sunnuntaina, heinäkuuta 06, 2008

Teltta ja reissunainen

Elämä ei ole minun vinkkelistäni mitään kunnon elämää, jos ei vähintään kerran vuodessa pääse asumaan telttaan ja elämään askeettisesti. Raitista ilmaa saa silloin niin paljon, että paluun jälkeen sisällä nukkuminen on useiden viikkojen ajan tukalaa ja ahdistavaa, kuin olisi tomuliina naaman päällä. Elimistö tietää kyllä hyvin, kumpi on ihmiselle se luonnollinen elementti, vaikka olemmekin rotuna degeneroituneet niin, että luulisi meidän olevan tehty sokerista.

Ylihuomenna heivaan teltan, täyden rinkan, makuupussin ja muuta tarpeellista roinaa auton takaluukkuun. Sitten alkaa kesäseikkailu. Kymmenen päivää tällä kertaa, mutta hyvin lyhyellä säteellä ja vain kerran leiripaikkaa vaihtaen. Yksin.

Miehet ovat kuorossa ihmetelleet, että "ooh" kuinka minä voin mennä yksin telttailemaan. Miksiköhän samaa ei koskaan kysytä miehiltä? Pitäisiköhän vastata, että en tosiaan tiedä kuinkahan tällaisena eteerisen hentona, kalpeana, kainona, lihaksettomana, mulkaisusta pyörtyvänä, piipittävä-äänisenä, itsepuolustuskyvyttömänä pikku ressukkana mahdankaan oikein selvitä. Tai sitten voisin joskus vain tylysti tokaista, että kyllä minäkin osaan nukkua valppaasti puukko tyynyn alla ja en epäröi käyttää sitä, jos tarvetta ilmenee.

Tiedossa meditatiivisia kävelyjä ja aarteiden kampaamista rannoilla. Aaltojen pauhua. Aurinkoa. Uusia eläimiä ja kasveja. Kiviä. Suolaa. Hiekkaa. Meritähtiä. Uponnut metsä. Yötaivas. Majakoita. Aikaa ajatella ja kirjoittaa ilman tietokonetta. Ennen kaikkea täysin vapaus ottaa valokuvia ilman kenenkään hoputtamatta ja pitkästymättä kuoliaaksi, kun zuumaan viidettätoista minuuttia jotain karvaista ökkömönkiäistä, pitkin metsänpohjaa kontaten.

Alueella on kuulema aggressiivisia punkkilajikkeita ja itikoita, joita vastaan olen varustautunut luonnonmukaisella ötökkäkarkotteella ja ärhäkällä eukalyptusöljyllä. Pitäisi ehkä ottaa vielä citronellakynttilä-ämpärikin messiin varoilta. Minua eivät vorriaiset syö vastaan panematta.

Ehkä saan joinakin iltoina mieluista seuraa pieneen lainatelttaani, jos Jänismiehen työt antavat myöten. Yhden yhteisen yön voisimme minun toiveideni mukaan viettää kaukana muista, eli "wildernesissä," jos ei tule liian kiirus palata takaisin Ithacaan.

Matkarapoa luvassa joskus 20 päivän tienoilla.

7 kommenttia:

Zepander kirjoitti...

Pidä kivaa, tule terveenä takaisin!

Polga kirjoitti...

Hauskoja öttömönkiäsiä!

shaoli kirjoitti...

Kivaa matkaa! Jos itse ilmoittaisin yksinäisestä telttamatkasta, niin toivoisin edes jonkun olevan huolissaan. Niin ne kiinnostuksenkohteet vaan voi olla erilaisia. =)

Ta-Miit kirjoitti...

Kiitos, kiitos. Lupaan tulla terveenä takaisin. Uskoisin, että suurin huolen aiheeni ovat outoja tauteja kantavat punkit ja muut purevaiset. Teltta-alueilla on kyllä paljon muita ihmisiä.

En minä siis missään nimessä siitä ole äkäinen, että joku huolehtii toivomalla, että minulle ei vain satu mitään, vaan siitä, kun täkäläisillä miehillä on aina se rasittavan alentuva reaktio, että naisena pitää pysytellä miehen talutuspannassa pärjätäkseen. Tämä tosin oli vain yksi tapaus monien muiden hampaankoloon kalvamaan jääneiden ohella. Amerikkalaiset ovat huomattavasti suomalaisia seksistisempää kansaa. Täällä olen jopa joutunut kuulemaan ne ensimmäiset "äidilliset" vittuilut lasten hankkimisen välttämättömyydestä.

Muita ovat olleet esimerkiksi se, että asioistani neuvotellessa puhutaan minun sijastani helposti miehelleni. Tai kun saadaan kuulla että Jänismiehen lisäksi minäkin treenaan itsepuolustuslajeja, niin kysytään heti kuinka monta vuotta mieheni on opettanut minua... Siihen on aina yhtä herkullista lohkaista, että mies muuten tuli alkeiskurssille, jossa minä olin opettamassa, että repikää siitä tai tulkaa itse katsomaan kun vetelen häntä pitkin lattioita.

Lähinnä minua ärsyttää se miesten "viattoman" seksistinen huolestuneisuus, joka on niin selvästi liitoksissa rajoittuneeseen naisena olemiseen ja naiseuden marginaaliseen oletusarvoon.

Minua loukkaa syvästi se, että naisen ominaisuuksiin lasketaan taustoja ja kokemusta yhtään kyselemättä pärjäämättömyys ja täydellinen miehen suojeluksesta riippuvuus.

Kukaan ei juuri koskaan ajattele toisinpäin, että nainenkin voi olla kunnon eräjustiina ja voi suojella sekä puolustaa raivokkaasti miestään. Tai että joku mies voisi olla ihan onneton tumppu ja väpelö kun poistutaan talon seinien ulkopuolelle.

Viihdyn ja pärjään kuitenkin askeettisissa olosuhteissa paremmin kuin suurin osa tuntemistani urbaaneista miehistä :)

shaoli kirjoitti...

Tarkoitinkin sitä, että uskon sinun täysin hyvin viihtyvän/pärjäävän teltassa, mutta kun ajattelen itseäni =O kun pelkään jo tällaisessa Suomen oloissa varsin urbaanissa ympäristössä eleskelyä, kun nyt asutaan pohjakerroksessa. Ikkunastakin saattaa nähdä vaikka mitä (luonnon) elämää.

Miehen sukulaisten/kavereiden ansiosta olen tullut myös tutuksi tuon ajatuksen kanssa, että mies ja nainen ovat eri maailmoista, ei venus ja mars enää riitäkään kielikuviksi. :)

Ta-Miit kirjoitti...

Juu, en minä sinua Shaoli tarkoittanutkaan vaan nimenomaan näitä amerikkalaisia miehiä, joitten asenteiden olen toki yleensä antanut mennä kuin vesi hanhen selästä, mutta jotka silti joskus jäävät alitajuntaan ärsyttämään.

Eivät he tietysti mitään pahaa tarkoita, kun ovat vain kasvaneet pienestä pitäen siihen ajattelumaailmaan, mutta sukupuoleen vetoaminen on silti minulle aina punainen vaate. Se kun suostuttelee ystävällisesti naista hyväksymään väitetyn heiveröisyytensä jo ihan oman etunsakin vuoksi.

Tuo naisten marginaalisuus ulkoilmaelämässä rävähtää muuten todella hätkähdyttävästi naamalle, kun marssii täkäläiseen retkeilyvarustekauppaan ja pyytää naisten vaelluskenkiä sovitettavaksi: Muutama surkea lerppapohjainen tennari hyllyssä! Nilkan tuesta ei tietoakaan. Miesten puolella vaelluskenkiä taas on laidasta laitaan ihan kaikenlaisia. Kadetus.

Kysyinkin kauppiaalta, että mistä tämä johtuu, niin hän sanoi että eivät naiset niin kauheasti retkeile ja että ei ole kysyntää. Mitä täkäläiset naiset menettävätkään, jos jättävät metsät koluamatta!

Olisin ostanut miesten vaellussaappaat, mutta koot olivat valitettavasti kaikki omaani leveämmille lapiojaloille.

Suomalaiset miehet taas eivät ole yleensä edes kulmakarvaansa nostaneet, jos olen puhellut vaellusreissuista. Ja suomalaisissa eräkaupoissa on onneksi tavaraa molemmille sukupuolille.

chi kirjoitti...

Hups, kuumehöyryisenä postasin tämän kommenttini tuonne väärän kirjoituksen alle. Pastean sen nyt tähän ja pahoittelen moninkertaista spammiä...

Mukavaa reissua luonnon helmassa! Jään innolla odottelemaan matkan tuotoksena syntyviä valokuvia... =)

Täällä on yöt niin kylmiä, että ei tulisi mieleen lähteä leireilemään tällä hetkellä ilman, että laittaisi nuotion lämmittämään tai ottaisi talvikäyttöisen makuupussin lämmikkeeksi. Muuten kyllä telttailussa on omat puolensa, vaikka en kyllä mikään eräihme olekaan, heh. :D