On arki-ilta ja olen aikani kuluksi ja rentoutuakseni, sekä treeneissä koettamastani "sakset päähän " -tekniikan harjoittelusta (heitettävän alle jäänyt nilkkani kaikkine varpaineen sanoi: snackcracklepop!) toipuakseni juonut 2/3 pulloa sherryä, itseasiassa A.R. Valdespinon Cream Sherryä. Olo on varsin lämpöinen, joviaali ja mukava. Otollinen esimerkiksi vanhoille ystäville soitteluun ja rauhoittumiseen, höpöbloggailuun sun sen sellaiseen. Ihmisten ehkä pitäisi nähdä minut tällaisena, niin ne eivät pitäisi minua niin äkäisenä ja äkkivääränä piikikkäänä siilinä. (Kiroileva siili rules!)
Olen järkyttynyt siitä, ettei kukaan ole viitsinyt kertoa minulle aiemmin, että mummojen juomana pidetty sherry on ihan helvetillisen hyvää! Minulla onkin alkoholiepäluuloisena ja alkoholismiin kielteisesti suhtautuvana persoonallisuutena ollut se OMA tissutteluviina (ts. stressibakteerien tappoon tarkoitettu yömyssy) pahasti hakusessa. On vituttanut katsella kun Rakkaani hymy huulilla siemailee konjakkia, jonka pienintäkin hajumolekyyliä inhoan ja kammoan sydämeni pohjasta. Kiva ollut kuolata kuivin suin. Pitkään olen luullut, että jupahtava Baileys jäillä on se mun juttu. Tai sitten se kahvi-viinalätrinki-whatever. Olen ollut väärässä, hyvä kun sekin selvisi.
Aiemmin olenkin jo pienellä raikkaan tuulisella purjehdusreissulla rakastunut erään ekstrovertin ihmisen suosittelemaan Amontilladoon (lukekaa Edgar Allan Poen Amontilladotynnynyri, yksi rakkaimmista suosikkinovelleistani!) Nyt kuitenkin tuli todellinen valaistuminen ja tissuttelu alkoi. Joku On Onnistunut Pullottamaan Sen Fiiliksen Miltä Öinen Metsä Nuotion Äääressä Tuntuu Ja Tuoksuu. Ja Arvatkaa Vaan Kuka Osaa Nauttia Siitä Täysin Sydämin. Auuuu-aaaah!
Tähän sherryttelyyn EI ole syytä jäädä koukkuun. Täytyy yrittää myös olla juomatta niin paljon ettei tee enää koskaan mieli. Tähän kermaisenpuiseen aistilliseen aistimukseen haluan nimittäin vielä palata moo-onta kertaa!
Olen järkyttynyt siitä, ettei kukaan ole viitsinyt kertoa minulle aiemmin, että mummojen juomana pidetty sherry on ihan helvetillisen hyvää! Minulla onkin alkoholiepäluuloisena ja alkoholismiin kielteisesti suhtautuvana persoonallisuutena ollut se OMA tissutteluviina (ts. stressibakteerien tappoon tarkoitettu yömyssy) pahasti hakusessa. On vituttanut katsella kun Rakkaani hymy huulilla siemailee konjakkia, jonka pienintäkin hajumolekyyliä inhoan ja kammoan sydämeni pohjasta. Kiva ollut kuolata kuivin suin. Pitkään olen luullut, että jupahtava Baileys jäillä on se mun juttu. Tai sitten se kahvi-viinalätrinki-whatever. Olen ollut väärässä, hyvä kun sekin selvisi.
Aiemmin olenkin jo pienellä raikkaan tuulisella purjehdusreissulla rakastunut erään ekstrovertin ihmisen suosittelemaan Amontilladoon (lukekaa Edgar Allan Poen Amontilladotynnynyri, yksi rakkaimmista suosikkinovelleistani!) Nyt kuitenkin tuli todellinen valaistuminen ja tissuttelu alkoi. Joku On Onnistunut Pullottamaan Sen Fiiliksen Miltä Öinen Metsä Nuotion Äääressä Tuntuu Ja Tuoksuu. Ja Arvatkaa Vaan Kuka Osaa Nauttia Siitä Täysin Sydämin. Auuuu-aaaah!
Tähän sherryttelyyn EI ole syytä jäädä koukkuun. Täytyy yrittää myös olla juomatta niin paljon ettei tee enää koskaan mieli. Tähän kermaisenpuiseen aistilliseen aistimukseen haluan nimittäin vielä palata moo-onta kertaa!
1 kommentti:
Kun nyt sattui tulemaan alkoholista puhe, niin täytyypä mainita yksi hauska erikoisuus, johon törmäsin eräässä ravintolassa.
Nimittäin suomalaiset MoDon makusiirapit (http://www.mixtec.fi/), joista maku nimeltä Diablo antaa erityisesti vodkalle aika vinkeän säväyksen. Kyseisessä siirapissa on tervan, chilin ja salmiakin aromia ja se tietysti sopii meikäläiselle oivallisesti.
Voisin kuvitella, että kyseinen siirappi toimisi myös jäätelön kanssa, kunhan sitä nyt joskus edistyisi tilaamaan!
Lähetä kommentti