sunnuntaina, toukokuuta 24, 2009

Bat in the Attic


Olemme viime aikoina nukuskelleet muutamia öitä ullakollamme, selkää armollisesti kohtelevalla ilmapatjalla. Siellä on hiljaista ja rauhallista, eikä amerikkalaisten rasittavan maaninen ja sietämätön, noin kuudelta alkava "early bird" -hälinöinti käy niin pahoin korviin.

Heräsin tuossa yönä eräänä keveästä horteesta siihen, että Jänismies pökkäsi minua kyynärpäällä kylkeen ja sopotti jotain lepakoista. Silmät auki saatuani ja ne kattoon päin käännettyäni huomasinkin, että katon rajassa, katulampun sisälle luomassa valokeilassa lehahteli edestakaisin noin nenäliinan kokoinen nahkahiiri.

Seurasimme lepatusta hetken aikaa ja toivoimme ullakkoa luotaavan vierailijan löytävän tiensä ulos siitä reiästä mistä oli tullutkin. Turha toivo. Sisääntuloreikä oli niin pieni, että nahkanenäliina ei enää muistanut sen sijaintia saatikka osunut siihen tutkallaan. Lopulta läntystin valoja sytyttämättä kiskomaan hyttysverkkoa auki, samalla kun lepakkoparka säntäili hätääntyneenä seinästä toiseen. Tietystikin verkon kiero kiinnitysmekanismi raksahti rikki ja jäi käteeni.

Oli pakko laittaa valot päälle. Lepakko lensi valoisassa vielä muutaman kerran ohitseni ja kerkesin nähdä, että se oli kauniin hopeanharmaa yksilö. Meikäläisen lempiväriä. Sitten se ryömi katon kolon pimeyteen suojeleman valoherkkiä silmäparkojaan.

Sain lopulta verkon irti ja valot pois. Sitten makoilimme patjalla ja kattoon tuijotellen odottelimme, että kutsumaton vieraamme tajuaisi lähteä. Pian alkoikin kuulua rapinaa ja muutamia kertoja eestaas pööpöiltyään lepakko räpisteli ulos lämpöiseen yöhön. Vahingosta viisastuneena tukimme seinän reiän välttyäksemme tulevaisuudessa uteliaiden yökulkijoiden tahattomalta ansastamiselta. Kansallisen turvallisuuden kannalta tietysti toimin ihan väärin, kun olin oma-aloitteinen, enkä soittanut vähintään nain-van-vaniin. Viralliset jenkkiohjeet lepakon saattamiseen ulos taloudesta ovat nimittäin seuraavanlaiset:

Bats
in the United States are considered carriers of rabies and should be excluded by professionals. There are to many variables in which to consider in bat control and exclusion. Every situation is unique and should be evaluated and handled by a state licensed wildlife animal control professional. Experience is the key in removing these critters. From vents with a maternity colony to completely infested buildings, bat exclusion work is the most detailed work that can be done by the certified professional. In most States Bat control is best done by exclusion and repairing the building is recomended.

8 kommenttia:

Polga (& Vinski) kirjoitti...

Ilusa nahkhiir! Tämä tykkää kovasti... huvittavia ohjeita, no joo, ymmärrän kyllä ,D

Polga kirjoitti...

Ai niin - nyt voit vielä todistaa, että sulla ei (enää) ole lepakkoja tapulissa *tsihih*...

Ta-Miit kirjoitti...

Tosiaan! Ja viimeinenkin sisaantuloreika viela ressukoilta tukittu... ei kai musta vaan tule nyt normaali ihminen? Normal people frighten me (so much)

-stjtr- kirjoitti...

Voi raukkka. On toisella ollut hätä. En kyllä tiedä olisinko itse ollut noin looginen unesta herätettynä. Olis saattanna jotain naisellista vinkumista olla liikkellä.

Ta-Miit kirjoitti...

Mulla tuntuisi olevan tuossa järkevässä itsesuojeluvaistossa semmoinen karhua pienemmän villieläimen kokoinen aukko. Kun näen jonkun ei niin kesyn otuksen (joita järki-ihmisillä on tapana kartella) hiippailevan lähistölläni, niin reaktioni on yleensä "vau, mahtavaa, voisiko sitä zuumailla vielä hiukan lähempää!"

Lepakko on vielä yksi top-10 lempieläimiäni, niin siitäkös vasta irtosikin aikamoiset haltioitumiset. Jänismies veteli fiksuna peitonkulmaa hiustensa suojaksi, mutta itse luotin täysillä siihen ettei nahkahiiri lennä pimeässä päin, kun on kerta niin hyvä tutkaamaan :)

Kuitenkin jos tuo lepakko tai taannoinen pesukarhu olisivat päättäneet nappaista minua vähän hampaalla, niin vesikauhupiikillehän olisin sitten taatusti joutunut. Maaninen hymynikin olisi voinut hiukan hyytyä siinä vaiheessa :)

-stjtr- kirjoitti...

Kyllä mie mieluummin pesukarhun kanssa vedän matsin vaikka paljain käsin, mutta toisaalta aina olenkin ollut sitä mieltä, että minun kimppuuni ei käy selkärankainen... Eikä kukaan täysipäinen, eläin eikä ihminen. Hullu kuni pullosta tullut siis.

Kazza kirjoitti...

Voi rassua! Suloisia otuksia lepakot minusta ovat, eivätkä ollenkaan pelottavia tai inhottavia, kuten tuossa tekstissä sanotaan. Joskus Suomessa lapsuusaikoina tuli muutama nähtyä ja muistan miten istuin ikuisuuden vanhan koulun jumppasalissa lepakkoa tuijottamassa.

Hyvä kun saitte toisen ulos, oli varmaan todella hädissään. Ja oliko muuten guanoa ullakko täynnä?

Ta-Miit kirjoitti...

Ei ollut onneksi guanoa, ilmeisesti lepakko oli ehtinyt olla vain sen illan ajan ullakolla.

Lepakot ovat tosiaan kiehtovia ja kauniita olentoja joiden lentoa seuraan aina haltioituneena iltahämärällä.