Venäläisiä fantasianeuleita

Etsiskellessäni tietoa ja kuvia lumileopardeista eli Irbiksistä, löysin viehättävän kuvan, jossa kissamaisen kaunis nainen poseeraa lumileopardimekossa. Tämä oli taas niitä hetkiä, kun verkkoa selaillessa sydän jättää yhden lyönnin väliin ja ilmiönmetsästyskuume alkaa nousta huolestuttavasti. Googletin innoissani lisää ja etsimiseni palkittiin miellyttävällä visuaalisella elämyksellä. Oikea sana tähän kohtaan on haltioituminen. Korvissani alkoi soida Kalinka ja ajatukseni muuttuivat taas kerran kärsimättömäksi mielihaluksi lähteä saman tien ostamaan menolippua Venäjälle. Venäläisten käsityötaito, taide ja esteettinen hahmotuskyky kun ovat minun mielestäni jotain aivan omaa luokkaansa. Juuri tällaiset taidonnäytteet saavat sydämeni sykkimään villille idälle, ison maan korruptoituneesta politiikasta ja sietämättömän surkeasta ihmisoikeustilanteesta huolimatta.

Kuvalinkin takaa löytyi siis venäläinen, Chelyabinskissä asuva neuletaiteilija Alexander Seraphimoff. Hän kertoo itsestään sen verran, että hän sai inspiraation neuleisiinsa vaimonsa käsityölehdistä ja valokuvakirjoista. Häntä alkoi viehättää ajatus neuletekniikan iättömyydestä ja sen mielikuvitukselle tarjoamista mahdollisuuksista. Alexanderilla vaikuttaisikin olevan tuota mielikuvitusta vaikka toisille jakaa. En ole koskaan nähnyt noin upeita neuleita. Niiden rinnalla Kaislakerttu kalpenee ja Kaffe Fasset haukotuttaa. Seraphimoffhan on aivan ilmiömäinen vaatesuunnittelija! Suurin osa hänen puvuistaan menee maagisessa kauneudessaan yli ymmärrykseni. En kerta kaikkiaan tajua miten hän on onnistunut ensinnäkin keksimään noin mieltäliikuttavat aiheet, toteuttamaan noin upeita kuvia neuloen ja vielä lisäksi näpertelemään neuleisiinsa kaikenmaailman hienostuneita pitsimäisiä viipakkeita. Jokaisen vaatekuvan katseleminen Seraphimoffin sivuilla saa minut kihisemään toiveesta päästä joskus näkemään nuo vaatteet todellisina, puhumattakaan siitä miten unelmaista olisi pukea yksi tuollainen ylleen.

Mutta ei siinä vielä kaikki tämän herran tapauksesta. Löysin Alexanderin vuonna 2003 lähettämän viestin British Council Message Forumilta. Hän kirjoittaa siellä saavansa lähes päivittäin postia muotilehdiltä ja ihailijoilta, jotka ovat törmänneet hänen katalogeihinsa. Superlatiivit eivät kirjeissä lopu kesken. Hän itse on myös ottanut aktiivisesti yhteyttä muotitaloihin ja laittanut paljon työhakemuksia suunnittelunäytteineen eri paikkoihin. Joka paikassa ollaan aluksi oltu ihan villejä ihastuksesta, halukkaita ostamaan koko tuotanto hänen käsistään ja valmiita ottamaan Seraphimoff avosylin vastaan. Mutta heti kun on käynyt ilmi, että hän onkin venäläinen, on into lopahtanut kuin seinään ja hänelle on alkanut sataa "unfortunately we can´t..." - viestejä. Tämän lisäksi useat paikat, joihin hän on lähetellyt työnäytteitään, ovat varastaneet surutta hänen valmiiksi työstettyjä mallejaan, tehneet niihin ihan pieniä muutoksia ja pitäneet sitten kaiken kunnian itsellään. Mitä sikoja, sietäisivät saada selkäänsä jos tämä pitää paikkansa. Sanonpahan vaan, että ei ole röyhkeydellä ja hyväksikäytöllä rajaa, kun taiteilijaparkoja höylätään.

Tuo mies pitäisi noiden neulevalokuvien perusteella kantaa kultatuolissa jonnekin, missä hän saisi rajattomat valtuudet toteuttaa itseään ja ideoitaan. Mikä helvetin kastimerkki se venäläisyys nyt oikein on noille muotimaailman hienopersepäättäjille? Nykyään länsimainen muoti on laidasta laitaan niin paskaa, tekotaiteellista ja järjettömän tylsää, että pian on pakko varmaan ruveta tekemään kaikki omat vaatteensa ettei kuole estetiikan puutteeseen. Vaikken mikään vaatefriikki olekaan, osaan kyllä arvostaa käsityötaidon mestarinäytöstä silloin kun sellaisen näen. Todella surullista, jollein tämä mies ole vieläkään saanut töitä ja päässyt pinnalle. Tuntuu kyllä mahdottomalta ajatukselta. Tekisi oikeastaan mieli kirjoittaa hänelle tai usuttaa joku suomalainen muotitalo ottamaan hänet onkeensa. Tosin täällä sitä vasta jäykkiä ja ennakkoluuloisia ollaankin kaiken uuden ja innovatiivisen suhteen.

Mutta hyvillä mielin lepuutan silmiäni hänen töissään: Maisemissa joissa lentää lohikäärmeitä, lumileopardi kiipeää puuhun, aurinko laskee talviseen järveen, krokotiilin leuat avautuvat naisen kaulan ympärille, mustat pantterit tuijottavat toisiaan, villikissa istuu kannon päässä öisen sienien reunustaman järven rannalla, iibis levittää siipensä, siivekkäät pullahiiret kiipeilevät puissa jne. Voi mielihyvän huokaus ja toinenkin. On se vaan niin ihanaa, että on olemassa noin jumalaisen luovia ihmisiä. Voi kun heitä vain tajuttaisiin arvostaa enemmän!

LINKKI 1
LINKKI 2
LINKKI 3