maanantaina, toukokuuta 22, 2006

Korpiklaani

Tuli tuossa ennen viikonlopun viisuhuumaa käytyä Korpiklaanin keikalla. Kyseessä lienee tällä hetkellä ainoa bändi, jonka keikkoja raahaudun kuuntelemaan sen soitellessa lähitienoilla. Kun vanhenee, niin jaksaa innostua aina vain vähemmästä määrästä musiikkia. Sitä vain kuuntelee vanhoja suosikkejaan niin kauan kunnes ei enää voi sietää niitäkään. Korpiklaani on kuitenkin virkistävä poikkeus, kiitos sen löytymisestä mörrimöykkyveljelleni.

Mitäkö heissä sitten on niin erinomaista. No ainakin se, että he ovat onnistuneet yhdistämään hytkähdyttävällä tavalla metallin ja kansanmusiikin, sekä ripottelemaan sekaan sopivaksi mausteeksi metsäläistä mörköhulluutta. Keikoilla jotenkin tuntuu siltä, että nämä tyypit todella nauttivat soittamisesta, meno on hektistä ja pieni positiivisen sekopäisyyden piru tuntuu ryömivän sisään kuulijankin korvasta. Tekee mieli painua mehtään ja ruveta tanssimaan nuotion ympärillä sitä hullunkurista mitälie kansantanssia, jota noilla keikoilla aina näkee.

Laulaja ainakin on semmoinen pirivieteri, että hyvä kun lavalla pysyy. Koko ajan hän riehaa ja pirskahtelee parhaimmillaan kaljasuihkulähteenä. Erityisen huomioni on kuitenkin kiinnittänyt Korpiklaanin taitava ja kaunispiirteinen viulunsoittaja Hittavainen. Miehen käsissä soi niin viulu kuin säkkipillikin ja sitä soittoa on ilo katsella sekä kuunnella. Tuossa vielä aiemmin pitkän kokoletin omanneena hän näytti suorastaan lumoavalla tavalla mieheltäni ja jopa liikkui samalla tavalla kuin lutuseni. Sain kuulla eräällä keikalla, että olen ihan perverssi, kun senkin yhden kerran vierasta miestä silmä kiiluen vahdatessani, kyseessä on presiis mun oman ukon näköinen tapaus... :)

Hittavaiseen ja rakkaaseeni liittyy vielä toinen hullunkurinen yhteneväisyys. Miehelläni on sille päälle sattuessaan (hilpeässä huppelissa, kotimatkalla baarista) nimittäin tapana juosta kilpaa kaupunkirusakkojen kanssa. Ihan totta, en narraa! Hän päästelee aina jänisten perässä pitkin peltoa ihan huvin ja urheilun vuoksi, muttei tietenkään yritä vahingoittaa niitä. Wikipediassa puolestaan kerrotaan, että Hittavainen on Mikael Agricolan jumalluettelossaan mainitsema karjalainen henkiolento, joka auttoi jäniksen pyynnissä... Hmm.

4 kommenttia:

Miss Foxy kirjoitti...

>>... kun senkin yhden kerran vierasta miestä silmä kiiluen vahdatessani, kyseessä on presiis mun oman ukon näköinen tapaus>>

tunnet siis tyylisi ja sulla on vakiintunut maku ))

Ta-Miit kirjoitti...

Päivittäin päivittelen miten kauniin menninkäisen kanssa olenkaan päätynyt saman katon alle. Silmänruoka ei lopu ihan kesken :)

Anonyymi kirjoitti...

huputiti hummani hei...ja vkl:na mehtään

Ta-Miit kirjoitti...

Moi anonymous Mörrimöykky!

There's men/women, underground
Who have never seen the sun
But they really know how to party
Little men/women from underground
Who have never seen the sun
But the really know how to party.

The rise their wooden pints and they yoik and sing

And they fight and dance 'till the morning

Tables full, reindeer meat
And the camp fire shines and the brick walls are full candles
Tables full, wooden pints
They don't care about their sins
They just wanna get drunk and party

Kuulostaa melkein meidän laavureissuilta. Tapeltuakin tuli lumihangessa viime kerralla ja kaaduttua alas kalliolta... Onneks ei muuten käyny kuinkaan, humalaisen tuuria.