Crater Lake

 

---

Minulla ja Jänismiehen amerikkalaisella ex-kollegalla E:llä oli silloin tällöin tapana istua iltaisin labran tietokoneella googlettamassa kiintoisia asioita ja ilmiöitä. Siinä tuli puitua hämähäkkien ultraviolettivaloon perustuva kuhertelu, paratiisilinnun koomiset kosiomenot, alien-teknologian mieleen tuovien bismuttikristallien kasvattaminen, kummiin muotoihin kasvatetuista puista otetut valokuvat, hain ja mustekalan jännä painiottelu, Rasputinin säilötty heppi ja tietämämme, suosittelemisen arvoiset luonnonpaikat.

Eräänä iltana E avasi nähtäväkseni maisemakuvan, jossa oli maljamainen kraateri täynnä  epätodellisen sinistä vettä. Kun epäilin kuvaa käsitellyksi, E kertoi kyseessä olevan hänen synnyinkotinsa lähellä, Oregonissa sijaitseva Crater Lake ja suositteli siellä käymistä, kun kerta olimme aikeissa suunnata länsirannikolle. Maisema teki minuun syvän vaikutuksen ja vaihdettuani sen vihjailevasti Jänismiehen työkoneen taustakuvaksi, aloin hinkua, että sinne on päästävä. Ja sehän tosiaankin toteutui.

Matkallamme Seattlesta kohti Los Angelesia silmäilimme horisontissa siintäviä tulivuoria, jotka täytyi valitettavasti jättää toiseen kertaan. Myös Crater Lake on entinen tulivuori, noin 7700 vuotta sitten  purkautunut ja sisäänpäin romahtanut Mount Mazama. Kalderaan muodostunut järvi on halkaisijaltaan kymmenisen kilometriä leveä ja syvimmältä kohdaltaan lähes 600 metriä, mikä tekee siitä Yhdysvaltojen syvimmän ja maailman yhdeksänneksi syvimmän järven. Järven vesi on hyvin puhdasta ja kirkasta, eikä siinä ole sedimenttiä, levää tai muita epäpuhtauksia, mistä syystä vesimolekyylit absorboivat kaikki muut auringonvalon spektrin värit, paitsi sinisen jota ne heijastavat voimakkaasti.

Järvi on seudun natiiveille, Klamath-intiaaneille pyhä paikka. Klamathit ovat perimätiedosta päätellen olleet todistamassa Mount Mazaman luhistumista. Heidän legendojensa mukaan purkaus oli maanalaisen jumaluuden Llaon ja taivaan jumala Skellin tulta ja tulikiveä sinkoillut taistelu, joka päättyi Llaon tappioon sekä Mazaman romahtamiseen. Skell täytti syntyneen kraaterin vedellä ja heitti sinne tappamansa Llaon pään, josta muodostui kartiomainen saari, Wizard Island. Kerrotaan, että järven syvyyksissä vaani myös Llaon käskyläisiin kuuluva jättiläismäinen hirviörapu, joka saattoi kiskaista kraaterin rinteillä kulkevan ihmisen mukanaan syvyyksiin. Ihmettelen vain, että mistähän tuollainenkin taru lie saanut innoituksensa?

Saimme paikan päälle saavuttuamme todeta, etä Crater Lake on juurikin niin huikaisevan sininen, kuin kuvissa näyttää. Iho meni ensimmäisellä pysähdyspaikalla kananlihalle kuumuudesta huolimatta, näky oli sen verran hätkähdyttävä. Ei ole kaukaa haettua tituleerata järveä kruununjalokiveksi, sillä se on kuin valtava sininen safiiri upotettuna harmaiden kallioreunusten muodostamaan kehykseen.

Ajoimme päivän aikana järven ympäri, pysähtyen lähes jokaisella näköalapaikalla ihastelemaan ja kuvaamaan. Näimme velhon hattua muistuttavan Wizard Islandin ja sinne seilaavan  pienen paatin, aavemaisena  veteen peilautuvan Phantom Shipin, punertavasta hohkakivestä muodostuneen Pumice Castlen ja ennen kaikkea järven lumoavan sinen mahdollisimman monesta kulmasta. 

Sinisyys oli kuin jotain sielua virkistävää juotavaa. Kohotin järveä vasten kirpputorilta löytyneen lempilasini, jonka väri ei olisi voinut paremmin matsata. Sanonta "feeling blue" sai mielessäni ihan uudenlaisia, myönteisiä merkityksiä. Nytkin tätä kirjoittaessani tunnen tuon sinisen kaipuun ja tekee mieli vannoa, että palaan Crater Lakelle vielä uudelleen.