotus.

Jos aseen saa helposti, kynnys hankkia se on matalampi. Ehkä nämäkään tappajat eivät olisi menneet näin pitkälle, jos aseen olisi joutunut hankkimaan laittomia teitä. Se olisi sentään vaatinut enemmän vaivannäköä.

shaoli kirjoitti...

Luulen, että anonyymi tarkoitti, ettei aselakien muutos merkitse suoraan sitä, että kouluammuskelut loppuvat kuin seinään. Eli se ei ole lopullinen ratkaisu näihin tekoihin. Myyrmannissahan räjäyteltiin ihan omatekoisella pommilla.

Tietenkin se on ensimmäinen asia, joka olisi pitänyt saattaa loppuun jo viime vuonna. Pelkään vain, että aselaki ei asiaa ratkaise lopullisesti. Itse olen töissä kunnassa, jossa mielenterveyspalveluita on huomattavasti parannettu ja nuoria sinne ohjtaan ja nuoret pääsevät ns. hoitoon. Silti tuntuu, että vaikka nuori kuinka kävisi jossain psykologin juttusilla, niin ei se häntä terveeksi tee. Mielestäni koulukiusaamisellakaan ei ole suoraa yhteyttä siihen, että jostain tulee tappaja. Eivät kaikki koulukiusatut ryhdy ihmisvihaajiksi, eivätkä ala tappaa tuntemattomia tai tuttuja.

Tietenkin kaikella edellä mainitulla on vaikutusta ja sillä saadaan pienennettyä pahoinvoivien nuorten määrää, estettyä aseen hankintaa, varmaan estettyä jonkun hullun suunnitelmien toteuttamiset jne. Mutta itselläni on ihan älyttömän pessimistiset ajatukset juuri tällä hetkellä. En pysty selittämään itselleni tarpeeksi tyhjentävästi sitä, että mitä pitäisi tehdä toisin, että kukaan ei koskaan enää missään ryhtyisi tällaisiin tekoihin. Eikä kyseessä ole todellakaan käsien levittely tai se, ettei niihin ongelmiin puututtaisi, vaan ehkä lähinnä epätoivo siitä, että vaikka asioihin puututaan ja tehdään vaikka mitä, niin se ei vaan tunnu auttavan. Siis ehkä joidenkin kohdalla, mutta ei täysin tyhjentävästi, koska tällaista tapahtuu.

TA-MIIT kirjoitti...

Tietenkään en kuvittele, että olisi vain yksi tai kaksi vastausta tai lääkettä tässä asiassa. Mutta jostain on purkaminen aloitettava ja nuo kaksi ovat ne ilmeisimmät, ihan samat kuin täällä rapakon takanakin. Liikaa asemyönteisyyttä ja liikaa seonneita päitä, joita ei muka ole aikaa/varaa hoitaa.

Yksi mieltäni suuresti vaivaava kysymys on, että miksi Skandinavian maista juuri Suomessa? Miksi ei Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa tai Islannissa?

Siksikö, että Suomi on "Euroopan amerikkalaisin maa".

Mikä kotimaamme ihmisten sieluissa on niin pahasti vialla, että aseen kanssa heilumisesta ja viattomien ihmisten lahtaamisesta on yhtäkkiä tullut muotia?

Sen olen toki aina tiennyt, että suomalaiset eivät ole henkisesti kovin tervettä kansaa, mutta aiemmin vastaavat sekoamiset ovat olleet lähes aina alkoholin ansiota. Ja nyt harkiten, tyynesti, selvinpäin...

Ehkä murhaajien vihalla on jotain tekemistä epäonnistumista suunnattomasti häpeävän kulttuurimme kanssa. Kun ei pärjätä (tai kun muut tekevät selväksi, ettet pärjää), tapetaan mieluummin kuin kestetään pärjäämättömyydestä koituvaa häpeää.

Mielestäni on muuten erityisen kammottavaa se, että "lintukodossamme" on kolmanneksi (!) eniten maailmassa aseita väestömäärään suhteutettuna, -56 sataa ihmistä kohden.

Joka toinen tuntemani ihminen ei metsästä. Mihin me suomalaiset niitä aseita todella noin paljon tarvitsemme?

shaoli kirjoitti...

Tuon asemäärä tuli minulle yllätyksenä viime viikolla, kun aseista aloimme keskustella. Järkyttävää, mutta meidänkin työpaikalla on aseharrastajia. Minä kun olen aina luullut, että Suomessa olisi vielä jotenkin vaikea saada asetta itselleen.

Pärjäämisestä sen verran, että kauhajokisella nyt kuitenkin tuntui olevan kavereita ja entisiä tyttöystäviä, eli ei nyt ihan yksinäisyyden uuvuttama ollut se tyyppi. Auvisen tapauksessa taas koulumenestys oli käsittääkseni hyvä, eli siinä mielessä tyyppi oli pärjäävä, sosiaalisesti ei taas kovinkaan menestynyt.

Käänsi ja väänsi mitenpäin tahansa, niin minusta on vain niin mahdotonta ymmärtää, miten jonkun mieli sekoaa niin täysin. Mikään asia yksin tai yhdessä ei riitä selittämään sitä, että joku lähtee tekemään tuollaisia asioita. Juuri tuota mietittiin töissäkin, että kännipäisiä tappoja vielä pystyy jotenkin käsittämään, mutta näitä muita ei. Kyseessä ovat olleet täysin persoonallisuushäiriöiset tyypit, joilla päässä on vinksahtanut pahasti.

Ruotsissa poliisi sai muuten kiinni jonkun pojan, joka suunnitteli vastaavia murhia jossain pikkukaupungissa. Siellä poliisi tosiaan otti tyypin kiinni, toisin kuin täällä Suomessa.