Ostin Eve Enslerin Vaginamonologeja -kirjan jo kauan aikaa sitten, silloin kun siitä vielä puhuttiin kohisten ja naama vähän vinossa hymyssä. Tykkäsin ja liikutuin siitä kovasti. Mielestäni Ensler pystyy sanomaan pelkkään naisten jalkoväliin keskittyvässä pamfletissaan paljon enemmän ihmisyydestä, kuin monet "vakavasti otettavat" filosofit koko laajassa tuotannossaan.
Vaginamonologit on vaikuttava teos. Hyvin syvällisesti vaikuttava, ihon alle menevä ja sydämeen joka kerta naarmuja raapiva, vaikka sen lukisi tai näkisi useampaan kertaan. Ei siinä puhuta pelkästään vaginoista, vaan ihmisten perimmäisestä olemuksesta., suorastaan ytimestä. Iloista, suruista, peloista, vankiloista, vapautumisista, hyvyydestä, pahuudesta, nautinnosta, kärsimyksestä, häpeästä, ylpeydestä, kivuista, hyväksynnästä, hyväksymättömyydestä, sorrosta ja siitä vapautumisesta tai sorron alle luhistumisesta.
Itse olen lukenut kirjan paristi, nähnyt Enslerin esityksestä tehdyn DVD:n ja nyt sitten viimeisimpänä onnistuin vihdoin ja viimein pääsemään Jänismiehen kanssa Cornellin opiskelijoiden järjestämään live-esitykseen.
Tähän esitykseenhän liittyi pieni skandaali, sillä aiottu esityspaikka, yliopistonmäellä oleva Sage Chapel ilmoittikin CURW:n välityksellä sulkevansa ovensa esitykseltä vain muutamia viikkoja ennen sen alkamista. Kun ilmeisesti yhtäkkiä joitakin uskiksia alkoikin ahistaa näytelmän sopimattomuus ja levottomuus ja laarilaarilaa! Onneksi sentään korvasivat äkkimuutoksesta koituneet rahalliset vahingot ja järjestivät uudet tilat. Silti hieman haiskahtaa kaksinaismoralismilta ja ennen kaikkea lietsoo enstisestään inhoani uskonnollisia kuppikuntia kohtaan. Että pitää oikein kieltämällä kieltää esittämästä pyhän kappelin tiloista näytelmää, jonka tavoitteena on #VAIN# vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja kerätä avustuksia naisiin kohdistuneiden vääryyksien korjaamiseksi.
Minun tekisi niin mieli maalata iso vaaleanpunainen VAGINAtaulu ja käydä hakkaamassa se protestiksi nauloilla Sage Chapelin oveen. Siinä olisi heille KIRKKOvenettä kerrakseen.
Jokaisen ihmisen, niin miehen kuin naisenkin pitäisi nähdä Vaginamonologit jossain muodossa. Se kuuluu taatusti ihmisen yleissivistykseen, äniskööt sovinistisiat, feministienvihaajat ja muut äärikonservatiivit mitä lystäävät.
Naiset, jotka häveliäisyyttään tms. kieltäytyvät katsomasta Vaginamonologeja ja miehet-, jotka ovat esityksestä mitään tietämättä sitä mieltä että se on roskaa, -käyvät minua lähinnä sääliksi. He eivät tiedä mitä menettävät ja kenties heillä ei ole koskaan mahdollisuutta vapautua sitä tietämäänkään. Tajuavatkohan he itsekään kuinkakohan monen askeleen päässä ovat niistä sadistisista hulluista kusipäistä, jotka vaativat naisen sukupuolielimet silvottavaksi, etteivät ne vaan pääse oma-aloitteisesti tekemään pahojaan?
Sitäpaitsi uskaltaako joku vielä nykypäivänä tunnustaa, että pelkää VITTUA, varsinkaan jos se sattuu olemaan oma vittu tai rakkaan kumppanin vittu? Onneksi Jänismies ei ainakaan pelkää. Häntä itseasiassa harmitti, ettei sattunut olemaan käteistä mukana, että olisi voinut ostaa myyjäispöydältä nuoltavan pimppatikkarin :) Hahhah, ai hitto että rakastan ja palvon tuota maailman ihaninta aviomiestäni niin, että en saa sitä sanoiksi puettua!!!
Ja välispiikkinä täytyy mainita, että Vaginamonologeja melkein ammatikseen dissava Mike Adams voi minun puolestani haistaa koiranpaskan (vitun haistattaminen tai vittuun painumisen toivottaminenhan olisi hänelle jo suorastaan kunniatarjous)! On vastenmielistä, että hänen kaltaisensa hatemonger saa käyttää Eve Enslerin kuvaa feministien rienaamiseen ja haukkumiseen keskittyvässä keskenkasvuisessa ja aivokuolleessa kirjantekeleessään, jota en sen luettuani kelpuuttaisi edes vessapaperiksi. Pthyi!
Cornellin Vaginamonologit kolahti minuun lujaa. Nuorten naisten joukossa oli hurmaavaa virtaa ja energiaa, joka lainehti vuolaasti yleisön päälle. Kuten olin jo etukäteen arvannutkin, minulla oli jokseenkin suurimman osan ajasta vaikeuksia pidätellä niin ilon kuin surunkin kyyneliä. Enslerinkin "My Vagina was my Village" -esitystä vidolta katsellessani itkin tuossa taannoin niin paljon, että sohvalla maatessani kyyneleet valuivat korviin asti. Nytkin tulee vettä silmiin, kun sitä ajattelen.
Sen sijaan nauroimme kippurassa hulvattomalle CUNT -cheerleader-esitykselle, joka päättyi naisten pyllistykseen ja heidän takamuksissaan lukeviin isoihin kirjaimiin CU (Cornell University) NT!!!! Ja kun he huudattivat meitä: say CII, say JUU, say EN, say TII, say CAAAAANT! niin mehän huusimme lujaa ja hauskaa oli.
Kahden naisille palveluja tarjoavia prostituoituja esittävien naisten esitys oli niin sensuelli, että en voinut lakata tuijottamasta ja ihailemasta heistä huokuvaa eroottista latausta. Ehkäpä he pystyivät esityksellään vilauttamaan sitä huhuttua ja puolustettua prostituution puolta, johon ei liity kenenkään pakottamista, paritusta, hyväksikäyttöä, julmia ihmiskohtaloita, irvokkuutta ja inhoa.
Ja klitoriksena kakun huipulla, olivat myyntipöydillä lojuvat T-paidat, joihin oli painettu riemukas paikallisuutta korostava teksti "Vaginas are Gorges!"
Ja seuraavaksi: Haluaisin (ilman kynsiä ja hampaita) todella nähdä Penis Monologuesin, sillä kyllä minua kiinnostaa kovastikin miten miehet seksuaalisuutensa ja genitaalinsa kokevat. En toki sellaista munamonologia, joka vetää koko peniksestä puhumisen tahallaan lekkeriksi, parodiaksi ja pelkäksi pilanteoksi (niin kuin on ilmeisesti käynytkin), koska niitä nyt on nähty maailman pahki kyllästymiseen asti. Vaan sellaisen, jossa uskalletaan puhua kerrankin suoraan ja rehellisesti peniksistä ja niiden tuntemuksista sekä kokemuksista ilman ainaista haavoittuvaisuudeen alleen peittävää, hermostunutta defenssiröhönaurua.
Jos jostain moinen löytyy, niin kertokaa minullekin? Vai kirjoittaisivatko jotkut kirjallisesti lahjakkaat miehet mielellään ihan itse, tässäpä vasta olisi teille haastetta!
Vaginamonologit on vaikuttava teos. Hyvin syvällisesti vaikuttava, ihon alle menevä ja sydämeen joka kerta naarmuja raapiva, vaikka sen lukisi tai näkisi useampaan kertaan. Ei siinä puhuta pelkästään vaginoista, vaan ihmisten perimmäisestä olemuksesta., suorastaan ytimestä. Iloista, suruista, peloista, vankiloista, vapautumisista, hyvyydestä, pahuudesta, nautinnosta, kärsimyksestä, häpeästä, ylpeydestä, kivuista, hyväksynnästä, hyväksymättömyydestä, sorrosta ja siitä vapautumisesta tai sorron alle luhistumisesta.
Itse olen lukenut kirjan paristi, nähnyt Enslerin esityksestä tehdyn DVD:n ja nyt sitten viimeisimpänä onnistuin vihdoin ja viimein pääsemään Jänismiehen kanssa Cornellin opiskelijoiden järjestämään live-esitykseen.
Tähän esitykseenhän liittyi pieni skandaali, sillä aiottu esityspaikka, yliopistonmäellä oleva Sage Chapel ilmoittikin CURW:n välityksellä sulkevansa ovensa esitykseltä vain muutamia viikkoja ennen sen alkamista. Kun ilmeisesti yhtäkkiä joitakin uskiksia alkoikin ahistaa näytelmän sopimattomuus ja levottomuus ja laarilaarilaa! Onneksi sentään korvasivat äkkimuutoksesta koituneet rahalliset vahingot ja järjestivät uudet tilat. Silti hieman haiskahtaa kaksinaismoralismilta ja ennen kaikkea lietsoo enstisestään inhoani uskonnollisia kuppikuntia kohtaan. Että pitää oikein kieltämällä kieltää esittämästä pyhän kappelin tiloista näytelmää, jonka tavoitteena on #VAIN# vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja kerätä avustuksia naisiin kohdistuneiden vääryyksien korjaamiseksi.
Minun tekisi niin mieli maalata iso vaaleanpunainen VAGINAtaulu ja käydä hakkaamassa se protestiksi nauloilla Sage Chapelin oveen. Siinä olisi heille KIRKKOvenettä kerrakseen.
Jokaisen ihmisen, niin miehen kuin naisenkin pitäisi nähdä Vaginamonologit jossain muodossa. Se kuuluu taatusti ihmisen yleissivistykseen, äniskööt sovinistisiat, feministienvihaajat ja muut äärikonservatiivit mitä lystäävät.
Naiset, jotka häveliäisyyttään tms. kieltäytyvät katsomasta Vaginamonologeja ja miehet-, jotka ovat esityksestä mitään tietämättä sitä mieltä että se on roskaa, -käyvät minua lähinnä sääliksi. He eivät tiedä mitä menettävät ja kenties heillä ei ole koskaan mahdollisuutta vapautua sitä tietämäänkään. Tajuavatkohan he itsekään kuinkakohan monen askeleen päässä ovat niistä sadistisista hulluista kusipäistä, jotka vaativat naisen sukupuolielimet silvottavaksi, etteivät ne vaan pääse oma-aloitteisesti tekemään pahojaan?
Sitäpaitsi uskaltaako joku vielä nykypäivänä tunnustaa, että pelkää VITTUA, varsinkaan jos se sattuu olemaan oma vittu tai rakkaan kumppanin vittu? Onneksi Jänismies ei ainakaan pelkää. Häntä itseasiassa harmitti, ettei sattunut olemaan käteistä mukana, että olisi voinut ostaa myyjäispöydältä nuoltavan pimppatikkarin :) Hahhah, ai hitto että rakastan ja palvon tuota maailman ihaninta aviomiestäni niin, että en saa sitä sanoiksi puettua!!!
Ja välispiikkinä täytyy mainita, että Vaginamonologeja melkein ammatikseen dissava Mike Adams voi minun puolestani haistaa koiranpaskan (vitun haistattaminen tai vittuun painumisen toivottaminenhan olisi hänelle jo suorastaan kunniatarjous)! On vastenmielistä, että hänen kaltaisensa hatemonger saa käyttää Eve Enslerin kuvaa feministien rienaamiseen ja haukkumiseen keskittyvässä keskenkasvuisessa ja aivokuolleessa kirjantekeleessään, jota en sen luettuani kelpuuttaisi edes vessapaperiksi. Pthyi!
Cornellin Vaginamonologit kolahti minuun lujaa. Nuorten naisten joukossa oli hurmaavaa virtaa ja energiaa, joka lainehti vuolaasti yleisön päälle. Kuten olin jo etukäteen arvannutkin, minulla oli jokseenkin suurimman osan ajasta vaikeuksia pidätellä niin ilon kuin surunkin kyyneliä. Enslerinkin "My Vagina was my Village" -esitystä vidolta katsellessani itkin tuossa taannoin niin paljon, että sohvalla maatessani kyyneleet valuivat korviin asti. Nytkin tulee vettä silmiin, kun sitä ajattelen.
Sen sijaan nauroimme kippurassa hulvattomalle CUNT -cheerleader-esitykselle, joka päättyi naisten pyllistykseen ja heidän takamuksissaan lukeviin isoihin kirjaimiin CU (Cornell University) NT!!!! Ja kun he huudattivat meitä: say CII, say JUU, say EN, say TII, say CAAAAANT! niin mehän huusimme lujaa ja hauskaa oli.
Kahden naisille palveluja tarjoavia prostituoituja esittävien naisten esitys oli niin sensuelli, että en voinut lakata tuijottamasta ja ihailemasta heistä huokuvaa eroottista latausta. Ehkäpä he pystyivät esityksellään vilauttamaan sitä huhuttua ja puolustettua prostituution puolta, johon ei liity kenenkään pakottamista, paritusta, hyväksikäyttöä, julmia ihmiskohtaloita, irvokkuutta ja inhoa.
Ja klitoriksena kakun huipulla, olivat myyntipöydillä lojuvat T-paidat, joihin oli painettu riemukas paikallisuutta korostava teksti "Vaginas are Gorges!"
Ja seuraavaksi: Haluaisin (ilman kynsiä ja hampaita) todella nähdä Penis Monologuesin, sillä kyllä minua kiinnostaa kovastikin miten miehet seksuaalisuutensa ja genitaalinsa kokevat. En toki sellaista munamonologia, joka vetää koko peniksestä puhumisen tahallaan lekkeriksi, parodiaksi ja pelkäksi pilanteoksi (niin kuin on ilmeisesti käynytkin), koska niitä nyt on nähty maailman pahki kyllästymiseen asti. Vaan sellaisen, jossa uskalletaan puhua kerrankin suoraan ja rehellisesti peniksistä ja niiden tuntemuksista sekä kokemuksista ilman ainaista haavoittuvaisuudeen alleen peittävää, hermostunutta defenssiröhönaurua.
Jos jostain moinen löytyy, niin kertokaa minullekin? Vai kirjoittaisivatko jotkut kirjallisesti lahjakkaat miehet mielellään ihan itse, tässäpä vasta olisi teille haastetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti