Unikissat

Univelkaista ihmistä ei voi kadettaa mikään niin paljon, kuin unelias kehräävä kissa, joka jää nukkumaan lämmittämääsi vuoteenkohtaan, kun itse lähdet rahjustamaan töihin. No ehkä kuitenkin vielä enemmän se, jos kissa ja oma kumppani jäävät nukkumaan suloisesti vierekkäin [kehräten] kun itse puet kiroten päällesi edellisaamusta jo valmiiksi savisia kurahousuja ja sadetakkia. Pistää melkein putoamaan polvilleen, kun näkee raukeasti itseään venyttävän ja silmiään selvästi hymyillen siristelevän kissan mielihyvän siitä että lämpöiseen peittoon kääritty uni jatkuu vielä ja pitkään. Ja se suloinen värinä, kun käy pussaamassa nukkuvaa miestä, -sen vetovoiman rinnalla mustan aukon imuteho ei tunnu missään.

Kissat ovat evoluutiossa selvästi ihmistä pidemmällä: he ovat monesti niin rakastettuja että joku tyydyttää heidän tarpeensa ilman että heidän tarvitsee laittaa rikkaa ristiin. Silti harvemmalle juolahtaa mieleen haukkua kissoja loisiksi ja inhota niitä niiden laiskuuden takia. Harras pyyntö karman laille: Seuraavassa elämässä haluaisin kovin mielelläni syntyä kissaksi.

Kissoille ihmiset ovat mitä mukavimpia makuualustoja. Meidän sylikissaksi maagisesti muuttunut Mörkömme jaksaa huvittaa minua suunnattomasti tarpoessaan päälleni kun makaan sohvalla. Pienen hurinan säestämän leipomisen jälkeen Mörkö kieräyttää itsensä kerälle ja asettuu makaamaan ki-pisteeni eli jotakuinkin napani päälle. Hetken päästä Mörkö rentoutuu pitkäksi ja alkaa valua minua pitkin kuin sulava lakritsijäätelö. Se on niin hellyttävää. Sama juttu öisin. Kun nukun itselleni mieluisessa nato-asennossa siten että jalkani muodostavat kolmiomaisen "pesän" on siellä kehräävä Mörkökissa pesimässä alta aikayksikön. Lokkikissa taas arvostaa luolassa tai teltassa, eli peiton alla nukkumista. Harvinaisia päivänokosia ottaessani voin saada Lokkikissan huristamaan kylkeeni peiton alle. Jos vieressään nukkuvaa kissaa sitten sattuu silittämään kesken unien, hän yleensä ojentaa tassunsa oooikein pitkiksi ja koskettaa hellästi takaisin.

Kissat ovat mestarinukkujia ja ne todella tietävät, kuinka nukkumisesta otetaan kaikki irti. Riippuen kissan iästä, aktiviteettimahdollisuuksista ja luonteesta, kissat nukkuvat 13-16 tuntia päivässä, eli kaksin- tai kolminkertaisesti keskivertoihmiseen verrattuna. Tästä paremmaksi pistävät vain opossumit, lepakot ja laiskiaiset. Miksi, oi miksi minä synnyin ihmiseksi. Byäääh!

Nukkuminen on kerta kaikkiaan ihanaa, mutta se näyttäisi olevan ainakin ihmisten kohdalla uhkaavasti hupeneva luonnonvara. Nukkua kuulema ehtii haudassakin ja kuolema kuittaa univelat. Kysynpähän vain, miten tyhmänä ja vääristyneenä voi pitää ihmiskuntaa, jossa pidetään nukkumista rajattoman tehokkuuden haittatekijänä. Nykyisinhän kehitellään lääkkeitä, joiden avulla unentarpeen kuulema voisi vähentää muutamaan tuntiin yössä tai poistaa väliaikaisesti kokonaan.

Senpähän vain sanon, että mieluummin ampuisin kuulan kallooni kuin söisin lääkkeitä jotka tehostavat ja lisäävät TYÖNTEKOAIKAANI. Kahvi nyt on asia erikseen, sen avulla pysyn edes jotakuinkin normaalissa ihmisten päivärytmissä mukana. Ehkä dna:ssani on sittenkin ripaus kissaa, sillä ilman kahvia olisin todellakin aivan toivoton nukkumaija. Minulle ei tee tiukkaakaan koisia juuri tuon verran kuin kissojen yöunen pituudeksi ilmoitettiin, jos saan nukkua mieleni mukaan. Normaali univelaton unentarpeeni lähentelee puolestaan kymmentä tuntia.

Olen muuten ottanut viimeisenä kahtena yönä väkisin univelkoja takaisin ja pyrkinyt nukkumaan kellon ympäri. Rajansa se on nimittäin univeloillakin. Fiilis on huomattavasti parempi ja jaksaa jopa lähteä perjantai-iltana punttisalille koomaisen sohvanhalailun sijaan.

Nukkukaa hyvät ihmiset tarpeeksi! Se tekee hyvää varsinkin näin synkimpänä aikana vuodesta, jolloin mitkään muutkaan otukset eivät kuku hulluna aamusta iltaan.