Tulihan se sieltä. Kevätväsymys meinaan. Kahvikaan ei auta. Olo on vetelä kuin Itävallassa syömääni pizzaan ujutettu mustekalan lonkero jossa oli muuten vielä söpöt imukupitkin havaittavissa... (Enkä tietenkään voinut olla keihästämättä sitä haarukkaan ja pelottelemasta sillä pöytäseuruettani, syömättä se kylläkin jäi).
Vielä pari päivää sitten uhkuin aurinkoenergiaa, nyt en jaksaisi evääkään väräyttää. Tekee mieli vain mennä huriseva kissa kainalossa peiton alle ja nukkua. Miestäkin nukuttaa, heti töistä sänkyyn ja kello muka soimaan johonkin aikaan iltaa, mikä tarkoittaa käytännössä torkkutoiminnon ahkeraa käyttöä niin että sormeen tulee rasitusvamma. Vielä viisi minuuttia. Kaipa tähän on vaikutuksensa viikonlopun seurariennoilla, joista tuli kotiuduttua vasta auringonnousun aikaan.
Katselin tuossa puolinukuksissa dokumenttia soidinmenoja pitävistä merinorsuista, joilla oli vähän toisenlaista kevättä rinnassa. Lajin urokset ovat rumia monta tonnia painavia läskivuoria ja pitävät parhaimmillaan yli sadan naaraan haaremia. Ne liikkuvat vyöryttämällä ihraansa aaltomaisella liikkeellä ja keskenään niillä on verisiä taisteluja haaremin herruudesta. Voittaja rönyää sitten monin verroin pienempien naaraiden kimpussa niin, että luulisi niistä tulevan levitettä leivän päälle. Merinorsuseksi oli kyllä sellaista lotinaa, että halut menisi nymfomaaniltakin viikoksi sitä katsellessa.
Pakko vääntää itsensä tästä edes kirjastoon käymään tai muuten menen koisimaan ja herään vasta aamulla.
Vielä pari päivää sitten uhkuin aurinkoenergiaa, nyt en jaksaisi evääkään väräyttää. Tekee mieli vain mennä huriseva kissa kainalossa peiton alle ja nukkua. Miestäkin nukuttaa, heti töistä sänkyyn ja kello muka soimaan johonkin aikaan iltaa, mikä tarkoittaa käytännössä torkkutoiminnon ahkeraa käyttöä niin että sormeen tulee rasitusvamma. Vielä viisi minuuttia. Kaipa tähän on vaikutuksensa viikonlopun seurariennoilla, joista tuli kotiuduttua vasta auringonnousun aikaan.
Katselin tuossa puolinukuksissa dokumenttia soidinmenoja pitävistä merinorsuista, joilla oli vähän toisenlaista kevättä rinnassa. Lajin urokset ovat rumia monta tonnia painavia läskivuoria ja pitävät parhaimmillaan yli sadan naaraan haaremia. Ne liikkuvat vyöryttämällä ihraansa aaltomaisella liikkeellä ja keskenään niillä on verisiä taisteluja haaremin herruudesta. Voittaja rönyää sitten monin verroin pienempien naaraiden kimpussa niin, että luulisi niistä tulevan levitettä leivän päälle. Merinorsuseksi oli kyllä sellaista lotinaa, että halut menisi nymfomaaniltakin viikoksi sitä katsellessa.
Pakko vääntää itsensä tästä edes kirjastoon käymään tai muuten menen koisimaan ja herään vasta aamulla.
4 kommenttia:
Hih, taidan sittenkin virkistyä, sillä mies heräsi ja kysyi lähtisinkö hänen kanssaan pizzalle. Lupasin sillä ehdolla, että en joudu syömään lonkeroita :)
Ja kannattikin mennä, piristi kivasti. Söimme pizzat luonnon helmassa ja yön hämärtyessä kotiin päin tassutellessamme saimme todistaa sitä ihmettä, että pieni höpönassu rusakonpoikanen kyyhötti eräällä läpi kulkemallamme pihalla.
Tuttua juttua.. ensin aurinko innostaa , sitten väsyttää! Tänäänkin otettin about 1 tunnin unoset töistä päästyä ja syötyä.. Kyllä Suomesta saa parhaat pizzat :-)
kävin juuri tutustumassa karakalin kuviin, siellähän on vaikka mitä ))
Lähetä kommentti