perjantaina, huhtikuuta 17, 2009

Ruma ankanpoikanen

Rakastin pienenä satua rumasta ankanpoikasesta.

Vieläkin minua liikuttavat suuresti tarinat, joissa harmaasta ja toisten mitätöimästä rumiluksesta kasvaakin tavalla tai toisella häikaisevan kaunis joutsen. On niin sydäntä lämmittävää nähdä tilanne, jossa ylimielisten ennakkoluulojensa vallassa olevilta ihmisiltä putoaa leuka rinnalle odottamattoman metamorfoosin edessä.

Siinä, jos kiiltokuvaksi rahalla brändätty silikonimisukka tai mallipoikakisoista bongattu komeapärstainen ja bodattuvartaloinen sälli pyörittävät lavalla vähän pehvaansa ja aukovat suutaan nauhalta tulevan laulun tahtiin, -ei ole mitään sykähdyttävää tai liikuttavaa.

Mutta heissä on:

SUSAN BOYLE

PAUL POTTS

Heitä katsellessa kastui monta nenäliinaa.


3 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Nimenomaan.

Yaelian kirjoitti...

Niin tapahtui minullekin Boylen tapauksessa vaikken ensin uskonut että niin kävisi....

Sirokko kirjoitti...

Tuo oli hyvin sanottu!
Kiitos Paul Potts-vinkistä, Boyleen ehdinkin jo liikuttua aiemmin.