keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2007

Yksinään eli ittekseen

Vaikka minulla onkin kova ikävä animustani Jänismiestä, olen huomannut viihtyväni yllättävän hyvin yksinkin. En koe oloani vajavaiseksi, vaikka rakastettuni ei olekaan vierelläni, vain hieman kaihoisaksi. Ikävä on välillä kuin hienonhienon katanan sivallus vatsan halki, mutta elämä ei virtaa minusta ulos vaan tuntuu peräti siltä että vahvistun. Olen iloinen ja tyytyväinen siitä, että löysin sisältäni puuvarren, kun toinen lähti ja jouduin irroittamaan kärheni.

Eilisillan korvalla palaillessani alkeiskurssin vedosta, hengitin kaikeilla aisteillani tomuverhossaan himmertävää iltaa ja nautin vahvasta itseyden ja erillisyyden tunteesta. Iloitsin jopa jostain niin arkisesta kuin kaupassa käymisestä ja naureskelin itsekseni ostoskorini sisällön ristiriitaisuutta: kaikenmaailman kasvisterveysruokaa, rehuja ja soijamaitoa sekä pähkinöitä, joiden keskellä etovasti kiiltelevä maksaklöntti ja rasiallinen rasvaista jauhelihaa. Luonnollisesti verisemmät einekset olivat petoeläinten kastiin kuuluville perheenjäsenille.

Vaikka yksinoloa pidetään keskimäärin negatiivisena asiana ja vältettävänä olotilana, on se sopivina annoksina ja vapaaehtoisesti valittuna nähtävästi hyvinkin terveellistä. Yksin ollessa näkee kirkkaammin ja kauemmas, kun ei katsele vain niitä rakastetun korvallisella hellyttävästi velmuilevia hurmauskiehkuroita ja ihon luumumaista nukkaa.

Yllättävää on ollut se, miten paljon aikaa ja energiaa vapautuu, kun ajanvietetoiveiden listalla ykkösenä ei enää olekaan se, että pääsee illalla toisen kainaloon nautiskelemaan läheisyydestä ja höperöistä keskusteluista. Jaksan käydä treeneissä, punttisalilla ja joogassa ihan niin kuin ennen vanhaan. Hauis kiittää ja vatsalihakset hymyilevät. Saan siivottua kodin huomattavasti useammin kuin normaalisti. Pyykkivuori on selätetty ja pysyy pienenä. Kissoille tulee annettua paljon enemmän huomiota ja hellyyttä. Oli jopa aikaa istua lattialla silppuamassa sitkeästi vastaan hangoittelevaa ja pissalta haiskahtavaa maksaa ympärillä innoissaan pörräävien kisuliinien herkkuateriaksi.

Nukahdan hyvin ja nopeasti miehen hieltä tuoksuva t-paita tyynyn alla ja kissa jalkojen päällä. Ei ole laisinkaan uniongelmia, uni kun vie nopeammin lähemmäs lähtöpäivää.

2 kommenttia:

ZePanda kirjoitti...

Ai niin, pitikin kysyä minne kisut siirtyy kun matkustat sitten sinne kauas?

Ta-Miit kirjoitti...

Lokkikissa pääsee anoppilaan/appilaan jossa hänet hemmotellaan tärviölle, niin kuin parina aikaisempanakin kesänä. :) Paljon pihalääniä vanhalle neidolle maha pystyssä köllötellä, talon kolli leikkikaverina ja kirsikkana kakun päällä appiukko joka syytää kisulle herkkuja. Mun käy kateeks melkein.

Mörköpuusti sen sijaan lähtee ex-poikaystäväni ja hänen kihlattunsa hoteisiin koska ei tule toimeen anoppilan/appilan kollin kanssa laisinkaan. Veisin kyllä Mörön mieluiten mukanani, mutta hän on jo niin iäkäs herra, että pelkään hänen kuukahtavan tai vähintäänkin kärsivän hirveästi kun hän niin tajuttomasti pelkää lyhyitäkin matkustamisia.

Samperi että näitä karvankaristimia tulee ikävä. Huoli on tietysti kanssa melkoinen, kun he ovat jo niin iäkkäitä, mutta tiedänpähän että he ovat ainakin hyvissä käsissä.