En nyt sentään heiluta pienoissuomenlippua blogatessani mutta tämä väsähtänyt ajatuskulku täytynee sentään kirjata ylös nyt heti kun olen saapunut kotiin euroviisuvalvojaisista veljen luota. Onhan tämä sentään ensimmäinen ja varmaankin viimeinen kerta naismuistiin, kun katson nämä hoilaajaiset aikuisten oikeasti ja vielä kaupan päälle kiinnostuneena alusta loppuun.Tuli vaan mieleeni, että jos euroviisujen tarkoituksena on jollain tavalla tuoda esille eri maiden persoonallisimpia piirteitä ja jotain kaupallisuuden pinnan alla vaisusti pyristelevää kansallista erikoislaatuisuutta, niin huonosti menee suurimmalla osalla osaa ottaneista maista.
Satuitteko huomaamaan, millä attrapeilla huomiota pääsääntöisesti tavoiteltiin? Naissolisteilla, joiden asustuksen tunnusmerkistö viittaa prostituoituihin tai pornotähtiin. (Valkoisia sukkanauhoja, korsetteja, nännipihaan asti vilkkuvia tisuja ja stay-upeja, voi hyvää päivää, armahtakaa!) Persettään heiluttavilla tahitilaisilla olkikuvoilla. Tyypeillä jotka mönkivät möllin näköisinä ulos pianosta. Mieskuoro huutajien ja alivaltiosihteerin risteytyksillä jotka vatkuttivat maanisesti voittavansa. Äijillä jotka hyppäsivät narua! Täysillä överiksi vetävällä, kaikki naisellisuuteen liitettävät ärsyttävimmät kliseet pöytään läimivällä luntulla, joka soitti jumalalle ja kirkui kuin pieni sika. Ja paljolla muulla halvalla, joka pyyhkiytyi kolme sekuntia näkemisen jälkeen muististani.
Siinä rinnalla haudan pohjalta kaivetut, toinen jalka helvetissä hardrockaavat suomalaiset olivat niin sairaan piristäviä, että olin vähällä järsiä veljen sohvan käsinojasta superlonitäytteet jännätessäni, pääsevätkö möröt jatkoon vai eivät. No, veljeni sai pitää sohvansa ehjänä ja minä voin mennä hymyillen nukkumaan. Edes jotain valtavirrasta poikkeavaa vaihteeksi. Luulen, että suomen kirveellä ja ristillä hiljaisiksi peloteltujen pakanoiden veri kiehuu jälkeläisten suonissa positiivisella tavalla. Toivottavasti tämä ei jää ainutlaatuiseksi rymistelyksi. Aivan liian kauan olemmekin teeskennelleet olevamme kristitty, nöyrä ja siivo kansa, joka kyhjöttää kaiken vapaa-aikansa kirkossa virsiä veisaten.
Hyvää yötä siis ja...
"Now choose to join us or go straight to Hell!"
4 kommenttia:
Niin no, eräältä nimeltä mainitsemattomalta kuppakylältä kotoisin olevana voin vakuuttaa, että kirkossa käyminen lienee ainakin sen kylän vilkkain aktiviteetti nuorison ryyppäämisen ohella. Sunnuntaisin kuulema aina kourallinen mummoja raahautuu kuuntelemaan saarnaa...
Ja kyllä suomalaiset ovat kirkossa istuneet ja virsiä veisanneet, kun on kerran pakotettu. Sitä et voi kiistää. Pohjanoteerauksena presidenttiäkin painostettiin niin kauan kirkkoon kuulumattomuudesta, että hän (HÄPEÄLLISTÄ KYLLÄ!) antoi periksi ja liittyi takaisin.
Meidän aikakautenamme sentään on alkanut vallita oikea uskonnonvapaus, mutta esimerkiksi vanhempiemme sukupolven edustajat ovat saaneet niskaansa järkyttävää halveksuntaa ja vinoilua, mikäli ovat kieltäytyneet kuulumasta kirkkoon tai käymästä siellä. Tässä jonkun aikaa sittenhän piti vielä tehdä selvitys siitä miksi eroaa kirkosta ja siihen kuului vielä harkinta-aikakin!
Tähän saumaan en viitsi edes lisätä omia kokemuksiani itseeni kohdistuneista noitavainoista, sillä se vaatisi jo oman bloggauksensa.
Maallistuminen ja kirkosta eroaminen ovat tähän nähden hyvin iloinen asia kaiken kaikkiaan!
Ja kyllä väitän, että euroviisuhötön alla pyristelee edes muutama epätoivoinen yritys oman kansallisuuden ilmentämisestä. Jotkut jopa laulavat omalla kielellään, vaikkei edes tarvitsisi. Viime? vuonna muistan nähneeni pätkän jostain kansanpukuun pukeutuneesta symppiksestä natiivimummosta paukuttamassa rumpua ja jostain nuoresta miehestä laulamassa jotain todella hämärää sen säestyksellä.
Ja täytyy kyllä sanoa, että mieluummin sitten identifioidun rupisiin zombieihin, kuin silikonitissisten muovimisujen keikistelyyn.
Islanti veti kyllä sellaiset pohjat, että myötähäpeän määrää ei voi kuvailla, vaikka tiesinkin, että Islannin esitys on tarkoitettu täysin vi**uiluksi euroviisuejn ällöttävyydelle.
Minäkin aion katsoa Euroviisut. Rasti seinään.
Mukavaa saada väittelyä aikaiseksi sun kanssa, Tiikeriotoveri! Vastaat aina vähintään yhtä innokkaalla kynnellä, kuin itse bloggaan ja sauhuan :) Olet Raapimapölkkylässä aina tervetullut kirjoittajavieras!
Kyllä olen nähnyt Aristokatit. Itse asiassa vain noin kuukausi sitten ensimmäistä kertaa elämässäni. Tykkäsin.
Jeess.. Kannatti ainakin katsoa pisteiden antamiset, upeeta olla suomalainen tällä kertaa. Ei tarvii tuntea myötähäpeää!
Lähetä kommentti