Takaisin Amerikanmaalla. Hitto, että täällä on tukalan kuuma ja minulla vielä kuumetta sekä flunssa kaupan päälle.
Oli kyllä sellainen paluumatka, että meinasi usko elämän voittoon loppua. Sain nimittäin Suomesta mukaani matkailuintoisen pöpön, joka uutterasti yritti murhata minut lennon ja bussimatkan aikana. Oli ensimmäinen kerta, kun tulen matkustaessani oikeasti sairaaksi ja ylipäätään ensimmäinen kunnon influenssa varmaan pariin vuoteen. Toivottavasti kukaan viimeisistä majapaikan tarjoajista ei saanut tätä läksiäislahjaksi.
Pöpö aloitti hiipimällä nielurisoihini ja runtelemalla ääneni käheäksi. Silloin vielä luulin, että vain nielurisat kiukuttelevat. Kun lento lähti Helsingin kentältä, niin kuume alkoi kohota lentokorkeuden myötä ja tympeät kivut hiipivät kaikkiin lihaksiini ja niveliini. Söin särkylääkkeitä, kuin nameja ja makasin vaikeroiden penkillä puoliksi Jänismiehen sylissä, hänen silitellessä säälivästi kuumehikeä otsaltani. Oijoijoijoi, että oli kauhea olo!
Lento vielä meni lääketokkurassa torkkuessa, mutta laskeutuminen tuntui tukkoisen nenän takia siltä kuin joku olisi työntänyt rautakankea korvastani sisään ja siltä, kuin paineen aiheuttama kallomurtuma olisi vaaninut piirun päässä. Kadehdin tuskissani ihmisiä, jotka tajuavat varata matkalle lentokorvatulppia.
Bussimatka Nykistä Ithacaan meni luovissa jooga-asennoissa ahtaalla penkillä torkkuen. Kerran heräsin siihen, että jalassani ei kiertänyt enää veri ja jäsenen elvyttely aiheutti muikeita kramppeja. Matkalaukkujen raahaaminen aamuöiseltä asemalta kotiin oli jo sen luokan urheilusuoritus, että ihmettelen itsekin miten siinä onnistuin kuolematta sydäriin.
Nyt ollaan sitten molemmat kipeänä ja säälittävinä sängyn pohjalla. Eikä kämpässä muuta ruokaa kuin salmiakkia, suklaata ja nokkosleipää.
Pöpö aloitti hiipimällä nielurisoihini ja runtelemalla ääneni käheäksi. Silloin vielä luulin, että vain nielurisat kiukuttelevat. Kun lento lähti Helsingin kentältä, niin kuume alkoi kohota lentokorkeuden myötä ja tympeät kivut hiipivät kaikkiin lihaksiini ja niveliini. Söin särkylääkkeitä, kuin nameja ja makasin vaikeroiden penkillä puoliksi Jänismiehen sylissä, hänen silitellessä säälivästi kuumehikeä otsaltani. Oijoijoijoi, että oli kauhea olo!
Lento vielä meni lääketokkurassa torkkuessa, mutta laskeutuminen tuntui tukkoisen nenän takia siltä kuin joku olisi työntänyt rautakankea korvastani sisään ja siltä, kuin paineen aiheuttama kallomurtuma olisi vaaninut piirun päässä. Kadehdin tuskissani ihmisiä, jotka tajuavat varata matkalle lentokorvatulppia.
Bussimatka Nykistä Ithacaan meni luovissa jooga-asennoissa ahtaalla penkillä torkkuen. Kerran heräsin siihen, että jalassani ei kiertänyt enää veri ja jäsenen elvyttely aiheutti muikeita kramppeja. Matkalaukkujen raahaaminen aamuöiseltä asemalta kotiin oli jo sen luokan urheilusuoritus, että ihmettelen itsekin miten siinä onnistuin kuolematta sydäriin.
Nyt ollaan sitten molemmat kipeänä ja säälittävinä sängyn pohjalla. Eikä kämpässä muuta ruokaa kuin salmiakkia, suklaata ja nokkosleipää.
5 kommenttia:
Voi reppanat, toivotaan pikaista paranemista! Jotenkaan ei tosin ihmetytä, että paluumatkaksi "piti" sitten iskeä flunssapöpö, kun menomatkalla tuli jo koettua useimmat muut "mukavat" matkavastukset paitsi sairastuminen...
Sitten kun olet saanut podettua taudin pois ja nukuttua väsymyksen veks, olisin hyvin utelias lukemaan, miltä muutoin tuntui tulla sinne kuukauden poissaolon jälkeen takaisin. Missä määrin koit sen KOTIINpaluuna verrattuna Suomeen-tuloon? Lähditkö mielelläsi vai olisitko halunnut jäädä Suomeen jos se vain olisi ollut mahdollista? Vai koetko itsesi kenties jopa "wherever I may roam / where I lay my head is home" -tyypiksi, jolle tällaiset kysymykset eivät edes ole relevantteja?
Voi ei toivottavasti tuo ei ollut se mullakin riehunut kuolemantauti! Kuume ja säryt kuulostivat kyllä kiusallisen tutuilta. Omituista kyllä miehelle se tauti ei tarttunut ollenkaan, ja luulin ainakin ihan että se on minultakin ohi siinä vaiheessa kun nähtiin. Kurjaa. :/ Juokaa paljon lämmintä.
Tiikeritoveri, kyllä tuo on enenevissä määrin alkanut tuntua siltä, että koti on siellä missä päänsä laskee tyynylle. Lähtiessä mainitsin, että olen selvästi kotiutunut Ithacaan, Suomeen tullessa ja siellä ollessa tuntui nopeasti hyvin kotoisalta ja paluun jälkeen on tuntunut Amerikka taas normaalin arkipäiväiseltä.
Chi, ei hätää. Täytynee sitä silloin tällöin potea joku örkki-pöpö, että immuniteetti saa vähän harjoitusta. Olenkin viime vuodet säästynyt taudeilta ihmeteltävästi.
Onneksi oli salmiakkia! Ne teidän amerikan namit ei ole ihan salmiakin tasoa. Ette saaneet ainakaan tänne pöpöjä jätettyä.
ps. Puh on ollut oikein tykätty lelu.
Shaoli, amerikkalaiset eivät vain osaa tehdä nameja. Ne ärjyt olivat sieltä syötävimmästä päästä ja lähimpänä salmiakin kieltä puraisevaa kokemusta täällä. Sisältävät muuten inkivääriä joka torjuu flunssaa :X
Kiva että Puh toimii, Tiikerin malfunction harmittaa, mutta katsotaan mitä löytäisin tilalle. Ja seuraavalla kerralla kyllä avaan paketin ja testaan etukäteen, ei näihin täkäläisiin tavaroihin oikein voi luottaa.
Lähetä kommentti