lauantaina, lokakuuta 13, 2007

Miesloppuisista eroon

Tulipa mieleeni kirkkaasti ala-asteen ekaluokalla käymäni keskustelu luokkamme naisopettajan kanssa. Tämä keskustelu todella tapahtui, sanamuotoja en muista ihan tarkkaan, mutta sisällön kyllä.

Opettaja: Olen huomenna poissa koulusta ja teille tulee tänne sijainen, koska olen menossa oikeuteen lautamieheksi.
Minä: Muututko sinä mieheksi kun menet sinne? Vai pitääkö sinun laittaa miesten vaatteet päälle?
Opettaja: Ei. Minä menen sinne vain lautamieheksi.
Minä: Mutta miten sinä voi olla siellä miehenä kun sinä olet nainen? Minä en ymmärrä.

En muista miten opettaja sai loppujen lopuksi selitettyä naisen miehenä olemisen pienelle lapselle. Sen vain muistan, että olin ihan äimän käkenä. Ja kuvittelin kaikesta huolimatta mielessäni, miten naisopettajamme istui mieheksi pukeutuneena, irtoviikset nenänsä alla lautakasan päällä.

Turun Sanomissa uutisoidaan, että kielentutkijat Kaisa Karppinen ja Mila Engelberg tekivät "Aloitteen seksistisen kielenkäytön karsimiseksi". Suomen kielen lautakunta lämpeni aloitteelle ja aikoo viimeinkin käydä harjaamaan kielemme pintaa peittävää epämiellyttävää historiallista plakkia, jonka mukaan monessa toimessa tai työssä oleva nainen joutuu toimimaan jonain miehenä. Maskuliinisuuden kyllästämän kielen on todella jo aikakin tehdä tietä uudistetummalle, sukupuolineutraalimmalle kielelle, jossa ei koko ajan painoteta jalkovälin varustusta.

En todellakaan halua, että minulla on jokamiehenoikeudet metsässä marjoja poimiessani, vaan mieluummin vaikka sitten jokaisenoikeus tai yleinen oikeus, kuten englannin kielessä vastaava public right. Armeijan käynyt naispuolinen ystäväni ei todellakaan ole mikään varusmies, kyllä hän ihan naisena siellä armeijan harmaissa heilui. Eikä opettajani ollut lautamies vaikka hän itseään sellaiseksi kutsuikin. Enkä muuten pidä isänmaan käsitteestä sen enempää, kuin äidinkielenkään sukupuolisidonnaisuudesta, vaikka meikäläiselle nimenomaan äiti opettikin kielen.

Innolla odottelen uusia ehdotuksia vanhoja korvaamaan.

Muuten, jokainen mies, joka vetää herneen nenäänsä tästä aloitteesta, voi ihan rauhassa tykönään miettiä käänteisesti, miten imarreltu olisi, jos joutuisi työskentelemään tai toimimaan nimikkeellä, joka päättyy sanan nainen. Tulisi taatusti sellainen äläkkä, ettei mitään rajaa.

13 kommenttia:

np kirjoitti...

>voi ihan rauhassa tykönään miettiä käänteisesti, miten imarreltu olisi, jos joutuisi työskentelemään tai toimimaan nimikkeellä, joka päättyy sanan nainen.

No, onneksi käsite "vakinainen työntekijä" onkin nykyään jo tavattoman harvinainen. :)

Olli kirjoitti...

Mielenkiinnolla odotan miespuolista vastinetta vaimo-sanalle. "Aviomies" on typerä, koska on yhdyssana.. napakampi pitää ilmaisun olla.

Että mitähän lukee talon-/aviomiespalveluilmoituksissa jatkossa..

Anonyymi kirjoitti...

Ei nyt kuitenkaan miehistä eroon? Äläkä suutu. Toki kielellä on merkityksensä, unohdit pyhäinmiestenpäivän, joka on nykyisin pyhäinpäivä.

Ta-Miit kirjoitti...

Ei miehistä eroon missään nimessä (pitää Jänishenkilöstä kynsin hampain kiinni)!

Mutta kylläkin näistä aikansa eläneistä sanahirvityksistä, jotka pakottavat naiset valmistumaan lakimiehiksi tai työskentelemään ulosottomiehinä ja niin edelleen. Se nyt vain on mielikuvitusköyhää ja tylsää. Onneksi kieli on elävää ja muuttuvaa, orjiakin kutsutaan nykyisin kauniisti työntekijöiksi :)

Olli, sopisiko lonkalta heitettynä miehiö? No ei vaiskaan.

Tuleekin tästä mieleen, että kun vaimo sanan etymologia juontuu ilmeisesti sydäntä tarkoittavasta sanasta, niin mistä elimestä aviomiehelle sitten väännettäisiin uusi naseva nimike? (Olin pudota tuolilta, kun mieleeni mönki jostain alitajunnan syövereistä sana heppiö, mutta älkää ottako tätä huumorin kukkaa vakavasti...)

Nyt jos jollakin on joku loistava ehdotus, niin pistäkää kehiin. Miehiä ei sitten saa ehdotuksissa halventaa, kun ne on niin herkkiä pikku kukkasia.

Anonyymi kirjoitti...

Tuleeko pyykkipojasta pyykkipersoona? :)

-Nainen

bear jack kirjoitti...

Naapurini nimeltään Jokimies on nyt liemessä.Hänen sukunsa suomensi aikoinaan nimensä Åman.Muuttuminen Jokiseksi tuskin tulee kysymykseen koska uskovaiset ja naiset kammoksuvat sen sovinistista loppua.Vaihtoehdoksi jää paluu ruotsinkieliseen muotoon koska sivistyskielissä(englanti,ruotsi)ei ole ongelmaa "man" sanan käytössä.

Ta-Miit kirjoitti...

Noi voi sun samperi! Omia kommentteja editoidessani poistin vahingossa muutaman muunkin kommentin, mukaan lukien omani ja Skannerin kommentin, jossa Skanneri viittasi George Orwellin 1994 uudiskieleen. Ei ollut tarkoitus, sillä editoimallani tekstillä oli tarkoitus kommentoida juuri Skannerin kommenttia.

Eli referaatti tuhoutuneiden kommenttien sisällöstä: Jokainen voi pitää juuri sen sukunimen, joka itseään henkilökohtaisesti miellyttää, mutta jokainen oikiksesta valmistuva nainen ei todellakaan halua valmistua lakimieheksi.

Skannerin viesti puolestaan viittasi käsittääkseni siihen, että nyt kieltä muuttaman pyrkivät haluavat toteuttaa Orwellin esittelemää ideaa uudiskielestä. Uudiskielihän tarkoitti kirjassa 1984 sitä, että valtaa pitävien kannalta epämieluisia asioita ruvetaan kutsumaan vähemmän kiusallisilla ja enemmän harhaanjohtavilla nimikkeillä.

Ta-Miit kirjoitti...

Sitten se varsinainen kommenttini, jota minun piti muokata. (Perkeleen bloggeri.)

Isovelikortin pöytään vetäminen vaatii todella hieman vihjailua syvällisempää paneutumista.

Uusiokielessähän tavoiteltiin siis yksinkertaisuutta ja sanavaraston suppeutta totuudesta välittämättä.

Entäpä jos juuri nykyinen kielemme onkin sellaista, että sen merkitysvarasto on liian suppea ja nololla tavalla jonnekin luolamiesvaltaiselle ajalle painottunut pystyäkseen kuvaamaan mahdollisimman monipuolisesti ja merkityksellisesti nykyistä maailmaa?

En näe mitään syytä pitää kynsin ja hampain örrggh, gröö, grunt ja hrmph -tasoisesta kielestä, jos on olemassa kielen kehittymisenkin mahdollisuus.

Kielen uudistaminen maailmankuvan uudistumisen rinnalla ei siis tähtää orwellmaiseen simppeliin uudiskieleen, vaan juuri päinvastaiseen. Siihen että päästään juuri toisiksi (=naisiksi) lukeutuvia syrjivästä, valheellisesta ja näkymättömäksi tekevästä, vain miehistä sekä heidän urotöistään kertovasta yksinkertaisesta, suppeasta ja puolueellisesta kielestä eroon informatiivisemman kielen hyväksi.

Orwellin "uudiskielihän" sitä paitsi mitätöi juuri nimenomaan toisinajattelijat olemattomiksi ja muistuttaa siten juuri vanhaa ja aikansa elänyttä kieltämme, jossa ihmisen oletusarvoina, toimijoina ja kertojina olivat vain miehet. Nykyinen kieli valehtelee Orwellin uudiskielen tavoin väittäessään, että nainen on lakimies, lautamies tai ulosottomies.

Naisethan on pyritty sulkemaan kielen ulkopuolelle, aivan kun heitä ei olisi olemassakaan. Toinen strategia on puhua naisista alentuvasti värittyneillä ja toiseutta alleviivaavilla sanoilla, mikä on valehtelemista ja valtaa pitävien pussiin pelaamista.

Sitä paitsi uskon yhteiskuntamme kyllä säilyttävän arkistoissaan kirjallisuuden siltäkin ajalta, jolloin oli olemassa vain lakimiehiä, ulosottomiehiä ja lautamiehiä.

Skanneri, sori vielä viestisi poistuminen. Voit itse laittaa sen uudelleen tänne jos haluat. Ei ollut todellakaan tarkoitus poistaa, sillä se nimenomaan innosti minua tähän pohdiskeluun.

Ta-Miit kirjoitti...

Ai niin ja vielä yksi tuhoutunut ajatus. Anonyymi, en ole koskaan kuullut ketään naista kutsuttavan pyykkipojaksi. Eiköhän tämä huomio vihjaisse siitä, miksi pyykkipoika ei ole kielessä mikään ongelma.

Axiera kirjoitti...

Naisena olen pikkutytöstä asti huomannut, että naisten ja miesten, isän ja äidin tasapuolisuus ei toteudu ja tästä äitini usein riitelikin isäni kanssa. Jo lapsena tajusin, että isäni kohteli äitiäni väärin, vaikkei koskaan esim. lyönyt tai muuten fyysisesti vahingoittanut.
Isällä vaan oli liikaa oikeuksia verrattuna äitiini ja tästä syntyi jatkuvasti nyrää.

Toivoisin, että maailma muuttuisi olennaisesti naisille paremmaksi paikaksi elää, sillä me naiset todella kärsimme tästä ongelmasta. Maailmamme tiede ja kulttuurikin pohjautuu pitkälle miesten luomiin historiallisiin käsitteisiin, jotka eivät vastaa naisten antamaa kuvaa maailmasta ja ajattelutavasta. Naisten ja miesten katsantokanta poikkeaa usein toisistaan ja nyt olemme koko maapallolla olomme ajan me naiset joutuneet jäämään sivuun käsitteistössä ja se kaikki alkaa pienestä, kuten nimikkeistä - mies jotain ja mies- jotain muuta. Olisi aika tajuta piilovaikutus, joka on kautta aikojen vaikuttanut käsitteistön ja nimikkeiden kautta ajatteluumme. Se ohjaa ajatuksiamme naisvihamieliseen maailmaan. On aika muuttaa asioita sekä käsitemaailmassa että konkreettisessa maailmassa.

Ta-Miit kirjoitti...

Täysin samaa mieltä, Axiera. Suurin osa maailman ongelmista kumpuaa sorrosta, syrjinnästä, väheksynnästä ja alistamisesta.

shaoli kirjoitti...

Meillä oli mielenkiintoinen keskustelu aiheesta: milloin naista voi kutsua neidiksi, rouvaksi - entäpä mummoksi? Jos mummoikäisellä ei ole lapsenlapsia, voiko häntä kutsua mummoksi? Entä jos ei tiedä, onko nainen neiti vai rouva? Entäs nainen, joka ei ole rouva, mutta ei varsinaisesti neitikään... Jne. Miehet ovat aina vain herroja. Muutamia sanoja siis tosiaankin puuttuu kielestämme.

Tuo äidinkieli ja isänmaa ovat aina viehättäneet minua sanoina ja käsitteinä. Kun lapsi oppii (yleensä) kielen äidin kanssa puuhatessaan, niin minusta se on aika ihana sana. Ja kun lasteni isänmaa sen kirjaimellisessa merkityksessä on kaukana, eikä kumpikaan lapsista ole siellä käynyt, niin isänmaalla on ihan eri merkitys kuin esimerkiksi itselleni.

Naisten ja miesten täydellinen tasa-arvo on kyllä täysi utopia ihan niin kauan kuin nainen on raskaana, synnytttää, imettää jne.

Ta-Miit kirjoitti...

"Naisten ja miesten täydellinen tasa-arvo on kyllä täysi utopia ihan niin kauan kuin nainen on raskaana, synnytttää, imettää jne."

Tuo fatalistinen lause herättää minussa melkoisesti ärtymystä ja en itse suostu sen ehdottomuutta allekirjoittamaan. Tasa-arvon utopistisuus riippuu pitkälti siitä siitä mihin nainen on valmis alistumaan/tyytymään ja mihin ei.

Itse en koe raskautta ja synnyttämistä mitenkään luonnollisena kohtalona, vaan ennemminkin vapaaehtoisena loisen kasvualustana toimimisena. Kuulostanee järkyttävältä, mutta on biologisesti pohjimmiltaan täysin totta.

Onneksi lisääntyminen ei ole enää pakollista tai tahdosta riippumatonta. Itse olen valinnut lapsettomuuden, koska arvostan liikaa henkilökohtaista vapauttani, ollakseni valmis luopumaan siitä.

Olen kuitenkin painavasti sitä mieltä, että kun kerta lisäännytään, miehen ON ehdottomasti otettava oma tasa-arvoinen vastuunsa lapsen olemassaolosta ja kasvattamisesta, jos kerta jälkeläisen haluaa.

Miehet valitettavasti piiloutuvat tai pakotetaan piiloutumaan vanhemmuuden vastuuta usein työnsä ja palkkapussinsa taakse. Yhteiskunta tukee tätä järjestelyä luokattoman törkeällä tavalla rankaisemalla naisen raskaudesta pelkästään naisen työnantajaa.

Se ei kuitenkaan ole mikään itsestään selvä maailmanjärjestys, jos sitä vastaan haluaa hangoitella. Ja syytä olisi hangoitella.

Minusta on harmi, että naiset usein omivat/suostuvat ottamaan ensisijaisen vanhemmuuden roolin itselleen ja niin helposti suostuvat tähän järjestelyyn. Se nimittäin edistää juuri epätasa-arvoa, äitimyytti-illuusioita ja vanhakantaisia vanhemmuuden ideaaleja.