torstaina, toukokuuta 18, 2006

Hard Rock Hallelujah!

En nyt sentään heiluta pienoissuomenlippua blogatessani mutta tämä väsähtänyt ajatuskulku täytynee sentään kirjata ylös nyt heti kun olen saapunut kotiin euroviisuvalvojaisista veljen luota. Onhan tämä sentään ensimmäinen ja varmaankin viimeinen kerta naismuistiin, kun katson nämä hoilaajaiset aikuisten oikeasti ja vielä kaupan päälle kiinnostuneena alusta loppuun.

Tuli vaan mieleeni, että jos euroviisujen tarkoituksena on jollain tavalla tuoda esille eri maiden persoonallisimpia piirteitä ja jotain kaupallisuuden pinnan alla vaisusti pyristelevää kansallista erikoislaatuisuutta, niin huonosti menee suurimmalla osalla osaa ottaneista maista.

Satuitteko huomaamaan, millä attrapeilla huomiota pääsääntöisesti tavoiteltiin? Naissolisteilla, joiden asustuksen tunnusmerkistö viittaa prostituoituihin tai pornotähtiin. (Valkoisia sukkanauhoja, korsetteja, nännipihaan asti vilkkuvia tisuja ja stay-upeja, voi hyvää päivää, armahtakaa!) Persettään heiluttavilla tahitilaisilla olkikuvoilla. Tyypeillä jotka mönkivät möllin näköisinä ulos pianosta. Mieskuoro huutajien ja alivaltiosihteerin risteytyksillä jotka vatkuttivat maanisesti voittavansa. Äijillä jotka hyppäsivät narua! Täysillä överiksi vetävällä, kaikki naisellisuuteen liitettävät ärsyttävimmät kliseet pöytään läimivällä luntulla, joka soitti jumalalle ja kirkui kuin pieni sika. Ja paljolla muulla halvalla, joka pyyhkiytyi kolme sekuntia näkemisen jälkeen muististani.

Siinä rinnalla haudan pohjalta kaivetut, toinen jalka helvetissä hardrockaavat suomalaiset olivat niin sairaan piristäviä, että olin vähällä järsiä veljen sohvan käsinojasta superlonitäytteet jännätessäni, pääsevätkö möröt jatkoon vai eivät. No, veljeni sai pitää sohvansa ehjänä ja minä voin mennä hymyillen nukkumaan. Edes jotain valtavirrasta poikkeavaa vaihteeksi. Luulen, että suomen kirveellä ja ristillä hiljaisiksi peloteltujen pakanoiden veri kiehuu jälkeläisten suonissa positiivisella tavalla. Toivottavasti tämä ei jää ainutlaatuiseksi rymistelyksi. Aivan liian kauan olemmekin teeskennelleet olevamme kristitty, nöyrä ja siivo kansa, joka kyhjöttää kaiken vapaa-aikansa kirkossa virsiä veisaten.

Hyvää yötä siis ja...

"Now choose to join us or go straight to Hell!"

7 kommenttia:

tiikeritoveri kirjoitti...

Kieltämättä aikamoinen ilmiö tuo Lordi: jopa minä aion (ihan totta!) lauantaina finaalin katsoa, yksinomaan Lordin takia ja Lordille peukkuja pitäen!! Taitaakin olla toistakymmentä vuotta siitä, kun viimeeksi olen noille kisoille edes korvaani lotkauttanut. Joskus alakouluikäisenä muistan tosin aika innokkaastikin seuranneeni - kertonee paitsi tietenkin oman maun kypsymättömyydestä, kenties osin samasta mitä toit esille Karjala-aiheessa: kun mielenvirikkeet ovat yleisesti ottaen vähissä ja vaihtoehtona omassa kylässä lähinnä pesäpallo (yääh...), onko sitten ihmekään innostua kerran vuodessa noinkin isoista skaboista, jotka ylimitoitetun ennakkohehkutuksen saattelemina sentään esitettiin toisella niistä peräti kahdesta tv-kanavasta mistä siellä siihen aikaan valita saattoi...

Tuota karsintaa en nyt nähnyt, joten muiden maiden viisuihin ja kommentteihisi niistä en tässä rupea varsinaisesti kantaa ottamaan. Lordin lisäksi ainoa mistä minulla on mitään hajua on luonnollisesti Ranskan kappale, enkä siitäkään ole kuullut kuin tv-mainoksessa kuultavan murto-osan - riittänyt silti selvän käsityksen muodostamiseen. Jo on höttöä, taattua euroviisukamaa, niin kolmetoista tusinassa -musaa kuin olla voi. KUKA jaksaa kuunnella?! Ja niin paljon kuin Ranskassakin tehdään myös oikeasti omaperäistä ja kiinnostavaa musiikkia, pitääkö toisaankin Euroviisuihin lähettää moinen särmätön, mahdollisimman laajoihin kansanjoukkoihin uppoavaksi laskelmoitu tuote, "sattumoisin" (kas ihmettä...) vielä nuoren blondatun neitosen esittämänä... Sori vaan Virginie, sinunlaisesi Lordi jyrää menne tullen! :-D

"jos euroviisujen tarkoituksena on jollain tavalla tuoda esille eri maiden persoonallisimpia piirteitä ja jotain kaupallisuuden pinnan alla vaisusti pyristelevää kansallista erikoislaatuisuutta"

Hah! Ehkä ihan hiukkasen saattoi ollakin vielä siihen aikaan, kun säännöissä seisoi, että kappaleet on esitettävä kunkin maan virallisella kielellä, mutta nykyään... enpä usko.

"Aivan liian kauan olemme teeskennelleet olevamme kristitty, nöyrä ja siivo kansa, joka kyhjöttää kaiken vapaa-aikansa kirkossa virsiä veisaten."

Hmm. Mistä moinen näkemys? Minusta suomalaiset kyllä OVAT muka-kristitty = hyvin maallistunut, mutta luterilaisen nöyrä ja siivo kansa (siivo tosin varauksella, sanan määrittelystä riippuen), mutta hyvin harva minun käsittääkseni on menneisyydessäkään edes teeskennellyt "kyhjöttävänsä kaiken vapaa-aikansa kirkossa virsiä veisaten". Eiköhän sitä pikemminkin olla kyhjötetty pilkillä täydessä hiljaisuudessa yhtikäs mitään teeskentelemättä. Tai rehellisesti metsässä pontikkapannun äärellä...

No, tuo viimeinen nyt vain sivujuonteena, olennaisesta olemme siis yhtä mieltä: Lordi rules!!!

Ta-Miit kirjoitti...

Niin no, eräältä nimeltä mainitsemattomalta kuppakylältä kotoisin olevana voin vakuuttaa, että kirkossa käyminen lienee ainakin sen kylän vilkkain aktiviteetti nuorison ryyppäämisen ohella. Sunnuntaisin kuulema aina kourallinen mummoja raahautuu kuuntelemaan saarnaa...

Ja kyllä suomalaiset ovat kirkossa istuneet ja virsiä veisanneet, kun on kerran pakotettu. Sitä et voi kiistää. Pohjanoteerauksena presidenttiäkin painostettiin niin kauan kirkkoon kuulumattomuudesta, että hän (HÄPEÄLLISTÄ KYLLÄ!) antoi periksi ja liittyi takaisin.

Meidän aikakautenamme sentään on alkanut vallita oikea uskonnonvapaus, mutta esimerkiksi vanhempiemme sukupolven edustajat ovat saaneet niskaansa järkyttävää halveksuntaa ja vinoilua, mikäli ovat kieltäytyneet kuulumasta kirkkoon tai käymästä siellä. Tässä jonkun aikaa sittenhän piti vielä tehdä selvitys siitä miksi eroaa kirkosta ja siihen kuului vielä harkinta-aikakin!

Tähän saumaan en viitsi edes lisätä omia kokemuksiani itseeni kohdistuneista noitavainoista, sillä se vaatisi jo oman bloggauksensa.

Maallistuminen ja kirkosta eroaminen ovat tähän nähden hyvin iloinen asia kaiken kaikkiaan!

Ja kyllä väitän, että euroviisuhötön alla pyristelee edes muutama epätoivoinen yritys oman kansallisuuden ilmentämisestä. Jotkut jopa laulavat omalla kielellään, vaikkei edes tarvitsisi. Viime? vuonna muistan nähneeni pätkän jostain kansanpukuun pukeutuneesta symppiksestä natiivimummosta paukuttamassa rumpua ja jostain nuoresta miehestä laulamassa jotain todella hämärää sen säestyksellä.

Ja täytyy kyllä sanoa, että mieluummin sitten identifioidun rupisiin zombieihin, kuin silikonitissisten muovimisujen keikistelyyn.

Islanti veti kyllä sellaiset pohjat, että myötähäpeän määrää ei voi kuvailla, vaikka tiesinkin, että Islannin esitys on tarkoitettu täysin vi**uiluksi euroviisuejn ällöttävyydelle.

Zepa kirjoitti...

Minäkin aion katsoa Euroviisut. Rasti seinään.

tiikeritoveri kirjoitti...

Kristillisyyden teeskentelystä: En kiistä mitään tuosta mitä tarkensit, noinhan se on, ja muistan kyllä, että vielä silloinkin, kun itse heti 18 täytettyäni marssin kotikylän kirkkoherranvirastoon kirkosta eroamaan, niin piti siinä lomakkeessa tosiaan joku syykin mainita. No, onneksi kuitenkin hoitui heti sen kummemmitta kuulusteluitta.

Itse vaan ajattelen, että tässäkin asiassa on teeskentelyä ja teeskentelyä. Ensinnäkin sitä sinänsä harmitonta joskin naurettavaa lajia, jota edelleen yli 80% kansasta harjoittaa, monet kai sen kummemmin kyseenalaistamatta: kuulutaan kirkkoon ja maksetaan kiltisti veroa, vaikka käytetään sen palveluita yleensä vain muutaman kerran elämässä eli suvun kokoamista "vaativissa" tilaisuuksissa - silloinkin vain koska niin on aina tehty; koska sellainen sattuu olemaan yhteiskunnan vallitseva tapa ja perinne. Väitän silti, että ainakin koko oman elinaikani on Suomessa kuitenkin ollut yhtä lailla normaalia ja yleisesti hyväksyttyä olla käytännössä arkielämässä hyvin maallistunut, olla välittämättä kirkosta ja uskonnosta yhtään sen enempää kuin nuo vakiintuneet tavat edellyttävät. (Tietysti esim. jossain Pohjanmaan lestadiolaisalueilla voi olla ihan toinen todellisuus, mutta semmoisesta en LUOJAN KIITOS (huomaa ironia) henkilökohtaisesti tiedä.) Huono tuuri sinulla, jos kerran itseesi on kohdistunut "noitavainoja" - otan osaa.

Mutta että YLEISESTI olisi olemassa painetta istua koko vapaa-aikansa kirkossa virsiä veisaamassa tai muuten teeskennellä olevansa sen uskonnollisempi (lue: parempi ihminen) kuin muutkaan maallistuneet tapakristityt (tämä siis toisena, pahempana teeskentelyn muotona), siihen en usko. Kuten todettu, paikallisesti voi valitettavasti olla, ja tietysti jos esim. jonkun pikkukylän ainoan koulun rehtori sattuu olemaan erityisen uskonnollinen, helpostihan siitä oppilasparoille kristillistä pakkosyöttöä ja ehkä sitten tuollaista painettakin seuraa, mutta keskimäärin lienee Suomen oloissa onneksi harvinaista. Eli kirkkoon mennään erityistapauksissa kun "kaikki muutkin" menevät, mutta muulloin, myös tavallisena sunnuntaina jumalanpalveluksen aikaan, on minun nähdäkseni täysin normaalia ja yleisesti hyväksyttyä istua tosiaan vaikka pilkillä eikä kirkonpenkissä.

Jotenkin minulle tulikin tuosta "kaikki vapaa-aika kirkossa" -heitosta mieleen pikemminkin ihan muut kulttuurit ja kristillisyyden muodot kuin kotimainen luterilaisuus. Tunnuit paheksuvan uskonnollista teeskentelyä niin voimakkaasti, että omat ajatukseni laukkasivat jo paaviin, katolisiin pappeihin ja teeskentelyn muodoista pahimpiin, myös hirvittäviä tekoja (ei tarvinne edes nimetä) kätkeviin selibaattikulisseihin. Näihin verrattuna tavallinen luterilainen tapakristillisyys on sentään varsin vaaraton teeskentelyn muoto - näkisinkin sen lähinnä sellaisena laumasieluisena sovinnaisuutena, hiljaisena yhteiskunnan tapoihin ja perinteisiin mukautumisena. - Suomen valtionkirkkosysteemiä pidän tietenkin naurettavana muinaisjäänteenä - tästä lienemme täysin samaa mieltä.

Saatoit tietysti alun perinkin tarkoituksella liioitella, ja minä ehkä takerruin provokaatioosi kuin lillukanvarteen, jonka polulla näin ja johon kompastumisen päätin välttää alkaen sitä oikein kiskoa sen sijaan että olisin vain astunut huolellisesti yli... Saadaanpahan tässä ainakin puolin ja toisin selittää suut vaahdoten tai näppäimistöt sauhuten! ;-) Kokonaan oma bloggaus aiheesta on toki erittäin hyvä idea!!

tiikeritoveri kirjoitti...

Ja sitten vielä Euroviisuista: Tuota en tiennytkään, että siellä on jotain kansanpukuisia rumpumummojakin nähty. En tosiaan ole YHTÄÄN seurannut kisoja vuosikausiin, ainut asia mikä on jäänyt mieleeni on, että Nightwish kuulemma oli joku vuosi sitten ehdolla Suomen edustajaksi muttei (valitettavasti?) päässyt. Myönnän, että näin ollen oli tyhmää lähteä senkään vertaa viisuinstituutiota kommentoimaan. Huvittavaa silti huomata, että jo siinä ekassa kommentissani aloin spontaanisti ikään kuin selitellä ja puolustella, että lapsena tulin viisuja seuranneeksi, jopa innolla... ikään kuin olisi noloa ja junttimaista, että on lapsena ollut lapsellinen. Voi halleluuja, nyt kyllä armahdan itseni! ENkä edelleenkään aio nolostua siitä, että ne kohta katson... :-)

Niin ja mitä Lordin kisakappaleeseen tulee, ennemmin nyt tuota kuuntelen kuin mitään kristillisiä halleluulajoita, mutta kyllä sanoitukseltaan ylivoimaisesti paras koskaan kuulemani halleluyah-kertosäettä käyttävä piisi on Disneyn Aristokatit-leffassa kuultava Floyd Huddlestonin "Ev'rybody Wants To Be A Cat"! Mulla on se ranskankielisenä versiona "Tout le monde veut devenir un cat", jossa lisäksi huvittaa onnistunut kielellä leikkiminen: kissa-sana on jätetty englanninkieliseen muotoon, kuitenkin lausuttuna ranskalaisemmin [kat] (katsos eihän ranskalaisille äänihuulille mikään [khät] sovellu laisinkaan), jolloin se myös rimmaa sanan "pattes" [pat] =tassut kanssa, samoin kuin "tout le monde" rimmaa sopivasti painotettuna aivan hämmästyttävän hyvin "halleluyah"'n kanssa. (Oikea ranskan sana "chat" ääntyy siis aivan eri tavalla, suhuässällisenä, suunnilleen [shaa].) - On muuten kaikkiaan mainio musiikki siinä leffassa, suosittelen ellet tunne!

Ta-Miit kirjoitti...

Mukavaa saada väittelyä aikaiseksi sun kanssa, Tiikeriotoveri! Vastaat aina vähintään yhtä innokkaalla kynnellä, kuin itse bloggaan ja sauhuan :) Olet Raapimapölkkylässä aina tervetullut kirjoittajavieras!

Kyllä olen nähnyt Aristokatit. Itse asiassa vain noin kuukausi sitten ensimmäistä kertaa elämässäni. Tykkäsin.

Hiipi kirjoitti...

Jeess.. Kannatti ainakin katsoa pisteiden antamiset, upeeta olla suomalainen tällä kertaa. Ei tarvii tuntea myötähäpeää!