Kävin törsäämässä. Shoppaamassa, palvomassa kaupankäynnin jumalia, juhlimassa kuluttamista ja tuhlaamassa oikein kunnolla. Ostin upean, lasitimanteilla koristellun, pinkin aitonahkavyön (rakkautta ensi silmäyksellä), Niken verkkarit, kolme hyvälaatuista ja tyköistuvaa pitkähihaista paitaa sekä mustan t-paidan jossa on lasitimanttikirjailuin mieluisia muistoja herättävä teksti Chamonix - Mont Blanc. Viimeisintä olin himoinnut alitajuisesti siitä asti, kun jätin suosiolla Chamonixissa rekkiin vastaavan 20 euroa maksaneen.
Laskun lopusumma oli veroineen 14 dollaria 50 senttiä eli 10 euroa 5 senttiä, josta CMB maksoi 99 senttiä. Nyt on oikein syntinen olo :)
Mahdollisuuden hervottomaan humputteluun tarjosi täkäläinen Salvation Army -kirpputori. Siellä käydessään saa hyvän yleiskatsauksen täkäläisten suosimista tyyleistä ja materiaaleista. Ennen kaikkea pääsee täydentämään arkivaatevarastoaan pikkurahalla.
Ja ei, en ole aikeissa ryhtyä kilpasille sympaattisten kirppariaddiktien Ia:n tai Nelliinan kanssa saatikka tavoitella Lumppujen ja Lureksien Tiimarista ostettua tiaraa. Tämä on ihan uniikki vaatekaapista tuleminen, jolle tuskin seuraa jatkoa.
Ithacan pelastusarmeijan kuteiden materiaalit ovat Suomen tarjontaan verrattuna asteen lumppuisempia, ja enimmäkseen keinokuituisen epämiellyttäviä. Onneksi sentään joukosta löytyy harvakseltaan myös käyttämättömiä tai muuten kulutusta hyvin kestäviä puuvillaisia peruskuteita. Täällä on turha kuvitella tekevänsä mitään hätkähdyttäviä muotilöytöjä sen enempää kirpputoreilla kuin kaupoissakaan, sillä vaatteiden mallit, värit, kuviot ja tyylit ovat 99-prosenttisesti mauttomia ja tanttamaisia. Kirpputorien kenkiin en taitaisi koskea pitkällä tikullakaan, sillä ne ovat täällä, toisin kuin Suomessa, erittäin loppuun pidettyjä ja törkeän likaisia.
Konservatiivisen hillitty tätilook sekä 80-luvun säkkimäinen college & farkut-kombinaatio ovat käsittämättömän suosittuja niin nuorten kuin vanhempienkin keskuudessa. Tämä maa ON todella jämähtänyt 80-luvulle. T-paidoistakin puuttuu Suomesta tuttu räyhäkäs ilottelu ja anarkia (esim. Kiroileva Siili, Duudsonit, Mielenterveysvaatteet) - ja ne mainostavat enimmäkseen jotain I was there (minä paraskin sanoja...) -paikkaa, koulua tai lällyä piirrettyä.
Koon suhteen olen täällä ihmeekseni täysin marginaalissa. Suomessa kun olen tottunut olemaan standardi, jolle löytyy aina vetimiä kirppiksiltä, niin täällä olen joutunut nöyrtymään siihen, että paikkani on xs-olkipillien rekeillä. Kokoani saattaa hyvinkin löytyä jopa lastenvaatteiden seasta. Joten ei tarvitse ihmetellä, jos joku päivä vielä näette kuvia, joissa hiihtelen teletappi-paita päällä ja nalle Puh-shortsit jalassa.
Laskun lopusumma oli veroineen 14 dollaria 50 senttiä eli 10 euroa 5 senttiä, josta CMB maksoi 99 senttiä. Nyt on oikein syntinen olo :)
Mahdollisuuden hervottomaan humputteluun tarjosi täkäläinen Salvation Army -kirpputori. Siellä käydessään saa hyvän yleiskatsauksen täkäläisten suosimista tyyleistä ja materiaaleista. Ennen kaikkea pääsee täydentämään arkivaatevarastoaan pikkurahalla.
Ja ei, en ole aikeissa ryhtyä kilpasille sympaattisten kirppariaddiktien Ia:n tai Nelliinan kanssa saatikka tavoitella Lumppujen ja Lureksien Tiimarista ostettua tiaraa. Tämä on ihan uniikki vaatekaapista tuleminen, jolle tuskin seuraa jatkoa.
Ithacan pelastusarmeijan kuteiden materiaalit ovat Suomen tarjontaan verrattuna asteen lumppuisempia, ja enimmäkseen keinokuituisen epämiellyttäviä. Onneksi sentään joukosta löytyy harvakseltaan myös käyttämättömiä tai muuten kulutusta hyvin kestäviä puuvillaisia peruskuteita. Täällä on turha kuvitella tekevänsä mitään hätkähdyttäviä muotilöytöjä sen enempää kirpputoreilla kuin kaupoissakaan, sillä vaatteiden mallit, värit, kuviot ja tyylit ovat 99-prosenttisesti mauttomia ja tanttamaisia. Kirpputorien kenkiin en taitaisi koskea pitkällä tikullakaan, sillä ne ovat täällä, toisin kuin Suomessa, erittäin loppuun pidettyjä ja törkeän likaisia.
Konservatiivisen hillitty tätilook sekä 80-luvun säkkimäinen college & farkut-kombinaatio ovat käsittämättömän suosittuja niin nuorten kuin vanhempienkin keskuudessa. Tämä maa ON todella jämähtänyt 80-luvulle. T-paidoistakin puuttuu Suomesta tuttu räyhäkäs ilottelu ja anarkia (esim. Kiroileva Siili, Duudsonit, Mielenterveysvaatteet) - ja ne mainostavat enimmäkseen jotain I was there (minä paraskin sanoja...) -paikkaa, koulua tai lällyä piirrettyä.
Koon suhteen olen täällä ihmeekseni täysin marginaalissa. Suomessa kun olen tottunut olemaan standardi, jolle löytyy aina vetimiä kirppiksiltä, niin täällä olen joutunut nöyrtymään siihen, että paikkani on xs-olkipillien rekeillä. Kokoani saattaa hyvinkin löytyä jopa lastenvaatteiden seasta. Joten ei tarvitse ihmetellä, jos joku päivä vielä näette kuvia, joissa hiihtelen teletappi-paita päällä ja nalle Puh-shortsit jalassa.
2 kommenttia:
Ja mitä vikaa on Teletappipaidassa? Mäkin haluaisin, mutt isoa kokoa... ajattele nyt: iso veli valvoo "nyt kaikki Teletapit nukkumaa" *tsihih*.
Aika outoa, luulisi, että Jusassa ois parempia kirppareita - vai onko tää aluesidonnaista? Olen aina luullut/kuvitellut...
Nih, lapset saa aina kaikki hupaisat vaatteet, epiä. Miettii sitäkin, että kaksi lempipaitaani tekstillä "normal people frighten me" on pelastettu lasten rekistä! Vähän tosin kiristää kainalosta.
Varmaankin on hyvin aluesidonnaista täällä kirppiksien laatu ja mehän ollaan täällä ns. maalla, mehtien keskellä.
Epäilisin, että jossain Isossa Ompussa voisi olla jo kirpparitkin vähän eri luokkaa. Pian olisi sekin mahdollista tsekata, jos ensin saisin varattua sieltä halvan, inhimillisen hostellin, jossa ei ole luteita tai torakoita.
Lähetä kommentti