maanantaina, maaliskuuta 31, 2014

Epätavallinen persoonallisuutesti

Tämän persoonallisuustestin idea on, että kirjoitat mitä todella tunnet ja mitä ihan ensimmäiseksi tulee mieleen. Voit vastata useampaankin kysymykseen samalla tavalla. Älä lue kaikkia kysymyksiä, äläkä lopussa olevia vastauksia etukäteen! Tee testi, ennen kuin luet minun vastaukseni ja lopussa olevat tulkinnat.

Vastaa spontaanisti vain yhteen kysymyksen kerrallaan, älä kurki seuraavia kysymyksiä vaikka mieli tekisi. Ota kynä ja paperia tai kirjoita tietokoneella. Sitten aloitetaan!


1. Tähyilet merelle, mitä tunnet? Keskity ensimmäiseen vaikutelmaasi. Voit sulkea silmäsi tunteaksesi sen paremmin…


2. Olet kävelemässä metsässä ja katsot alas maahan. Kirjoita mitä tunnet.

3. Mitä tunnet, kun katselet lentäviä lokkeja?  Voit hyvin vastata nopeasti ja lyhyesti.


4. Entä hevoslauma? Kirjoita, mitä siitä ensimmäiseksi tulee mieleen. Älä mieti kauaa.


5. Olet autiomaassa ja seisot muurin äärellä. Muurissa on pieni aukko, josta voit nähdä muurin takana olevan keitaan. Mitä teet? Älä kirjoita pelkästään mitä tunnet, vaan keskity siihen, mitä tekisit tässä tilanteessa.

6. Olet edelleen autiomaassa. Olet täysin nääntynyt ja yhtäkkiä näet vesikannun. Sillä, mitä teet, on merkitystä tässä kysymyksessä. Vastauksesi voi olla lattea ja tylsä, mutta kirjoita se silti.


7. Olet eksynyt metsään ja näet talon, jossa on valot. Mitä teet?
  

8. Olet sumussa. Keskity jälleen toimintaan ja kirjoita, miten käyttäytyisit.




************************************





MINUN VASTAUKSENI

1. Olen veneessä aavalla merellä, meri on eksoottinen, tyyni ja lämmin, aurinko paistaa, vesi turkoosia. Meressä on tumma, mystinen syvänne jonne haluan jostain kumman syystä sukeltaa benji-hypyn tavoin, vaikka pelkäänkin sukeltamista tosi paljon, enkä tiedä miten sieltä pääsen ylös. Toinen, mikä välähtää saman tien mieleen on se, että olenkin jyrkällä kalliolla ja katselen meren myrskyämistä ja nautin veden hurjasta voimasta sekä siitä kun pärskeet lentävät iholleni.

2. Tunnen metsänpohjan auringossa lämmenneen maantuoksun. Asetun maahan makaamaan ja silittelen puiden juuria. Katselen kun muurahaiset kulkevat poluillaan. Ihastelen pienten sienten ja sammalten monimutkaista kauneutta. Mukanani on kamera, otan sillä makrokuvia. Tunnen syvää rauhaa ja koen olevani siellä minne kuulunkin.

3. Samaistun lokkien lentämisen hurmaan ja vapauden riemuun. Lokkien rääkynä ja ahne kinastelu kaloista hiukan ärsyttää korvia, mutta mekastakoot rauhassa.

4. Pidin penskana ihan hulluna mustangeista, mutta nykyään villi hevoslauma herättää väistämättä levottoman mielikuvan rynnivästä väkivallasta, vastenmielisistä hierarkiakamppailuista, toisiaan säälittä purevista ja potkivista hurjapäistä. Toisaalta jos hevoset ovat kesynä laumana aitauksessa, niin sekin tuntuu huonolta. Laumat eivät miellytä minua sitten yhtään ajatuksena. Yksittäiset hevoset ja niiden samettisen, lämpimän, hyvältä tuoksuvan turvan silittäminen on sen sijaan ihanaa.

5. Ensimmäinen spontaani ajatus on, että hajotan muurin kappaleiksi, kun on törkeää piruilua aidata autiomaassa oleva keidas. Sitten päätin, että kiipeänkin muurin yli, menen keitaalle ja juon vettä, jos olen nääntymässä janoon ja vesi näyttää puhtaalta sekä juomakelpoiselta. Toisaalta, voiko se olla myrkyttynyt lähde ja siksi aidattu?

 

6. Otan kannun, katson tarkkaan ettei siellä ole skorpioneja tai muuta hättiäisiä, roskia tai todennäköisesti pitkään seisoneeseen veteen kertynyttä ällöttävää moskaa. Tarkistan veden laadun ja maistan varovasti. En juo kaikkea, säästän myöhemmäksi ja odotan tulenko siitä sairaaksi.

 

7. Jos eksyminen on jotenkin vaaraksi itselleni, niin siinä tapauksessa menen tietenkin talon ovelle, koputan ja kysyn missä olen. Mahdollisesti lainaan puhelinta pyytääkseni jotakuta hakemaan tai ilmoittaakseni että olen kunnossa. Tai pyydän talosta ohjeet, miten pääsen takaisin sinne minne olin menossa. En halua olla vaivaksi talon väelle, enkä jäädä yöksi. Täytyy myöntää, että kävi mielessä myös että en sittenkään menisi kysymään apua, vaan jäisin talon liepeille metsään yöksi ja jatkaisin matkaani aamulla. Tai lähtisin vain kävelemään talolta pois päin johtavaa tietä, kai se jonnekin johtaa. Öinen metsä ei ole mielestäni vaarallinen paikka, mutta valitettavasti läheiseni huolestuisivat, jos en ilmaantuisi ennen yötä takaisin reissultani (on tullut muutaman kerran huutoraivonoottia aiheesta). 

8. Jos olen sumussa, olen todennäköisesti vuoristossa tai jollain muulla vaarallisella reitillä. Joko liikun hyvin varovasti eteenpäin, etten tipu jyrkänteeltä tai sitten leiriydyn ja odotan parempaa säätä. Toisaalta voin olla sumussa myös tahallani, siinä tapauksessa nautin kovasti suunnattomuuden tunteesta ja sumun silmiähivelevästä kauneudesta.

******************************************

TULKINTA

1. Asenteesi elämää, tunteita ja tuntemuksia kohtaan.
2. Se, mitä tunnet perhettäsi kohtaan.
3. Asenteesi naisia kohtaan.
4. Asenteesi miehiä kohtaan.
5. Elämänstrategiasi ja päämääräsi. Tapa, jolla ratkaiset ongelmasi.
6. Kuinka valikoiva olet seksielämäsi suhteen. Kumppanin valinta.
7. Valmiutesi avioliittoon.
8. Asenteesi kuolemaa kohtaan.

************************************************


1. Teen paljon juttuja, jotka pelottavat itseäni, ovat fyysistä rääkkiä ja tuntuvat aloittaessa todella vastenmieliseltä. Syvänteeseen sukeltaminen olisi minulta jo moninkertaista itseni ylittämistä, mutta piru vie, millaiset kiksit siitä saisinkaan! Olosuhteiden tosin täytyy olla mahdollisimman turvalliset, en halua leikkiä hengelläni. Näen tästä aiheesta usein unta, että olen jäätyneen veden äärellä ja menen silti uimaan jäiden sekaan. Hyytävä vesi onkin lämmintä kuin kuumassa lähteessä ja taivaallisen miellyttävää.

Toinenkin visio pitää paikkansa, tykkään tarkkailla elämän kalliolla kuinka meri myrskyää ja suuret aallot heittävät tyrskeitä päälleni. Mutta en helkkarissa lähtisi veneilemään myrskyyn ehdoin tahdoin.

 2. Kyllä, tunnen ihmissuhteessani samanlaista syvää rauhaa, kuin metsässä ollessani. Tunne rakkaani vieressä nukkumisesta on samankaltainen kuin metsän sylissä makaamisen mielihyvä. Toivon läheisilleni elämään samanlaista luottamusta, turvallisuutta ja selkeyttä.

3. Suhteeni naiseuteen tulee aika lailla hyvin ilmi. Symppaan lokkeja, enkä voi yhtään sietää että niitä vahingoitetaan tai vittumaiset kakarat heittelevät niitä kivillä. Samaistun vapauteen ja lentämisen riemuun, mutta kaloista tappeleminen, itsekkyys, ahneus ja rääkyminen kieltämättä ärsyttävät. Naisilla on paljon oppimista äänenkäytön säätelemisestä.

4. Miesten suhteen tämä osuu täysin nappiin. Inhoan ja pelkään testosteronia tihkuvia, väkivaltaisia, tappelevia, luonnevikaisia, hampaitaan näytteleviä, uhoavia ja hierarkiatietoisia oreja. Laumassa kulkeminen ja johtajan seuraaminen on minusta vastenmielistä, etenkin jos lauma on vielä kaupan päälle aitauksessa. Mies, joka nielee miehenä olemisen väkivaltaisen propagandan koukkuineen päivineen, on minusta yhtä etova otus, kuin nainen joka kumartaa orjallisesti kaikkia naiseuden naurettavia valheita.

5. Tämän täytyy naurattaa puolisoani Jänismiestä makeasti. Hän on varmasti aivan samaa mieltä siitä, että ensisijainen ongelmanratkaisukeinoni on polttaa hetkessä päreeni, ottaa kirves ja rynnätä suin päin hakkaamaan esteet kappaleiksi. Jotain henkisestä kehityksestäni kertonee se, että toinen ajatus oli heti kiivetä esteen yli, kun kerta osaan kiipeillä. Olen tavallaan myös epäluuloinen päämäärieni suhteen, kun ajattelen että lähde voi olla myös myrkyttynyt tai kuivunut ja siksi aidattu.

6. Mitäpä tähän lisättävää. Ihmisistä näkee vasta pitkässä juoksussa, ovatko he pistäviä skorpioneja, pilalle seisonutta limaista kuraa vai jonkun ohikulkijan sattumalta tiellesi pudottamaa raikasta vettä, joka on kultaakin kalliimpaa ja virvoittaa takaisin eloon elämän vastoinkäymisissä. Pilaantuneen veden juominen on kerta kaikkiaan kammottava ajatus.

7.  Avioliitto ei ole minulle elämän päämäärä tai välttämättömyys, rakkaus sen sijaan on yksi tärkeimmistä. Menin naimisiin vain saadakseni viisumin jenkkilään, muuten olisimme kai vain jatkaneet Jänismiehen kanssa avoseurustelua maailman tappiin asti. Toisaalta en pelkää elää yksin ja jatkaa omien polkujeni kulkemista metsissä, vaikka eksyisinkin. Avioliitto on tavallaan puhelu lähimmäisilleni, että "älkää olko huolissani, olen täysin kunnossa, vaikka hortoilenkin metsissä ja  eksyn silloin tällöin."


8. En mielestäni tarkoituksella leikittele kuoleman kanssa, vaikka teenkin joskus vaarallisia juttuja. Toisaalta onnettomuusriski ei ole minulle ehdoton este jättä jotain tekemättä. Joskus tyhjyys ja suunnattomuus jopa näyttäytyvät kauniina ja lohdullisina.


3 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Laitoin omaan blogiin...

-kummitus- kirjoitti...

Kiitos jakamisesta, minäkin lainasin tätä. :-D

Anonyymi kirjoitti...

Mahtava postaus! :)