Mennyt vuosi 2011

Yhteenveto menneestä vuodesta 2011.

Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Jo vain! Koskimelonut Ardechissa, liidannut, kalliokiivennyt taitojeni äärirajoilla ja kokeillut savupiippukiipeämistä, rapeloinut kuiluun jonka pohjaa en näe, kokeillut Haedong Kumdoa, kiivennyt Grossglocknerille, käynyt Avignonin teatterifestivaaleilla, nähnyt Annecyn järvifestivaalin supermassiivisen ilotulitusshown, saanut hikisen pusun tuliakrobaatilta, tehnyt hirvipaistia ja viettänyt poikkeuksellisesti perhejoulun hirsimökillä korvessa.

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

Vuoden upein päivä, patikka Adele Planchardin reitillä. Niin kaunista, etten sanotuksi saa. Vehreä laakso, auringonpaistetta, jäätikköpuroja, Ecrinin vuoret, Les Agneauxin jäätikkö, alppikukkia, jäänsiniseen altaaseen kuohuva pieni vesiputous, huikeanvihreiden vesikasvien täyttämä lampi....

Le Glacier de la Pilattella tuuli huipun lähellä niin kovaa jääkiteistä lunta, että toisesta poskipäästäni iho kesi ruvelle ja toinen silmäni turposi umpeen matkalla alaspäin. Jäisen rinteen alastulo pelotti ihan simona. Ja tämä oli erittäin helppo jäätikköreissu, eikä korvat paljaina hilluneen E:n mielestä ollut edes huono sää (bushit!)... Hyvät muistot jäi silti maisemista.

Mont Aiguillen huippu (Mount Inaccesible!!). En meinannut millään uskoa, että kiipeäisimme sen, mutta niin vain kiipesimme. Rouvan pieksut, että oli päräyttävä köysilaskeutuminen sieltä alas.

Trois Pucelles, kalliokiipeilyä oikein tosissaan. Ikinä en ole ennen kiivennyt savupiippua ja ei kun vaan kylmiltään torveen kärvistelemään! Postilaatikon kokoisesta reiästä kiipeäminen oli myös kokemusten aatelia. - Se, kuinka minua huomattavasti isompi mies tuli myöhemmin samasta kohtaa, rikkoo fysiikan lakeja. Ranskikset pudottelivat vahingossa huipulta kiviä kuluaariin, onneksi eivät sentään osuneet meihin. Huipulla oli aivan mielettömät näkymät Grenoblen laaksoon.

Grossglockner... en edes aloita tässä. Kirjoitan mieluummin kokonaisen jutun.

Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?

Mielestäni olen. Pinnaani on venytetty vuoden kuluessa niin pitkälle, että se roikkuu velttona kuin mummon alushousujen kuminauha. Ikävä kyllä, kun katselee tarpeeksi paljon hölmöilyä ja vötkyilyä, alkaa muuttua vähän kerrassaan itsekin evvk:ksi. Tulee sellainen olo, että "tehkää ihan mitä lystäätte, minä lähden kävelemään toiseen suuntaan taakseni katselematta". Välinpitämättömyys toki säästää paljolta energiantuhlaamiselta ja mielensäpahoittamiselta, mutta en silti tykkää vaivihkaa hiipivästä kyynistymisestä.

Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

Kyllä, E:n jonka kanssa jänkkääminen on parhaimmillaan loistavaa viihdettä, koska olemme noin joka asiasta eri mieltä ja jaksamme perustella näkemyksiämme loputtomiin. Pahimmillaan vuorovaikutuksemme on närkästyneen ällistyksen täyttämää huge misunderstoodia, koska olemme kuitenkin niin totaalisen eri planeetoilta kotoisin. Ei olekaan vähään aikaan ollut noin paljoa pureskelemista yhdessä ihmisessä.

Synnyttikö kukaan läheisesi?

Ystäväni sai pojan ja alivuokralaisena pääsin seuraamaan kärsimysmaratonia lähietäisyydeltä. Onneksi kaikki meni hyvin.

Missä maissa kävit?

Ranska, Ruotsi, Itävalta, Sveitsi, Liechtenstein.

Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2012, joka ei onnistunut vuonna 2011?

Lisää vuorenhuippuja, patikoita ja luontoelämyksiä. Säkkini on niiden suhteen pohjaton. Ja sitten pienenpieni vieno toive kissajumalille: CATS

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?

29.08.2011. Yksi elämäni onnellisimpia päiviä rakkaani kanssa.

Vuoden suurin saavutuksesi?

GROSSGLOCKNER!!! Olen unelmoinut Ison Kellon huipusta vuodesta 2005 ja viimeinkin pääsin sinne Jänismiehen ja E:n seurassa! Keskustelimme juuri gradua tekevän ystäväni kanssa subliimin käsitteestä ja toden totta "Subliimin kokemus tarkoittaa, että jokin valtava kohottaa meidät luokseen ja lainaa meille esteettisessä kuvittelussa osan omaa suuruuttaan." Juuri tältä minusta huipulla tuntui.

Vuoden suurin epäonnistuminen?

Harmittaa pirusti Dome de Neigen ryssiminen ja se, ettei minun reittimielipidettäni kuunneltu reissulla laisinkaan. Sää olisi ollut mitä mahtavin huiputtamiseen ja reissu olisi ollut tehtävissä, mutta inhottava railodippi ja serakin romahtaminen katkaisivat retkueen moraalisen selkärangan. Sen lisäksi reissun aikataulu oli ihan päin persettä säädetty vituttavine kivirakkoineen. Jälkeenpäin ajateltuna olisin tosin saanut ehkä maksaa huipulla käymisestä jalan totaalisella hajoamisella, sillä koskaan ei ole sattunut käveleminen noin paljoa kuin paluumatkalla - jokaisella askeleella puukko jalkapohjasta läpi, kiitos rasituksessa pahenevan hermopinteen ja niiden samperin myriadien irtokivien.

Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Tulee mieleen kaksi, joista toinen äärikäytännöllinen ja toinen mielikuvallisesti merkittävä. Eli käytännöllinen huippuostos oli kirpparilta bongattu, käyttämätön valtion pukutehtaan Boreus-sade-tuuli-kaikensääntakki. Symbolisesti merkittävin ostos oli Rammsaun kirpputorilta löytämäni, metallisin edelweissein koristeltu kulunut nahkavyö, josta tuli tietyistä syistä minulle koko vuoden tärkein ja rakkain symboliesine.

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

Jänismiehen upea, rohkea ja päättäväinen liidi Grossglocknerilla. Olen siitä hänelle mielettömän kiitollinen, koska sen ansiosta kesä sai kruununsa ja yksi unelma täyttymyksensä. On huikean hienoa katsoa kun rakkaani näyttää kyntensä silloin, kun muut vaan epäröivät!

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Ensinnäkin: ihmisten, jotka kohtelevat itseään huonosti.

Toisekseen: Ranskalaisten toimihenkilöiden. En ole toistaiseksi vielä tavannut ärsyttävämpää, aloitekyvyttömämpää, autistisempaa ja aikaansaamattomampaa väkeä koko elämäni aikana. Kaikki minkä heille jätti hyvässä uskossa hoidettavaksi joko A. kämmellettiin tai B. jäi silleensä niin kauaksi aikaa, että meillä kärähti käämi. Joka ikistä pienintäkin yksityiskohtaa piti itse mennä henkilökohtaisesti edistämään kädestä pitäen, ennen kuin mitään tapahtui. Suomalaisen näkökulmasta moinen on aivan mielipuolista touhua ja herättää kysymyksiä, että mistä helvetistä noille oikein maksetaan jos kerta asiakas joutuu tekemään koko ajan hartiavoimin töitä usuttaessaan heitä hoitamaan osuutensa. Laita ranskalainen asialle, mene itse perässä...

Esimerkkinä kämpän vuokraaminen: kesti koko kesän ja ynseissä toimistoissa asioiminen oli todella vastenmielistä puuhaa, internetin siirto osoitteesta toiseen: puolitoista kuukautta kuukautta vaikka lupailtiin muutamaa viikkoa, vuokran sovitun suoraveloituksen aloittaminen pari kuukautta (meille ja takaajallemme toki kyllä lähetettiin vuokran maksamattomuudesta johtunut törkeä uhkauskirje, joka sitten toimistolta tiedusteltaessa oli kuitenkin täysin aiheeton), jääkaapin korjaus: kaksi  kuukautta ja silti jääkaapin ovi oli väärinpäin, edellisen asunnon takuurahojen palautus: kolme kuukautta, lämpölaskun setviminen: (meiltä veloitettiin 1000e liikaa!) kolme kuukautta.

Mielenkiintoista, kuinka tässä maassa asiakas joutuu vasten tahtoaan toimimaan kuukausikaupalla ilmaisena, korottomana lainanantajana, kun taas pankit ja muut virastot kyllä kiskovat pienimmistäkin palveluistaan meheviä summia. Ja EI, kyse ei ole kulttuurishokista, vaan siitä tosiasiasta etteivät ranskalaiset hoida töitään, kuin aseella uhattaessa. Tämän ongelman ymmärtävät täysin VAIN maassa asuneet, joten turha tulla viisastelemaan.

Ranskan luottoluokituksen putoaminen EI ihmetytä minua pätkääkään. Sitä saa, mitä tilaa.

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi

Matkustamiseen, kirpputoreihin sekä ruokaan.

Mistä innostuit eniten?

Kirjoittamisesta! Hittolainen, minullehan jopa maksettiin siitä ja lähetettiin vielä kehujakin jälkikäteen :)

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Mielenrauha on nyt aika hyvissä kantimissa. Toivoisin voivani lahjoittaa sitä muillekin.

Rikkaampi vai köyhempi?

Hintusen köyhempi, mutta taloudellisesti enemmän voiton puolella. Tuli kivasti veronpalautuksia, pieniä yllätystuloja ja hiukan vähemmän pakollisia menoja, kuin mihin olin varautunut.

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?

Joogaa. Olo on notkea kuin rautakangella.

Entä mitä olisit toivonut tekeväsi vähemmän?

Säätäväni ranskalaisten toimistourpojen kanssa. Elämää ei voi käyttää enää yhtään sen hyödyttömämmin ja turhauttavemmin.

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

Miettisin tosissani uusiksi kahden viikon karavaanihenkisen road tripin Välimerelle. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä Miun Matkatoimiston suunnitelmat Jänismiehen sukulaisten kanssa. Etenkin kun Jänismies ja Jänismiehen isä molottivat korvanjuuressa samalla, kun koitin suunnitella lennossa muuttuneita reittivalintoja. Niistä kahdesta lähtee näet enemmän ääntä kuin apinalaumasta, kun vauhtiin pääsevät.

-Mitä, eikö miljoonakaupungissa muka ole yhtään parkkihallia, mihin paku mahtuu?
-Onko sen *keleen laventelimuseon osoitetta niin vaikea kertoa netissä?
-Ei, emme todellakaan lähetä etukäteen shekkiä koskimelontafirmallenne (ihan kuin olisi tarvinnut!).
-Ei taas shoppailemaan kenkiä...
-Ai ei kiinnosta teatterifestivaali, no mua kyllä kiinnosti ihan äärettömän paljon (tuliakrobaatti :-P).
-Joo, tosi tylsä Avignonin silta ja Paavin palatsi (ei vaan mun mielestä)
-Onko mahdollisimman monen pakko tilata niin pelottavaa ruokaa, ettette uskalla edes syödä sitä (joo ihan varmasti carpacciosta saa ebolan, luuvalon ja lapamadon) ja saatte sitten hepulin kun on sikanälkä? Omaperäiset valinnat, kukaan joskus kuullut moisesta? Pizza on useimmiten turvallinen vaihtoehto, jos muut ruuat ovat hepreaa :)
-Miksi aikuiset ihmiset eivät osaa huolehtia verensokeristaan? Minä en ole kenenkään ÄITI.
-Miksi ette lennä Bahamasaarille, jos ei Välimeren ranta kelpaa jne.

Toisaalta, kokemus se on pinnaa kiristävä kokemuskin ja kaikkea ei voi saada, jos 6 erihenkistä ihmistä istuu samassa kelkassa ja yksi koittaa navigoida koko rahan edestä, kun muille kaikki on jokseenkin "ihan sama".

Villi koskenlasku sentään näytti jäävän mieleen ikimuistoisena elämyksenä: anoppi putosi kajakista uppeluksiin ja jouduttiin pelastamaan appi karilta, mutta kaikilla oli silti lystiä. Selvisivät kunnon kalankkipatikastakin kunnialla, pisteet siitä heille. Ja pysyimme hyvissä väleissä kaikesta huolimatta :)

Mikä oli paras lukemasi kirja?

Johanna Sinisalon Kädettömät Kuninkaat.

Entä paras musiikillinen löytö?

Origa

Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?

Black Swan.

Mitä halusit ja sait?

Sain kukkuramitallisen huikeita kiipeilyjä, patikoita ja vuoria: Moucherotte (kesä ja talvi), Grand Som, Grand Veymont, Éperon des Gosses Mythiques, St. Eynard, Großglockner, Großvenediger, Gerbierin harjanne (projekti "kesken"...), Charmant Som (kesä ja talvi), Grand Galibier (jumittiin jääkuluaariin) Glacier de la Plate de Agneaux ja Adele Planchard (maisemat!!!!), Glacier et Tete de la Pilatte, Chamechaude (kesä ja talvi) Glacier Blanc, Ecrinin maja, Croix Belledonne, Mt Aiguille, Dent de Crolles, Trois Pucelles, Mont Sac, Saint Eynard, Le Lac du Crozet, Refuge de la Pra, Lacs Robert.

Mitä halusit, muttet saanut?

Joogakeinua, saappaita ja tatuointia. Kaikkea ei tarvitse saada.

Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Heilutin miekkaa ja pitkää keppiä sekä muita "aseita" kuten kuulakärkikynää sydämeni kyllyydestä.

Miten kuvailisit vuoden pukeutumistyyliäsi?

Sakraali violetti ja pirskahteleva mandariini :)

Oletko joutunut tappeluun?

En hyökkää koskaan ensimmäisenä, joten en. Mielessäni olen kyllä monta kertaa mennyt läimäyttämään takaraivoon urpoja, joiden käytös vituttaa, kuten ratikassa tupakoivia pikku paskiaisia ja lonnivia patonkeja.

Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?

Kyllä vain. Kaikkeen ei jaksa kysellä lupia.

Oletko juonut liikaa?

Kyllä kerran, kiitos yllyttämisestä. Yhtenä iltana vedimme E:n kanssa iloiset pohjat puistopussikaljoilla ja vielä iloisemmat kukkurat Le Vieux Manoirissa (Jänismies tajusi sentään himmailla). Sana "kirahvi" aiheuttaa minulle vieläkin maksan kouristelua! Seuraavana päivänä minulla oli aivan kohtuuttoman tappava krapulapäänsärky ja ajoin useamman tunnin posliinibussilla Yrjölän kylään.

Krapulaa seuraavana päivänä oli vuorossa huikea vertikaalinen seikkailu Mt Aiguillelle ja elämäni päräyttävin rapelli 50m kuiluun. Kävi hiukkasen kunnon päälle ja harhapolun valinnasta seurannut nestehukka oli ikimuistoinen: jopa havunneulaset näyttivät meheviltä paluumatkalla. Opetus: ei enää ikinä naista väkevämpää vuorikiipeilyviikolla (*ääliö*).

Mikä oli vuoden suurin yllätys?

  

Mielenhallintani yllättävä lujuus pelottavissa paikoissa. Kun pelkään tarpeeksi, lakkaan pelkäämästä. En tiennytkään olevani niin kylmäpäinen tarvittaessa.

Miten vietit joulun ja Uuden Vuoden?

Joulun vietin hirsilinnassa lähisukulaisten kanssa ja Uuden Vuoden toisella mökillä ystävien seurassa syöden kuin nälkiintynyt susilauma.

Ketä kaipasit?

Ihan vähän Jänismiestä välillä. Kaipaaminen on pateettista ajanhukkaa ja jossittelua, en anna itselleni siihen lupaa turhanpäiten.

Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?

Kiipeily. Kalliota pitkin kiipeäminen ja siinä syntyvä flow, "kiven taju", on suunnattoman rauhoittavaa ja mielekästä puuhaa. Vähän kuin puita halailisi, paitsi että on paljon, paljon jännempää. Siis jännää ja rauhoittavaa yhtä aikaa... ota siitä nyt sitten selvää.