torstaina, maaliskuuta 12, 2009

Kultin omistama kahvila

Keskustassa on vanhan maitotuoteyhtiön tiloihin rakennettu kahvila nimeltä Maté Factor. Jostain syystä en ole saanut aiemmin aikaiseksi mennä sinne, vaikka rakennus näyttää erittäin kutsuvalta ja olen ikkunassa mainostettavia erikoiskahveja ja teeunelmia aina ohi mennessäni kaihoisasti vilkuillutkin.

Päätin viimein sunnuntaina johdatella Jänismiehen sinne romanttiselle, sadetihkuisen sunnuntaipäivän kahville.

Kun avasin oven kahvilaan, olin pudota ihastuksesta polvilleni. Ihan kuin olisimme astuneet jonnekin Tolkienin maailman olentojen asuttamaan, äärimmäisen kodikkaaseen taloon! Ja siellä tuoksuikin niin hyvälle, puulle ja miedosti tulisijan savulle.

Korkekattoisessa ja lämpimästi valaistussa tilassa oli sisustettu maalaisromanttisesti paljon puulla. Pöydät ja tiskit oli muotoiltu puusta, jonka luonnollisiin halkeamiin oli valettu jotain läpinäkyvää massaa ja siihen upotettuja hedelmänpalasia tms. Katonrajassa risteilivät vanhoilta näyttävät hirret ja eteisessä oli jopa katon läpi oksistaan muurattu puunrunko. Heti eteisestä vasemmalla oli myös kerta kaikkiaan ihana, luonnonkivistä muurattu suuri takka, jonka valkea hehkui lämpöä koleaan iltapäivään. Seinille oli kirjoitettu menuihin mitä houkuttelevimman kuuloisia herkkuja ja juomia. Hyllyillä oli myytävänä käsin tehtyjä keramiikkamukeja ja kaikenlaista kivankuuloista syötävää sekä juotavaa. Kerta kaikkisen fantasiatarinamainen tila siis. Vähän kuin Turun Viikinkiravintola Harald, mutta kauniimpi ja herkempi (ei täytettyjä eläinten raatoja seinillä). Jos tällainen kahvila olisi Suomessa, se vetäisi larppiväkeä kuin pipoa.

Menimme tiskille tilaamaan ja laitoin merkille, että henkilökunta näytti koostuvan pitkätukkaisista, utusilmäisistä, poninhäntäisistä hippimiehistä ja keskiaikaiselta näyttävään mekkopukuun pukeutuneesta, haltiannäköisestä naisesta. Yksi poninhäntäisistä miehistä otti meidän tilauksemme ja rupatteli meidän kanssamme hetken aikaa kotipaikkaamme, töitämme ja hiihtokiinnostustamme kysellen. Kehuin vuolaasti, kuinka kaunis heidän kahvilansa on ja miten ihanalta näyttivätkään hänen minulle laatimansa suuri, maitovaahtohöyhenellä koristeltu Chai Latte sekä jokin Jänismiehen valitsema suklainen mokkaunelma paksuine kermavaahtoineen. Lähtiessämme pöytää kohti, barista antoi meille vielä ilmaiseksi yhden keksin mukaan.

Hiukanko ystävällistä!

Menimme lähelle takkaa istumaan, mielihyvästä huokaisten. Ja oliko chai latte hyvää? No en ole kyllä ikinä maistanut mitään niin täydellistä kuumaa juotavaa niin inspiroivassa ympäristössä. Mausteilla oli oikein mukava jälkipolte kielelläni. (Sen jälkeen muiden paikkojen Chait ovat maistuneet surkealta kuralta.) Jänismiehen mochaunelmakin oli kuin kermapilven kera juotavaa mutakakkua :P Jänismies katseli huvittuneena, kun en voinut lakata pulputtamasta, mikä helmi paikka olikaan ja miten mahtavalta mausteinen juomani maistuikaan ja miten hohkaava takka sai minut liikuttumaan kotoisasti ja miten olisin voinut jäädä sinne vaikka hetipaikalla asumaan. Ja siellä oli vielä niitä soman näköisiä pitkätukkahippejäkin, joista joku jo viritteli tiskin takana unelmoivan näköisenä kitaraansa. Olinko löytänyt sieluni kodin?

Voi huokaus. Jos miulla olisi tuollainen oma kahvila, niin olisin maailman onnellisin nainen. Minun oli aika vaikea saada takamukseni irti paikan tuolista, kun tuli aika lähteä kotiin. Sanoin, että sinne aion kyllä tulla vielä monen monta kertaa...

Vaan oletteko koskaan kuullut sanontaa "Come to the dark side - we have cookies"? Entä oletteko koskaan olleet tekemisissä minkään hämärän lahkon kanssa?

Kotiin tultuamme nimittäin laitoin kuukkelin laulamaan, tarkoituksena laatia äärimmäisen haltioitunut postaus ja mainos tuosta uniikista paikasta. Olin aika tyrmistynyt, kun päädyinkin tuohtuneisiin juttuihin, joissa vaadittiin kovin sanoin paikan boikottia, kerrottiin sen kuuluvan pahamaineiselle 12 Tribes jeesushippikultille ja luetteloitiin muutenkin monen monta ikävää asiaa, joista ainakin lahkon johtajaa on syytetty.

Niin, että kun kerran elämässään löytää paikan, jonka tuntee heti sisään astuttuaan kodikseen ja josta saa suoraan taivaassa valmistettuja kuumia juomia, niin sitten sitä tietenkin pyörittävät jotkut epäilyttävät lahkohiipparit. Tämä on niin minun tuuriani. Vai onkohan minussa vain jokin sisäsyntyinen luonteenpiirre, joka vetää minua magneetin lailla kaiken maailman kulttihippien pariin, vaikka olen kirjopesunkestävä ateisti?

Kulttijuttu pitää tosiaan paikkansa. Koko kahvilan talon on ostanut omakseen ryhmä 12 Tribesin jäseniä, jotka noudattavat jotakuinkin omalaatuista elämäntapaa, monine arveluttavine asenteineen. Porukka on kuitenkin elänyt siivoa ja kunnollista elämää ainakin täällä, eikä heillä ole myöskään ollut mitään ongelmia virkavallan kanssa. Päinvastoin, heitä on kuvailtu hyvin energisiksi ja inspiroiviksi toimijoiksi. Paikan vastaava on myös Ithaca Timesin haastattelussa vastannut heitä koskeviin epäluuloihin ja syytöksiin, kiistäen että he puuhastelisivat mitään, mistä ihmisten pitää olla huolissaan.

Minä en nyt oikein tiedä mitä tästä asiasta ajattelisin (tai tiedän, mutten pysty silti lukitsemaan päätöstäni), etenkin kun minun tekisi mieli mennä uteliaisuuttani paikkaan uudestaan. Toisaalta paikan huikea vetovoima tuntuu minusta nyt vähintäänkin arveluttavalta ja verkossa on lukuisia juttuja, jossa lahkon annetaan kuulla kunniansa. Lahkolla on jotain tekemistä Israelin kanssa (viettävät sapattia, tanssivat israelilaisia kansantansseja iltamissaan), mutta toisaalta sitä syytetään jossain myös juutalaisvastaisuudesta, koska heidän mielestään juutalaisille on oikein kärsiä, kun kerta ristiinnaulitsivat Jeesuksen. (?!?) Itse lahkon pääjehulla viiraa monessa asiassa (esim. homot, lasten kurittaminen, naisten tasa-arvoisuus, rotukysymykset) erittäin pahasti päästä ja hän vaikuttaa houreineen vastenmieliseltä tapaukselta.

Toisaalta kahvilan omistaja väittää esim. heihin kohdistuneiden rasismisyytösten olevan potaskaa ja toivoo suvaitsevaisuutta, etteivät ihmiset tuomitsisi heitä vain heidän poikkeavien uskonnollisten näkemystensä takia, vaan ottaisivat kahvilan kahvilana ja tulisivat keskustelemaan uskonnollisista asioista sitten erikseen, jos jotakuta ne sattuvat oikeasti kiinnostamaan.

Kinkkinen juttu. Mihin tässä nyt sitten uskoisi, kun yksi taho kehuu, toinen vaatii boikottia ja paikka itsessään henkilökuntineen puhuu liiankin positiivisesti puolestaan. Miten paljon kulttiin liittyvissä negatiivisissa huhuissa on perää ja pitävätkö ne paikkansa juuri näiden kyseisten ihmisten kohdalla? Onhan siinä sekin mahdollisuutensa, että kyseinen ryhmä on erkaantunut päälahkostaan erimielisyyksien vuoksi (ovat muuttaneet muualta). Tai että täkäläiset uskovaiset eivät vain satu hyväksymään kultin uskontokäsityksiä ja siksi mustamaalaavat heitä ahkerasti, vaikkei väärinkäytöksiä olisi täällä tapahtunutkaan.

Itse en halua tuomita ihmisiä toisten tekojen perusteella, mutta en myöskään kannattaa sellaisten ihmisten toimintaa, joiden arvomaailma sotii monin kohdin omaani vastaan. (Okei, myönnetään että kahvivalikoima ja se saakelin chai latte huutaa mulle silti erittäin kutsuvasti.)

Mene ja tiedä. Tämä voi olla paljon pahempaakin, kuin miltä kuulostaa tai sitten ei. Ehkäpä menen sinne uudestaan ja vien vieraitanikin ällistelemään. Palvelu oli kuitenkin moitteetonta ja paikka sen luokan kokemus, etten viitsisi ihan turhan takia säikähtyä sitä karttamaan. Enkä usko että minua, pahansisuista köyhimystä olisi ainakaan mitenkään kannattavaa kaapata jäseneksi :) (Ei ne kuulema oikeasti ketään kaappaile, kai.)

Konsultoin myös mielelläni kavereitani ja lukijoitani, että mitä mieltä te tästä hämmentävästä ja hämmennettävästä jeesushippisopasta olette?

ITHACA TIMES: MATÈ FACTOR
ITHACA COMMUNITY NEWS
TWELVE TRIBES
KULTIN RUODINTABLOGI
PAIKALLINEN VASTUSTUSBLOGI

4 kommenttia:

Polga kirjoitti...

Olin jo pakkaamassa laukkuja, kunnes pääsin postauksesi loppuun *huoh*. Täytyypä vilkaista linkit läpi... ne pitkätukkahipit kun aina kiinnostaa ;D

Yaelian kirjoitti...

Olipa mielenkiintoinen postaus.Luin sitä ja teki ihan mielettömästi nähdä ,miltä se paikka näytti sisältä,niin houkuttelevasti sitä kuvailit.

Jos mä löytäisin tuollaisen paikan, niin en mä sitä syrjisi jonkun hippikultin takia,ellei sitten siellä harjotettaisi jonkinlaista käännytystyötä tai yritettäisiin jotenkuten manipuloida asiakkaita heidän ajatusmaailmaansa. Kävin katsomassa linkkejä tuosta kultista ja vaikuttaa sellaiselta kultilta,joita on montakin Yhdysvalloissa.Niin montahan eri kulttia on teilläpäin;ja tässäkin oli kyse pariskunnasta,joka sai paljon seuraajia,ja kultti oli syntynyt. Minkäänlaista yhteyttä tuolla kultilla ei ole Israeliin;he vain ovat adoptoineet näitä tansseja ja ehkä muita juttuja juutalaisuudesta ja he eivät ole ainoita,jotka niin tekevät.

Chi kirjoitti...

Oi, kuulostaa täydelliseltä sadetihkuiselta iltapäivältä romanttisessa kahvilassa!

Kultit ovat kyllä aina arveluttavia. Toisaalta kahvilassa käymällä tukee myös kultin toimintaa. Toisaalta muissa kahviloissa ja ketjuissa saattaa tukea tietämättään vielä epämääräisempää toimintaa.

Toisaalta täydellinen chailatte on aina täydellinen. Parhautta niin sanotusti. Voi olla, että menisin sinne ihan vain sen takia, ja sen kahvilan ihanan ilmapiirin miettimättä sen kummemmin sen omistajuussuhteita tai sen takana olevaa kulttia.

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

Vaikuttaa siltä, että Twelve Tribes -liikkeellä on 70-luvulta saakka historia yhteisötoimintojensa (uskonnolliseen[kin] yhteisötoimintaan kuuluu indoktrinaatio) ylläpitämisestä tarjoamalla esimerkiksi kahvilapalveluita. Kynnys hyvän kahvilan boikotointiin on korkea, samoin kuin yksittäisten lahkolaisten leimaamiseen johtajansa edesottamuksilla. Jos kuitenkin on niin, että kahvilan tuotot eivät jakaudu vain jonkin vapaaehtoisista yksilöistä tai perheistä (lapset tavataan jättää laskuista) koostuvan yhteistalouden kesken, vaan osa tai kaikki niistä siirtyvät lahkon kassaan, on ostopäätös melko suoraan poliittinen: asiakas tukee lahkon julistamien arvojen ylläpitämistä ja levittämistä.

Yaelianin pelkäämä käännytystyö taitaa kuitenkin olla sitä vähemmän huolestuttavaa toimintaa, kun puhutaan Twelve Tribesista tai autoritaarisista pikkulahkoista yleensä. Huoli asiakkaan viihtyvyydestä kalpenee rotu- ja sukupuoliasioiden rinnalla.

On myös niin, että boikotti on lempeämpi tapa ilmaista kriittinen näkemyksensä kuin esimerkiksi ne lahkolaisten kidnappaamiset ja "uudelleenohjelmointiyritykset", joihin mahdollisesti vastaavat kiihkoilijat toispuoljokkee ovat syyllistyneet. Kahvilanpitäjien kutsu keskustelemaan uskontoasioista on rehti ele ja samalla haaste siihen, ettei heidän toimintaansa hutkittaisi tutkimatta. Tavallaan mahdollisuus yllämainittuun kritiikkiin edellyttää tarjotun haasteen ottamista vastaan.

Kulteissa ei tietenkään sinänsä ole mitään vikaa.