keskiviikkona, toukokuuta 23, 2007

Vieraalla maalla kaukana

Pian on kulunut viikko uudella mantereella. En ole saanut ehdottomasti haluamaani sivupohjaa valmiiksi uuteen amerikkablogiini, joten raapustelen lyhyen tilannekatsauksen tänne.

Ravistelen itseäni ja kuulostelen, josko jonkinlainen kulttuurishokki suvaitsisi saapua, mutta eipä tunnu oikein missään. Näyttää siltä, että kotiudun tyytyväisenä sinne missä on oma rakas, ruokaa, katto pään päällä ja kahvinkeitin. Joten eipä valittamista. En juurikaan vierasta ruokaa, ihmisiä, enkä maisemaa. Puheet Suomen amerikankaltaisuudesta eivät sittenkään taida olla ihan tuulesta temmattuja. Ei täällä oleminen tunnu mitenkään semmoiselta, että ulos lähtiessä huimaisi olopaikan erilaisuus, niin kuin esimerkiksi Itävallassa huimasi.

No, olen pitänyt sydämeni ihan tarkoituksella auki, sillä tulen asumaan täällä ainakin vuoden. Jos päästäisin amerikkafobiani tyystin valloilleen, olisi edessäni todennäköisesti kurja vuosi, siispä pyrin kohti paikallista yltiöpositiivisuutta vaikka hampaat irvessä. Mitä onnenkauppaa onkaan se, että mieheni sai töitä pikkukaupungista, joka on liberaali, hipahtava, ekologiseksi mainostettu, bushvihamielinen, keskellä maaseutua ja vesiputousten ympäröimä. Yhtenä toisena vaihtoehtona nimittäin oli punaniskojen kansoittama teollisuuskaupunki, hui kauhistus sentään.

Tuhlaaminen ja turha autoilu ovat täällä lähituntumassani toistaiseksi ainuita asioita, jotka inhottavat oikein todella. Autoja on liian paljon ja niillä näytetään menevän joka paikkaan. Kaupoissa esim. leipä myydään hirveissä könteissä ja sitä saa puputtaa urakalla ehtiäkseen ennen hometta. Kämppis syö omasta pussistaan muutaman viipaleen ja heittää loput haaskuuseen. Sitäpaitsi leipä on kohtuullisen pahaa (juuri sitä vehnäpuppua jota olen Suomessa opetellut karttamaan pitääkseni vatsani rauhallisena), -on kuin imellettyä pahvia söisi, mutta kyllä siihenkin näyttää tottuvan tarpeeksi syötävien päällysteiden avulla. Muovipusseja tungetaan kaupoissa puoli rullaa ostosten ympärille, vaikka kuinka yrittää viittilöidä että minulla on kyllä oma reppukin. Kierrätyksen alkeet sentään ovat pesiytyneet tännekin, mutta komposteista ei ole taidettu kuullakaan.

Politiikasta sen verran, että olen laittanut tyytyväisenä merkille, että puolella jos toisellakin on talojen ikkunoissa kylttejä, jossa toivotetaan herra Isopersereikä Bushille tervemenoa. Toisaalta, mitä muuta voisi liberaalilta hippi- ja opiskelijakaupungilta odottaakaan?

Kaupunki on nuhjuisella tavalla idyllinen ja romanttinen. Asutus on pääsääntöisesti omakotitalokeskeistä, vanhahtavantyylistä ja matalaa. Korkeita kerrostaloja on aika vähän. Lippuja liehuu siellä täällä, mutta ei niin paljoa kuin elokuvissa. Talot ovat silmää miellyttäviä, kuistillisia ja yleensä kaksikerroksisia. Jotkut myös räystyneitä kummitustaloja. Ympärillä paljon puutarhaa, puita ja kukkia. Erään talon kuistia koristaa noin vasikan kokoisen eläimen luuranko, luulen että siitä kyllä täytyy saada kuva.

Luonnonkohteet vetävät suun virneeseen: että niinkuin kävelymatkan päässä on toinen toistaan mukavamman näköisiä vesiputouksia, rotkoja ja puistoja. Kaupungin hienoimmassa vesiputouksessa kylpevät haikarat ja pesukarhu lyllertää juomaan vettä penkereeltä. Ympäristössä mellastavat tennispallon kokoiset chipmunkit, harmaaoravat ja piisamia muistuttava lyllerö jyrsijä jonka lajimääritys on jäänyt vielä hämäräksi: piisami jolla on töpöhäntä? Ei itketä, ei. Jos olisin joutunut johonkin betonihelvettiin, olisin alkanut hyperventiloida viikossa. Mutta tämä vihreys ja maaseutumaisuus lupaavat minulle miellyttäviä aikoja. Auta armias vaan, kunhan tänne saapuvat kesähelteet. Poltin jo itseni kertaalleen lievän punotuksen partaalle.

Ihmiset ovat hassuja. Palveluammateissa etikettiin näyttäisi kuuluvan hymyily ja ystävällisyys huononakin päivänä. Siis täysin päinvastoin kuin jossain Ranskassa, jossa asiakas on usein työntekijälle koirankakkaa kengänpohjassa tai Venäjällä, jossa asiakas on jotain äärimmäisen ärsyttävää, jota tekisi selvästi mieli potkaista palvelemisen sijaan. Tai Suomessa jossa kukaan ei tiedä mistään mitään ja palloa heitellään ympyrässä tyypiltä toiselle. Täällä on miellyttävää mennä hoitamaan jotain asiaa täysin ulalla, kun virkailija opastaa ystävällisesti ja puhuu selvästi ääntäen sekä ottaa kaiken hoitamisen kontolleen. Saa olla ihan vapaasti ûbertyhmä, eikä sinulle tiuskita. Ei tule ikävä viimeksi koluamiani Suomen virastoja yhtään.

Merkillisin piirre ihmisissä on se, että he tulevat sanomaan kohteliaisuuksia ventovieraalle spontaanisti. Eilen eräs nainen tuli vierelleni kirjastossa ja totesi ystävälliseti hymyillen: "I really like your outfit". Minulla putosi leuka että "whooot?" ja kohteliaisuudesta kiitettyäni hymyilin varmaan kuin vähämielinen seuraavan puoli tuntia, vaikkei se nyt sen kummoisempaa tarkoittanutkaan. Tuollaista minun on itseni tehnyt monesti mieli mennä sanomaan ihmisille Suomessa, mutta en ole vaan uskaltanut, sillä se tulkittaisiin järjestään hieman omituiseksi käytökseksi.

Kissoja on ihan saakelin ikävä, vaikka tiedän että niillä on varmasti paljon kivempaa siellä missä nyt ovat verrattuna tylsään kaupunkikämppäämme. Olin kävellä ojaan kun tuijotin erään talon ikkunalaudalla istuvaa ihanan appelsiinin ja kanelinraidallista kissaa. Kaipaan nenänhierontaa kissojen kanssa ja sitä että herään rintani päällä kehräävän pörriäisen virnistelevään tuijotukseen. Luojatar varjelkoon ketään kulkukissaa kipuamasta portaillemme, sillä täällä olisi yksi kissanmentävä sydämen ovi erittäin paljon raollaan. Voin nimittäin vain kuvitella sitä byrokratian määrää, jota karanteenit vaativat ja sitä tappelun määrää, joka kotona seuraisi, kun perusrasistit (kaikki MUUT kissat on perseestä) Mörkö ja Lokki joutuisivat sopeutumaan uuteen tulokkaaseen.

9 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Heippa! Mukava kuulla, että olet kotiutunut sinne ja että ei se niin paha paikka olekaan. Kävi tosiaan hyvä tuuri tuon kaupungin kanssa! Olipa muuten mahtavan näköinen tuo putous tuossa, kuvia odotellaan innolla. Ja koita saada jotain amerikkalaisia ruokareseptejä jostain käsiisi, ne kiinnostavat!

Katotaan jos ollaan koneella joskus yhtäaikaa niin voidaan skypettää. =)

tiikeritoveri kirjoitti...

Oi, tuskin maltan odottaa kylääntuloa! :-D

Ta-Miit kirjoitti...

Putoukset ovat tämän paikan vetonaula ja mikä parasta, näyttää siltä että niillä liikkuu hyvin vähän porukkaa ainakin näihin aikoihin. Siis hitsivie, jumalaton vesiseinämä ihan kaupungin kyljessä ja yksi tai kaksi hassua ihmistä siellä pistäytymässä. Nooh, kyllä tänne vielä kait turistiruuhkatkin ehtivät. Hyvä toistaiseksi näin, en kaipaakaan liikaa seuraa luontopoluille.

tiikeritoveri kirjoitti...

"Merkillisin piirre ihmisissä on se, että he tulevat sanomaan kohteliaisuuksia ventovieraalle spontaanisti. --- Tuollaista minun on itseni tehnyt monesti mieli mennä sanomaan ihmisille Suomessa, mutta en ole vaan uskaltanut, sillä se tulkittaisiin järjestään hieman omituiseksi käytökseksi."

Niin, kyllä huomaa ettet ole ennen Suomen ulkopuolella asunut... ;-) En nyt lähde lonkalta heittämään arviota, miten suuressa osassa maailman kulttuureja, mutta Ranska vaan toisena yksittäisenä esimerkkinä maasta, jossa kohteliaisuuksien spontaani jakelu on normaalia ja tuikitavallista. Vuoden sisällä ehdit kyllä tottua. Muistan itsekin, miten oudolta (mutta ihanalta, useimmiten) se ensialkuun tuntuikaan, silloin joskus viime vuosisadalla... Sittemmin suhtautumiseni tähän ilmiöön on käynyt läpi kaikki vaiheet, myös totaalisen kyllästymisen ja kyynisen inhotuksen. Nykyisin menevät yleensä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos aiheuttamatta sen kummempaa reaktiota suuntaan jos toiseenkaan. Itse taas en ole edelleenkään samaa tapaa oppinut - ei vaan luonnistu. Mutta sinä kun kerran sanoit, että on Suomessakin monesti tehnyt mieli, niin ota nyt sitten vahinko takaisin sikäläisten parissa! :-) Mitä sulla muuten oli päälläsi tuossa kirjastoepisodissa?

tiikeritoveri kirjoitti...

Että hippikaupunki, hmm... Aiemmin jossain kommentissa kerroit myös vielä Turusta, että "On oudon kirkas ja seesteinen olo, semmoinen hippiolon vastakohta". Olisi kiintoisaa lukea sinulta lyhyt (tai pitkäkin, ihan miten vaan...) yhteenveto, mikä mielestäsi on hippiyden syvin olemus. Missä määrin hippi mielestäsi itse olet? Onko siis nyt "hippiolo", kun alat sinne kotiutua? Kiinnostaa myös tuo, että jos "hippiolo" (mitä se sitten tarkoittaakaan) on vastakohta kirkkaalle ja seesteiselle, niin kumpi sinun mielestäsi sitten on miellyttävämpi tai tavoiteltavampi tila...? Vai olisivatko ne kuitenkin peräti toisiaan täydentäviä, siis molempi parempi?

Ja vielä jatkokysymys, tai ehdotus teeman laajennukseksi: miten sitten määrittelisit (nyky)hippiyden ja boheemiuden eron? Epäilemättä samoja elementtejä molemmissa, mutta miten pitkälti kyse on ennemmän sanastollisista preferensseistä kuin todellisista eroista, jos esim. minä näen itsessäni varsin paljon boheemia, muttei tulisi mieleenikään nimittää itseäni hipiksi tai edes hipahtavaksi...? No, mulla on tästä(kin) mm. hieman poliittisensorttisia ajatuksia, mutta harjoitanpa kiristystä, eli sinä ensin...! ;-)

Ta-Miit kirjoitti...

Haha, kohteliaisuuden saadessani minulla oli päällä verkkarit ja pitkä harmaa ja vaaaleanpunaraidallinen paita.

Jaa-a. Hipit...

No tästä on Jänismiehellä ja minulla sisäpiirin vitsi. Jänismies väittää, että olen sanonut inhoavani hippejä ja hipeistä tykkäävä jumala rankaisi minua ankarasti lähettämällä minut hippikaupunkiin. Sanotaan nyt näin, että tuossa on totuden siemen, mutta ei koko totuutta.

Inhoan hippeydessä sitä, että siihen liittyy liian myönteinen suhtautuminen huumeisiin, jotka tekevät ihmisistä velttoja, letkumaisia ameeboja. Siis tämä perusmielikuva turapartaisesta, huonoryhtisestä, ristiin rastiin nussiskelevasta, baareissa luuhaavasta, sekavia puhelevasta ja harhailevakatseisesta hipistä hamppulogopaita päällä ja hasasätkä huulessa.

Tiedän myös että tuo on vain stereotypia, joka joskus tosin saattaa pitää paikkansakin. Hippiydessä toki kunnioitettavaa on sodanvastaisuus, ekologisten vaatteiden käyttö, kommuuniasuminen, luonnonläheisyys, taiteellisuus jne.

Rennonletkeän hippiolon vastakohta on muuten se, kun on henkinen katana tanassa ja on valmis leikkaamaan palkeenkielen ilmaan. Vaikea selittää... Kirkkaus, aistivalppaus, se kun tuntuu näkevän kaiken ympärillään terväpiirteisenä ja hengitys kulkee vahvana kuin villihevosella juoksun jälkeen.

Ta-Miit kirjoitti...

Boheemiuden ja hippiyden ero. Hmm. En erityisesti pidä sanasta boheemi, sillä siihen liittyy nykyisin, päinvastoin kuin sanan syntyaikoina, jotain teennäistä ja teeskenneltyä. Joskus boheemius kait oli yhteiskunnan säännöistä irtisanoutumista, nykyisin enemmänkin jonkinlaista wannabe-liikehdintää, joka ei kuitenkaan todellisuudessa ole mitään yhteiskunnan ulkopuolelle asettumista ja nälkäkuoleman partaalla oman taiteellisen näkemyksensä toteuttamista. No Aleksis Kivi ainakin oli aito boheemi.

Hipit lienevät sosiaalisempia kuin boheemit, joihin kai on liitetty jonkinlainen yksinäisen suden leima. Tosin boheemilla tarkoitettiin alunperin böömin asukkaita ja ranskalaisilla oli uskomus, jonka mukaan kuljeskelevat ja epäsäännöllistä elämää viettävät mustalaiset tulivat böömistä, josta nimityksen sisältämät assosiaatiot.

Itsessäni lienee ripaus ekotietoista hippiä, mutta henkilökohtaisella tasolla koen olevani kaikkea muuta kuin rauhallinen kukkaistyttö ja puolustan itseäni aggressiivisesti, kun hipit taas tietääkseni ovat valmiita jäämään vaikka tankin alle tekemättä aktiivista vastarintaa.

tiikeritoveri kirjoitti...

Kiintoisaa pohdintaa! Lisää vastinetta privaatisti.

Mutta nyt ihan pakko heittää tänne tämä:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200705296161804_uu.shtml
Että HUH mikä sika! Niinhän sitä aina sanotaan, että Amerikassa kaikki on ISOA, mutta ei jumprahuitti tuommoista osaisi kuvitellakaan! 8-O Hyvä kun Alabama on sentään kovin kaukana teiltä... tuskin sinäkään moiseen karjuun haluaisit metsässä törmätä... :-) (Maaoravat ja pesukarhut kuulostavat kyllä kivoilta!)

Ta-Miit kirjoitti...

Joo, huomasin tuon uutisen. Ensin olin, että hui! Sitten tuli mieleen, että minkä helvetin takia se sika piti tappaa? Olisivat pyydystäneet sen jollain konstilla elävänä, niin siitä olisi tullut todella mielenkiintoinen tutkimuskohde joillekin eläimtieteilijöille. Ärsyttää, että kaikki mielenkiintoinen pitää aina listiä...