perjantaina, kesäkuuta 20, 2008

Solstice

Kävi kutsu juhlimaan Kesäpäivänseisausta.

Kutsun muoto ja kuvitus olivat humoristisen houkuttelevat, vaikka tiesimmekin että suomalaisille pakanbileille vertoja vetävää aamuun asti ryyppäämistä ja berserkkiä kekkulointia pitkin metsiä oli turha haikailla:

"Tervetuloa luoksemme juhlimaan vuoden pisintä päivää. Luvassa burritojen uhraamista Auringon jumalille. Olet tervetullut ja tuo ihmeessä mukanasi myös vieraita, jotka ovat jumalille mieluisia."

Liitteenä oli kuva, jossa jotkut muinaiset intiaanit kaivavat sydäntä ihmisuhrin rinnasta, paitsi että sydän oli vaihdettu burritoksi.

Juhlien pitäjä oli tehnyt niin hyvät sapuskat, että harkitsisin hänen kosimistaan, jos en olisi 100% varattu nainen. Ehdotinkin hänelle burritopaikan avaamista, mikäli ura fyysikkona ei ota tuulta siipiensä alle. Hän alkoi pohtia, kuinka monta lakimiestä saisi kimppuunsa jos avaisi paikan nimeltä The Other Burrito Place jo olemassa olevan The Burrito Placen naapuriin.

Aiheutin toivon mukaan hämmentyneitä ajatuksia muutamassakin ihmisessä kertomalla, että ihan aikuisten oikeasti suomalaiset harjoittavat magiaa ja kierivät juhannuksena alasti viljapelloissa naimalykkynsä varmistaakseen. Suomalaisten maine maailmalla sen kun paranee. Olisi ollut juhlapaikan kulmalla sateen kimaltelevaksi kastelema peltokin tarjolla, jos olisi silleen sattunut näytösluontoinen viuhahdus huvittamaan. Ja korkealla paikalla olevalta pihalta saattoi nähdä kuinka paksut, fantasiaelokuvamaiset usvamadot luikersivat Ithacan laakson joenpohjia pitkin.

Täkäläisten juhlat alkavat yleensä noin seitsemältä ja päättyvät reippaasti ennen puolta yötä, eli liian aikaisin. Käy lievästi kateheksi nuo eläväiset eteläamerikkalaiset alakertalaiset, joilla jälleen kerran kuulostaisi olevan menoa ja meininkiä vielä näin aamuyöllä puoli kolme. Meikäläisen unihiekanheittäjä puolestaan on ottanut eron hommistaan jo vissiin silloin kuin synnyin ja taas kerran ei vain nukuta, ei sitten millään vaikka vetäisin jo yhden melatoniininkin huiviin. Nyt olisi ikävä tervasavulta tuoksuvalle nuotiolle ja suomalaiselle rantakalliolle, jossa istua katselemassa tähtiä, kunnes aurinko nousee.

Tosin säätiedotusten mukaan Suomen Jussi taisi vaihtaa paikkaa Esterin nimipäivän kanssa.

Rummunpaukutukselle ja hoilaamisellekin löytyi selitys: naapuri esiintyy huomenna Ithacan festivaalien yhteydessä bändinsä kanssa paikallisessa puistossa. Lupasimme mennä katsomaan. Käskivät ottaa tanssikengät mukaan.

5 kommenttia:

Zepander kirjoitti...

Jussi - miten sen nyt sanois... ei täällä _koko_aikaa_ sada ;->

Polga kirjoitti...

Kuulostaaa mielettömän hienolta...
*kade-kade-kade*!

Ta-Miit kirjoitti...

Naapurin esityksen aikaan satoi, mutta täytyypä sanoa että oli emännällä komia ääni. Kun hän vetäisi Besame Muchon, niin sadepilvetkin lähtivät karkuun :)

satujatar kirjoitti...

Minusta vaan olisi ollut hienoa, jos olisit käynyt pellossa pyörähtämässä. Mutta ehkä sitten seuraavan kerran. :-D

Hienolta kuulostavat bileet!

Ta-Miit kirjoitti...

Sain jo rajatonta riemua siitä, kun suomalaisia juhannustapoja sulattelemaan jäänyt ihminen mietti selvästi mielessään, että ihanko oikeasti nuo kahelit tekevät tuollaista ja ihanko oikeasti ne vielä uskovat kaikkiin noihin juttuihinsa.

Lienen ansainnut maineen täysin hassuna new age -hörhönä, kun en ole muistanut mainita kaikille, että olen vain mytologiasta kiinnostunut ja sitä ahkerasti tutkiskeleva, mutta mentaliteetiltani täysin uskonnoton ja yliluonnolliseen uskomaton ihminen.