Lämpenee

Huomasin tuossa juuri kirjoittaneeni 333 postausta, joka on puolet vähän huvittavammasta lukumäärästä. Pikkupedon luku sitten vissiin.

Viime aikoina kaikki kirjoittamiseni on hyytynyt totaalisesti, syksystä asti väsäämäni työn käännyttyä viimeistelyä vaille loppusuoralle. Minusta tuntuu, etten ole ikuisuuksiin oikein mitään muuta tehnytkään, Washingtonissa pyörähtämistä lukuun ottamatta. Siinä se talvi vaan on hurahtanut ohi huomaamatta japanilaisessa polvi-istunnassa työskennellessä. Polvi-istunta kun on ainoa asento, jossa voin suuremmitta tuskitta kyyröttää tuntikausia nysväämässä pieniä yksityiskohtia.

Työnantajan kanssa on ollut vielä yhden jos toisenkin yksityiskohdan kärsivällistä hyppyyttämistä kohdasta toiseen ja muutaman omituisehkon ohjeistuksen aiheuttama väärinkäsityskin setvittävänä, mutta muuten alkaa olla tosiaan homma valmiina. Viimeinkin. Mahtavaa! Alkoi jo jatkuva luovuuden tuska maistua vähä kerrassaan puulta.

Täytyy toivoa, että kun pääsen tästä eroon, herra Taivaanrannanmaalari ei taas riemastu ja ala suunnitella pääni menoksi uusia, elämää suurempia projektejaan. Uusia töitä vastaan minulla ei ole mitään, mutta nyt voisin ainakin pitää pienen tauon. Minua huvittaisi pysyä hetken aikaa hyvin kaukana pensseleistä ja maalista. Etenkin kun olen saanut puserrettua itsestäni ulos viimeisenkin luovuuden pisaran, mitä minusta ylipäätään tuntuu tällä saralla irtoavan. Amatöörinä ei ole niin kauhean helppoa, kun kuitenkin odotetaan ammattimaista jälkeä.

Haluan aika kiihkeästi palata omien tekstieni pariin ja keskittyä hetken aikaa vain ja ainoastaan niihin. Olen kirjoittanut päässäni jo vaikka mitä lisäkiemuroita lastenkirjaan ja materiaali huutaa sekä raapii pääsyään ulos pääkopastani. Minulla on ihan kauhea ikävä päästä istumaan ison kahvin kanssa "maagiseen" Harry Potter kirjastoon (kyllä, täällä saa mennä kahvin kanssa kirjastoon ja kissojakin täällä on monissa kirjastoissa, kuten ystäväni J. minulle vinkkasi. Sivujuonteena: Tokiossa on muuten jopa kissojakin kahviloissa...) ja inspiroitumaan villiviinien kehystämien ikkunoiden sekä ilmassa leijuvilta tuntuvien kirjoitustasanteiden suuresti inspiroivasta vaikutuksesta.

Sen lisäksi pitäisi aloittaa kesää silmällä pitäen koko ajan kiihtyvä tehotreenaaminen. Suunnitelmissa siintelee jälleen eräs kuntoa ja kestävyyttä vaativa taipale jonne ei voi lähteä tuosta noin vain haahuilemaan. Yli lumisten vuorten me kuljemme näin jne.

Ja tietysti täytyy mainita se kaikkein ihanin, mitä tapahtui tänään: Lumen, jään, hytinän ja pakkasen jälkeen tänään olikin ulkona eksoottisen lämmintä. Oli kuin lehmä olisi nuolaissut naamasta, kun päänsä ulos pisti. Nyt myöhään yölläkin on +10 lämmintä. Kostea maa tuoksui voimakkaasti ja vesiputouksen mylvivät. Ihanaa! Kesä tulee.

Pian, kohta puut taas kukkivat niin, että taju lähtee katsellessa. Ja ystävät tulevat käymään, jihuu!