tiistaina, maaliskuuta 24, 2009

Kipeetä

Viikko sitten aloitellut pöpö on vääntänyt kanssani sitkeää mattopainia tähän päivään asti. Ensin se kutale myyrysi nieluuni, nylki sieltä nahkat ja jatkoi sitten rumpukalvojani paukuttaen voitonmarssiaan lihaksiin, keuhkoihin, nenään, poskionteloihin, silmiin ja näköjään nyt lopulta korviin, jotka ovat olleet pari päivää autuaasti lukossa. Vasta tänä aamuna ylös ryömiessä tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että olen voiton puolella.

En ole malttanut lojua päivisin peiton alla uikuttamassa, vaan olen lappanut naamaani täkäläisiä mömelöitä ja rahjustellut mummovauhtia pieniä matkoja ulkona, kun vielä toistaiseksi on ollut niin kivat ilmat. Eilen puin itseni micheliniakaksi ja kävelin tähystelemään Cayugajärven rannalle. Siellä tuuli niin lujaa että aallot tyrskysivät vaahtopäinä ja rannan suurten riippapajujen oksat liehottivat melkein vaakasuorassa. En palellut, vaikka rannalla oli hyytävää. Kerrospukeutuminen on korkeampaa älykkyyttä. Kotomatkalla huomasin, että skunkinkaalit (Symplocarpus foetidus) olivat jo paikka paikoin kasvatelleet kauniita ja kummannäköisiä kukkakartioitaan maan pinnalle.

Sunnuntaista lähtien on sen sijaan tiedossa Weather.com:in mukaan sadetta, räntää ja kaikkea ylen ikävää siltä väliltä viikko eteenpäin. Jippii, kuka sitä aurinkoa olisi kaivannutkaan.

Kävin tänään vähän pidemmällä kävelyllä ja ratsaamassa Pelastusarmeijan kirpputorin. Lama on iskenyt näköjään sinnekin, kun en löytänyt mitään erityisen ilahduttavaa. Vain anilliini-mustaraitaisen pitkähihaisen raitapaidan, topin ja hidunhienosta kankaasta tehdyn itämaisen paitulin yhteishintaan 3 dollaria. Kirppijuhlat taitaa olla nyt juhlittu, kun rikkaammatkin ihmiset joutuvat vähän miettimään säkinsuun kiristämistä ja harkitsemaan poisheittämistä kaksikin kertaa.

Kävellessäni kotiinpäin katselin, kuinka minut pysäyttäneiden liikennevalojen toisella puolella kävelevä vanhempi nainen alkoi yhtäkkiä hoiperrella humalaisen näköisenä. Se tuntui, omituiselta sillä täällä on todella harvinaista nähdä perslärvässä ulkoilevaa väkeä. Lähdin menemään yli ja samalla hetkellä nainen kaatui suorilta jaloita selälleen, iskien päänsä pahannäköisesti asfalttiin. Juoksin naisen luo yhtäaikaa jonkun pojan kanssa ja joku kolmas alkoi soittaa paikalle apua. Onneksi jollakin muulla oli puhelin, itse kun en koskaan muista pitää sitä mukanani.

Nainen oli saanut jonkun kohtauksen, mutta oli onneksi tajuissaan ja vastaili, kun jututimme häntä. Hän mainitsi olleensa aiemmin sairaalassa ja mikäli sain selvää, hän soperteli jotain koomasta. Mitenkään muuten en keksinyt olla avuksi, kuin laittaa hänelle pudonneen kengän jalkaan, kun hän pyysi ja pitää kiinni kädestä. Pian saapuneelle ambulanssihenkilökunnalle sitten painotin, että nainen löi päänsä aika kovaa kaatuessaan. Toivottavasti hänelle ei käynyt kovin pahasti.


2 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Hyvä että pöpöt alkavat jo vähän väistyä. On kurjaa olla flunssassa...

Mä voin ihan kuvitella että Pelastusarmeijassa ja muissa Second Hand paikoissa on valinta surkastunut,kun ihmiset eivät enään osta yhtä helposti ja pitävät ehkä kauemmin vanhoja hyviä vaatteitaan.

Onneksi olit paikalla kun tuo nainen kaatui.Kuulosti aika pahalta, toivottavasti toipui siitä.

disa kirjoitti...

I love it ! Very creative ! That's actually really cool Thanks.