Tilannekatsaus vogonien valtaamalta planeetalta:
Olen kohdannut byrokratiassa mielenkiintoisen ilmiön. Virkapuhelimiin ei vastata ja jos vastataan, vastuu vieritetään aina seuraavalle taholle joka koittaa tomerasti palauttaa vastuun alkuperäiseen pisteeseen. En taida olla ensimmäinen ihminen maailmassa, joka tähän törmää, mutta olen hyvin yllättynyt siitä miten valtavasta pikkusieluisuudesta siinä ensisijaisesti onkaan kyse.
Olen soittanut soittamasta päästyänikin erinäisiin "virastoihin" joiden julkisen informaation mukaisista aukioloajoista ja samaisen lupauksen mukaan paikalla olevasta henkilökunnasta olen ottanut etukäteen hyvin selkoa. Puhelinluurin ja korvan välille on kasvanut muutamassa tapauksessa hämähäkinverkko ja poskeeni syöpynyt kuulokkeen kuva soittaessani sinnikkäästi aina uudelleen ja uudelleen ja antaessani puhelimen soida niin kauan kuin käsi jaksaa luuria pidellä. Nyt on vihdoin hyötyä siitä, että on tullut käytyä punttisalilla. Oletan kuitenkin, että siellä jossain puhelin soi ja aiheuttaa edes jonkinlaista melusaastetta niille, jotka eivät suvaitse siihen vastata. Myöskään koko ison systeemin vaihde ei vastaa ja siinä on mielestäni kyse jo jostain todella hämärästä.
Parhaimmassa tapauksessa puhelimeen ei vastata enää ollenkaan, vaan soittajaa odottaa luurin päässä viesti joka lupaa että kyseinen taho ottaa itse yhteyttä. Sitten kun he suvaitsevat ottaa yhteyttä, he voivottelevat etteivät kyseistä asiaa hoida laisinkaan ja ohjaavat soittamaan toiseen paikkaan. Kun soitan siihen toiseen paikkaan, siellä ei monena päivänä vastata päivystysaikaan lainkaan puhelimeen ja sitten kun vastataan (toosi pitkän rinkuttamisen päätteeksi), niin ilmoitetaan, että siellä eivät he voi ottaa asiaani hoitaakseen, ennen kuin minut sinne ohjanneelta taholta saadaan asianmukainen määräys. Alkaessani hieman hiiltyä ja kysyessäni aiotaanko minua pompottaa kenties kauankin noiden kahden pisteen välillä, harvinaisen ystävällinen virastoihminen lupaa selvittää asiani itse. Kiitos hänelle, pussaisin jos kiinni saisin. Käykin ilmi ettei minun tarvitse mitään tehdäkään ainakaan seuraavaan pariin vuoteen, koska alun perin minulle annettu informaatio ei oikeastaan pidäkään paikkaansa (vaan on vain eräänlainen myyntikikka) mikä on hilpeän helpotuksen paikka.
Vogonien vogoni, oikein ylivogoni sattui vastaani tänään. Olen soittanut monena päivänä saamatta kyseistä henkilöä kiinni. Kiinnisaatavuutensa perusteella hän nähtävästi viettää suurimman osan ajastaan tupakkatauoilla, mikä on toki ominkin silmin nähty.
Soitin ja kysyin voisinko saada kyseisen mieshenkilön tekemään noin vartin vaativan työn kohtalaisen ripsakasti ja toistamaan saman vieraalla kielellä aivan taatusti valmiiksi olemassa olevien yksinkertaisten formaattien mukaan. Tekstiä olisi tarvinnut ehkä noin kolmen lauseen ja muutaman päivämäärän verran. Ala-asteelainenkin pystyisi moiseen.
Ai hilpeyden ja riemastuksen määrää, joka vogonin äänestä kuulsi läpi. Ei hän osaa semmoista! Hohoo, ei tule kuulonkaan! Ei missään nimessä, vaikka sattuukin aika hyvässä asemassa olemaan ja lienee joutunut opiskelemaan kyseistä virasta kieltä muutamankin vuoden verran. Jatkoselityksenä selvisi, että itsea siassa hän vain ei viitsi. Heidän kahvipöytäkeskusteluissaan kun oli taannoin tultu siihen tulokseen, että eivät he nyt tuommoista alennu tekemään. Vievät vielä leivän suusta niiltä, jotka moista ammatikseen tekevät. Sitten kun yritin ohjeistaa edes suomenkielisen version vähimmäisvaatimuksia, tulee vain päläpälää ja pölöpölöä puheeni päälle. Käy ilmi että pyytämäni työ on niin vaativa, että sen tekemiseen menee vähintään kolme työpäivää ja että talon sisäisen virkapostin kulkeminen saattaa sen lisäksi kestää noin kuusi päivää...
Lohkaisee todennäköisesti ison rahan minun kukkarostani, jos joudun viemään tämän surkean muutaman rivin ammattilaisen eteen tuunattavaksi. Enpä siis taida. Itse tekisin työn kymmenessä minuutissa, mutta minulla ei ole siihen valtuuksia.
Hohhoijaa.
Itseäni lohduttaakseni nostan pyyhkeen olkapäälle ja hyräilen: menolippu, menolippu, mulla kauas menolippu ooo-on.
Olen kohdannut byrokratiassa mielenkiintoisen ilmiön. Virkapuhelimiin ei vastata ja jos vastataan, vastuu vieritetään aina seuraavalle taholle joka koittaa tomerasti palauttaa vastuun alkuperäiseen pisteeseen. En taida olla ensimmäinen ihminen maailmassa, joka tähän törmää, mutta olen hyvin yllättynyt siitä miten valtavasta pikkusieluisuudesta siinä ensisijaisesti onkaan kyse.
Olen soittanut soittamasta päästyänikin erinäisiin "virastoihin" joiden julkisen informaation mukaisista aukioloajoista ja samaisen lupauksen mukaan paikalla olevasta henkilökunnasta olen ottanut etukäteen hyvin selkoa. Puhelinluurin ja korvan välille on kasvanut muutamassa tapauksessa hämähäkinverkko ja poskeeni syöpynyt kuulokkeen kuva soittaessani sinnikkäästi aina uudelleen ja uudelleen ja antaessani puhelimen soida niin kauan kuin käsi jaksaa luuria pidellä. Nyt on vihdoin hyötyä siitä, että on tullut käytyä punttisalilla. Oletan kuitenkin, että siellä jossain puhelin soi ja aiheuttaa edes jonkinlaista melusaastetta niille, jotka eivät suvaitse siihen vastata. Myöskään koko ison systeemin vaihde ei vastaa ja siinä on mielestäni kyse jo jostain todella hämärästä.
Parhaimmassa tapauksessa puhelimeen ei vastata enää ollenkaan, vaan soittajaa odottaa luurin päässä viesti joka lupaa että kyseinen taho ottaa itse yhteyttä. Sitten kun he suvaitsevat ottaa yhteyttä, he voivottelevat etteivät kyseistä asiaa hoida laisinkaan ja ohjaavat soittamaan toiseen paikkaan. Kun soitan siihen toiseen paikkaan, siellä ei monena päivänä vastata päivystysaikaan lainkaan puhelimeen ja sitten kun vastataan (toosi pitkän rinkuttamisen päätteeksi), niin ilmoitetaan, että siellä eivät he voi ottaa asiaani hoitaakseen, ennen kuin minut sinne ohjanneelta taholta saadaan asianmukainen määräys. Alkaessani hieman hiiltyä ja kysyessäni aiotaanko minua pompottaa kenties kauankin noiden kahden pisteen välillä, harvinaisen ystävällinen virastoihminen lupaa selvittää asiani itse. Kiitos hänelle, pussaisin jos kiinni saisin. Käykin ilmi ettei minun tarvitse mitään tehdäkään ainakaan seuraavaan pariin vuoteen, koska alun perin minulle annettu informaatio ei oikeastaan pidäkään paikkaansa (vaan on vain eräänlainen myyntikikka) mikä on hilpeän helpotuksen paikka.
Vogonien vogoni, oikein ylivogoni sattui vastaani tänään. Olen soittanut monena päivänä saamatta kyseistä henkilöä kiinni. Kiinnisaatavuutensa perusteella hän nähtävästi viettää suurimman osan ajastaan tupakkatauoilla, mikä on toki ominkin silmin nähty.
Soitin ja kysyin voisinko saada kyseisen mieshenkilön tekemään noin vartin vaativan työn kohtalaisen ripsakasti ja toistamaan saman vieraalla kielellä aivan taatusti valmiiksi olemassa olevien yksinkertaisten formaattien mukaan. Tekstiä olisi tarvinnut ehkä noin kolmen lauseen ja muutaman päivämäärän verran. Ala-asteelainenkin pystyisi moiseen.
Ai hilpeyden ja riemastuksen määrää, joka vogonin äänestä kuulsi läpi. Ei hän osaa semmoista! Hohoo, ei tule kuulonkaan! Ei missään nimessä, vaikka sattuukin aika hyvässä asemassa olemaan ja lienee joutunut opiskelemaan kyseistä virasta kieltä muutamankin vuoden verran. Jatkoselityksenä selvisi, että itsea siassa hän vain ei viitsi. Heidän kahvipöytäkeskusteluissaan kun oli taannoin tultu siihen tulokseen, että eivät he nyt tuommoista alennu tekemään. Vievät vielä leivän suusta niiltä, jotka moista ammatikseen tekevät. Sitten kun yritin ohjeistaa edes suomenkielisen version vähimmäisvaatimuksia, tulee vain päläpälää ja pölöpölöä puheeni päälle. Käy ilmi että pyytämäni työ on niin vaativa, että sen tekemiseen menee vähintään kolme työpäivää ja että talon sisäisen virkapostin kulkeminen saattaa sen lisäksi kestää noin kuusi päivää...
Lohkaisee todennäköisesti ison rahan minun kukkarostani, jos joudun viemään tämän surkean muutaman rivin ammattilaisen eteen tuunattavaksi. Enpä siis taida. Itse tekisin työn kymmenessä minuutissa, mutta minulla ei ole siihen valtuuksia.
Hohhoijaa.
Itseäni lohduttaakseni nostan pyyhkeen olkapäälle ja hyräilen: menolippu, menolippu, mulla kauas menolippu ooo-on.
8 kommenttia:
Voihan veetu! Siis, tuota, sen sanon, että Herjaamossa vastataan kaikkiin puheluihin ja jos ei tiedetä, otetaan selvää ja soitetaan takaisin tai meilataan! Ei niitä kierrätellä tai lyödä luuria korvaan tms. Perkele! Samoin entisessä duunissa, jossa mulle yhdistettiin kaikki "omituiset" puhelut, kun olin ollut siellä niin pitkään! Tuo on törkeää, olen muuten itsekin joutunut ao. tilanteeseen, vähänkö huomautin... hmm.. nätisti.... (siis minä?)
Oon kuullut, että tuollaista on. Ite en hittovie ikinä kehtais tuolleen hoitaa hommiani. Veronmaksaja maksaa palkkani ja sille teen myös töitä. Asia varsin selvä.
Kai noita hevonperseitäkin jonkinlainen virkavelvollisuus sitoo?
Ei taida sitoa, ei. Etenkään niitä, joilla on jo toinen jalka eläkkeellä.
Mieli tekisi kyllä soittaa ihan vittumaisuuttaan eräälle vähän isommalle taholle ja kysäistä, eikö valtion lafkojen virkavaatimuksissa, (etenkään noin niinkuin johtotasolla) -enää olekaan minkään asteista englanninkielen taitoa.
Tai sitten voisin pyytää saman ruotsiksi ja nostaa saatananmoisen äläkän siitä, etteikö muka toisella kotimaisella suju hommien hoitaminen vaikka se on lakipykäliinkin kirjattu.
Mua oikein nolotti kuunnella puhelimessa sen vogonin selityksiä, kun niistä oikein tihkui että LÄLLÄLLÄÄ, EN VARMAAN TEE, ELLEI TULE KORKEIMMALTA OIKEUDELTA ERILLISMÄÄRÄYSTÄ...
Ja vielä lopputuloksesta... Kuullun ymmärtäminen sujui virkamieheltä taas kerran vallan mainiosti, kun piti puhua koko ajan ohjeitteni päälle. Pyytämistäni kohdista A, B, C, D oli toteutettu peräti C ja D... Aaltoja. Heitän pyyhkeen kehään todeten että so long ja kiitos kaloista.
Loistava kirjoitus jälleen kerran. Ikävä sua tulee kerta kaikkiaan! Sitten vaan uusia kirjoituksia sieltä ihmemaasta... Lukijakunta on taattu.
Onko la viimeiset juhlat?
Nolo tunnustus: jouduin tuon avainsanan googlettamaan. Niin se vaan muisti menee... pitäisipä todella sekin klassikkojen klassikko lukea uudelleen. (Tosin mulle taitaisi olla vielä yleissivistävämpää JA ajankohtaisempaa viimeinkin aloittaa ne Potterit - eihän siihen ole hyvänen aika kuin pari kuukautta kun jo vika osa ilmestyy ja voisi lukea kaikki putkeen...)
Empaattisia terkkuja vaan. Täällähän omanlaisensa vogonius on vanhastaan ihan maan tapa. Nyt sitten kuka minkäkinsekaisella mielenkiinnolla odotetaan, mitä Sarko tuo tullessaan... saattaapi siinä tämän maan miljoonista elämäntapavogoneistakin yhdelle jos toiselle tulla totinen paikka, kun kyseinen herra mielipiteet jyrkästi jakavineni työvisioineen nyt pääsee tositoimiin.
Uusimmat uutiset Pariisin paperisotakentiltä gallialaisvogoneita vastaan: tänään minä edelleen sairausvakuutukseton kummajainen sain sitten tietää, että aito suomalainen viranomaispaperi (ei valokopio!), josta ilmenevät selvällä englanninkielillä tiedot meikäläisen syntymäajasta, -paikasta ja vanhemmista, ei ole syntymätodistus. Kuinkahan tuleekin mieleen Magritten piippu... Eikä ongelma ihme kyllä ole edes kielessä - peräti kuulemma KÄY englanninkielinen (siitä on nyt mustaa valkoisella, minkä vuoksi talletan ko. kirjeen kultaakin kalliimpana myös vastaisuuden varalle) - mutta kun muuten vaan Madame La Vogone on sitä mieltä, että "edellisessä kirjeessä lähettämänne dokumentti ei ole syntymätodistus". Arrrrgh!!! Jotenkin vielä nielisin, että semmoinen sairausvakuutuskortin myöntämiseen välttämättä vaaditaan, mutta kysynpä vaan, että mistä hemmetistä mä nyt niille revin täsmälleen ranskalaista vastaavan paperin, kun ei kerran kelpaa se minkä synnyinmaasta saa...???!
Kokeilepa jääkylmää lähestymistä. Mene toimistoon henkilökohtaisesti ja kerro heille, että he ovat nyt erehtyneet pahemman kerran. Kerro heille, että sinua ihmetyttää ja huolestuttaa HYVIN KOVASTI se, etteivät virkailijat tunnista euroopan unionin kansalaisen virallista syntymätodistusta joka tasan tarkkaan ON juuri se, mitä he ovat pyytäneetkin. Vaadi tynesti päästä jonkun sellaisen puheelle, joka osaa hoitaa tämän asian, äläkä vain missään nimessä anna periksi jos sinut yritetään ulostaa lafkasta. Vogoneille pärjää vain muuttumalla itse ylivogoniksi, joka on valmis viilaamaan pilkkua vaikka seuraavaan auringonnousuun asti jos on tarvis.
Lähetä kommentti