perjantaina, huhtikuuta 28, 2006

Juhla-aivovaurio

Tämän viikonlopun jälkeen ei varmasti ihan heti juhlituta. En halua edes kuulla juhla-sanaa seuraavaan puoleen vuoteen. Stressi alkaa painaa silmäluomilla sen verran, että määrittelemättömän pitkä, herätyskelloton, autuas uni tekisi enemmän kuin hyvää. Valmistelut, leipätyö, luova kirjoittaminen ja eräs lehtijuttu kun ovat viime aikoina pitäneet huolta siitä, että treffit nukkumatin kanssa ovat jääneet lyhkäisiksi. Ja huomenna pitäisi jaksaa tsempata aamukuudesta varmaan 24 tuntia eteenpäin, jos jatkoilijat äityvät kovin sinnikkäiksi ja päättävät juoda kaljaa auringonnousuun. Niin kuin aivan varmasti päättävätkin.

Heräsin aamulla siihen, kun mieheni hihitteli itsekseen peiton alla. Hän kertoi selitykseksi nähneensä unta kirahvin, karhun ja jonkin määrittelemättömän otuksen muodostamasta bennyhill-tyyppisestä takaa-ajosta, jonka päätteeksi kirahvi oli ratsastanut karhulla. Hänen uniensa taso lienee suoraan verrannollinen siihen, miten tiukalle loppurutistus onkaan ottanut. Edes minä en mielikuvitusrikkaana ihmisenä pysty kuvittelemaan miltä kyseinen rodeo mahtoikaan näyttää.

Viime yönä leivoin savukalapasteijoita ja vadelmapiirakkaa sekä siivoilin jälkiä lähemmäs kahteen. Mies hiihti olohuoneen ja vessan väliä dementoituneen näköisenä noin viisi kertaa sen jälkeen kun olin pyytänyt häntä tyhjentämään pyykkikoneen. Jouduin vielä täsmentämään, että t-y-h-j-e-n-n-ä p-y-y-k-k-i-k-o-n-e, ennen kuin tuikahdus älyllistä ARKIelämää palasi hänen ruskeisiin hurmurinsilmiinsä ja jotain alkoi tapahtua! Kun kävin tarkistamassa, hän oli kuitenkin unohtanut kourallisen pyykkejä rumpuun... Ukkoparka on ihan leijana ulkoavaruudessa!

Leipoessani yritin (ihan aikuisten oikeasti) rökittää Itävaltalaisella persikkaviinalla vatsakipua, joka on sinnikkäästi koittanut nujertaa minua parin päivän ajan. Kerrankin hyvä syy tissutteluun! Jossain vaiheessa vain huomasin, että silmäni harittivat ja olo tuntui sangen vaappuisalta. Luulin, että nyt se kuolema sitten on saanut tarpeekseen ja tulee kuittaamaan univelat, kunnes muistin että vatsalääkkeeni oli sentään 38 prosenttista ja kiskoin sitä kaksi isoa lasia. Ei muuten koske enää mahaan! Jotain hyötyä sentään on viinan juonnistakin. Pöpöt perkeleet edes kuolevat.

Sain eilen hyvän selityksen juhlakammoisuudelleni. Mieheni marmatti, että venäläiset kun on just semmoisia että ne haluaa heittää jalat pöydälle, suolakurkun kitusiin ja vodkaa päälle silloin kun on juhlista kyse, eikä laisinkaan noudattaa rautakanki-perseessä etikettiä. Tähän en voinut olla lohkaisematta, että tuohon minäkin lähtisin. Hämärän suullisen perimätiedon mukaan sukujuureni nimittäin ulottuvat jonnekin Venäjälle, mikä selittää oivallisesti penseyteni hienostelua kohtaan ja persouteni melankoliseen slaavilaiseen musiikkiin. Olisikin muuten paljon kivempaa juoda vodkaa, laulaa Poljushka Polea, heittää lasi seinään (ei sentään, tällaiseen tuhlaukseen en sentään sortuisi), soittaa balalaikkaa ja tanssia ripaskaa, kuin juoda pikkurilli vinossa viiniä päivällisillä ja teeskennellä että on hieno ja sivistynyt ihminen.

Tämä ilta ja yö ovat jatkuneet samoissa mielipuolisissa merkeissä. Kauhea ryysis ja sählääminen, että saadaan safkat valmiiksi ja roudattua juhlatiloihin. Lokkikissa karkasi kolme kertaa ovesta, onneksi se on niin lyllerö, ettei päässyt pitkälle karkuun. Taas on mennyt pullo sherryä, mutta tällä kertaa en kyllä juonut sitä yksin vaan juhlia järjestävän "talkooväen" kanssa. Sain jopa mokkatortun valmiiksi ja toivon, että en sekoittanut kovin pahasti sen mittasuhteita. Konjakkia ainakin lorautin siihen enemmän kuin ohjeessa neuvottiin.

Nyt on pienen hetken silence, aamulla taas troikkakyyti jatkuu niin kauan kunnes viimeinenkin konttaa bileistä ulos. Mahtaakohan tämmöisistä hyperviikoista tulla vaurioita aivoihin?

6 kommenttia:

Miss Foxy kirjoitti...

jos o rennot juhlat missä vieraat viihtyy hyvin seuroissaan niin emäntä voi vetäytyä levolle mun mielestä, ja kuunnella uneen lipuessaan rattoisaa puheensorinaa.

tosin nämä juhlat eivät taida olla kotonanne, että jos sinne siivouskomeroon sitten : D

iloista juhlaa!

Ta-Miit kirjoitti...

Uuuuk. Kuten sanoin, bileet jatkuivat auringonnousuun. Noin kuuden aikaan kävelimme siideriä hilpeästi kittaillen kotiin päin ja pinkinoranssi aurinko nousi. Olihan juhlat - olimme liikenteessä 24 tuntia putkeen nukkumatta. Edellisen yön uni oli noin kolme tuntia menneestä viikosta puhumattakaan... Ja vappu jatkunee vilkkaissa merkeissä.

tiikeritoveri kirjoitti...

Chapeau!!! Nyt jos koskaan osuu nappiin tämä ranskan kielen vastine englannin (ja nykysuomen...) "Yes!"-huudahdukselle - merkityshän on "hattu"! :-D Elikkä hieman ironiset mutta yhtä kaikki vilpittömän ihailevat onnittelut nyt vielä tämänkin forumin kautta tuoreelle tohtorille kaiken sen uurastuksen ansiokkaasta saamisesta vaiheeseen, jossa vaivojensa palkaksi saa maksaa itsensä kipeäksi yhdestä käsintehdystä silkkipytystä... Vaan ONHAN SE hieno, on se, on... Minä nostan omaa punaista huopasilinteriäni jatkaen ikuisuuspohdintojani, riittääkö oma motivaationi pitkälläkään tähtäimellä sen mustan silkkisen tavoitteluun vaiko eikö.

Ja tietenkin onnea myös sinulle, parahin toveri puu-tiikeri, omasta epäilemättä suuresta panoksestasi väittelijän tukena ja juhlajärjestelyissä! Mieluustipa olisin minäkin läsnä ollut, ilman tätä maantieteellistä välimatkaamme. Nyt vaan unta palloon siellä muutama vuorokausi, niin kyllä ne aivotkin siitä tokenevat... (vai ihanko oikeasti meinasit(te) vielä vappuakin jaksaa juhlia...??) :-)

tiikeritoveri kirjoitti...

Hei, hassua: tuo ambakin taitaa yhtyä onnitteluihin?! Karjaisi ällistyksekseni äsken suunnilleen että "Mmjaurrr!!" :-o Eka kerta kun se on minulle mitään puhunut! Jutteleeko se sinulle paljonkin? Entä muille kommentoijille?

Ta-Miit kirjoitti...

Joo, olen unohtanut kertoa, että tuossa Ambassa on pari hauskaa jekkua. Jos esim. klikkaat kohdasta more oik alalaidassa, saat sieltä raahattua hiiren vasenta näppäintä klikkaamalla pihvin Amban eteen. Sitten kun kuljettelet pihviä aalaviistossa, Amba käy jossain vaiheessa makuulle ja hyppää karjaisten pihvin kimppuun. Saman se saattaa tehdä pelkälle kursorille, jota se kiinnostuneena seuraa. Jos viet kursorin Ambabn päälle ja painat vasenta hiiren nääpäintä, saat toisen hauskan yllätyksen.

Miss Foxy kirjoitti...

isot juhlat ovat usein - ikimuistoisia ; )

nyt ehtii toivottavasti nukkua