Madonnaa diggaileva ystäväni tuli vallan hurjaksi. Hän osti itselleen sekä minulle lipun popin kuningattaren Madison Squarella 11.10 järjestettyyn konserttiin, mistä hänelle suurkiitos. Hän sai huudettua ebaysta paikat permannolta, josta näkyvyys lavalle olikin kiitettävä.
Itse en ole erityisemmin Madonnan musiikista kiinnostunut ja pidän vain muutamista hänen biiseistään (Hung up, Four Minutes), mutta musiikkihistoriallisena ilmionä Maddy on kieltämättä hyvin vaikuttava ja ajatuksia herättävä persoonallisuus. Räikeästä ja julkeasta seksuaalisuusperformanssistaan puhumattakaan.
Monikaan saman ikäinen laulaja ei ole noin täydellisessä atleettikunnossa ja vetele maailmankiertuetta, jonka ohjelmanumeroissa on mm. melkoista kuntoa ja ketteryyttä vaativa hyppynaruspektaakkeli. Koittakaapas vaikka jokainen kotona huviksenne miten jouhevasti pääsette kyykkyyn ja ylös jalat yhdessä ja selkä suorana sen jälkeen, kun olette ensin hajottaneet polvenne.
Monikaan saman ikäinen laulaja ei ole noin täydellisessä atleettikunnossa ja vetele maailmankiertuetta, jonka ohjelmanumeroissa on mm. melkoista kuntoa ja ketteryyttä vaativa hyppynaruspektaakkeli. Koittakaapas vaikka jokainen kotona huviksenne miten jouhevasti pääsette kyykkyyn ja ylös jalat yhdessä ja selkä suorana sen jälkeen, kun olette ensin hajottaneet polvenne.
Turha sitä paitsi valittaa, ettei tuon ikäisenä pitäisi enää näytellä nuorta kiimaista narttua. Kyllä Madonna varmaan itsekin tietää parikymmentä vuotta musiikkialalla huhkittuaan, miten ja mille virnuilla parodisesti. Ei Mick Jaggerille ja Iggy Popillekaan valiteta siitä, etteivät kyseiset parhaan myyntipäivänsä jo nähneet herrat niin kovin arvokkaasti, siveästi ja seniorimaisesti käyttäydy. Raadollinen totuus on että musiikissa seksi, sirkushuvit ja muu ketkuttaminen ovat aina myyneet paremmin kuin loistava lauluääni. Madonna itsekin myöntää, ettei hän ole niin hyvä laulaja, että hänen megasuosionsa selittyisi sillä.
Madonna on ehkä pelottava kontrollifriikki ja itsekeskeinen narsisti (yllättäen nämä luonteenpiirteet muuttuvatkin paheksuttaviksi, kun on kyse menestyvästä naisartistista), mutta hän on haastattelujen ja kannanottojensa perusteella myös rohkea ja älykäs nainen, joka ei juurikaan anna muiden määräillä mitä hänen on sopivaa tehdä ja mitä ei. Pidän hänessä siitä, että hän talloo paskan lentämisestä huolimatta jatkuvasti auktoriteettien varpaille ja uhoaa, että kukaan ei voi häntä estää tai pysäyttää. On kieltämättä herkullista ja siistiä, että joku vittuilee suuren yleison edessä niin paaville, sotahaukoille, kuin maailman politiikan kermallekin sanojaan siistimättä. (Vittuilu Sarah Palinille oli mannaa korvilleni) Siitä huolimatta, että moinen vastarannankiiskeys toki palvelee loistavasti myös hänen omaa suosiotaan ja tilipussiaan.
Kuningatar odotutti itseään puolitoista tuntia, jonka aikana ehti hyvin tarkkailla hitaasti paikalle valuvaa väkeä. Sateenkaarikansa oli paikalla vahvasti edustettuna ja joitakin henkilötä konsertti oli innostanut pukeutumaan näyttäviin kuteisiin. Eräskin lumivalkoiseen sonnustautunut marilynmonroe-lookalike-neiti sai koko aitiollisen päät kääntymään puoleensa sipsuttaessaan omalle paikalleen, sievästi vilkuttaen.
Introna konserttiin toimi näyttävä animaatio, jossa esiteltiin Kovan Karkin valmistusvaiheita. Sen jälkeen Madonna käännettiin lavasteista esille ja hän istui valtaistuimellaan jalat oikein kunnolla levällään. Itselläni ensireaktio oli: hitto vieköön miten pieni muija hän onkaan. Oikea taskulolita. No mitä tosin odotin ihmisestä, joka on noin 152 cm pitkä ja totaalisen rasvaton sekä nesteetön lihaskimppu? Ehkä se on se maine ja kohina, joka laittaa ihmisen ajattelemaan että joku toinen ihminen olisi suurempi kuin onkaan.
Pieni nainen laittoi koko Madison Squaren messuamaan, aaltoilemaan ja hytkymään kuin jonkun jättimäisen pakanallisen temppelin. Ei kyseessä ollut suinkaan mikään konsertti, vaan jonkinlaisen jumalattaren palvelus siellä oli selvästi menneillään. Se oli ateistille mielenkiintoista ja ehkä hieman pelottavaakin tarkkailtavaa. Onneksi en ollut eturivissä, sillä olisin hyvinkin saattanut saada erään Maddyn hampaisiin joutuneen vanhemman miehen lailla ankaraa rippiä ja nuhtelua siitä, kun en tanssannut, kiljunut tai heilunut joukkopsykoosissa muiden lailla.
Keikan musiikista itsestään minun lienee turha laatia mitään analyysia, sillä en rehellisesti tiedä montakaan Madonnan kappaleen nimeä, saatika erota niitä toisistaan. Eli jätetään se niille, jotka tietävät paremmin.
Madonnan uusimman levyn nimi on provosoivasti Hard Candy. Termillä on useita yleisöä pohdituttaneita sivumerkityksiä pedofiilin unelmalolitasta heroiiniin ja seisovaan kulliin. Se kuulema tarkoittaa pornoslangissa myos vanhempaa huoraa, joka pukeutuu nuoreksi tytoksi. Kiertueen nimi on puolestaan osa biisiä jossa lauletaan "My sugar is raw, sticky and sweet." Vaginan palvonta ei ollut unohduksissa näiltäkään kekkereiltä ja Maddy muisti useaan otteeseen viitata napansa alle muistuttaakseen, minkä ympärillä koko maailma loppujen lopuksi pyörii.
Henkilökohtaisen elämän saralla Madonna on nyt aika kovassa mediapyörityksessä annettuaan kenkää aviomiehelleen Guy Ritchielle. Juorulehdet ruotivat ekstaasissa sitä, kumpi puolisoista on ollut ahneempi, kylmempi, kontrolloivampi tai loukkaavampi avioliiton aikana. Tulossa on siitä harvinainen avioerospektaakkeli, että tällä kertaa onnenonkijaksi syytetty pienempituloinen mies on vaatimassa itselleen puolta musiikkimaailman rikkaimman naisen valtakunnasta. Avioehtoahan heillä ei ollut. Kummankohan puolelle julkinen sana asettuu?
Minua mietityttää enemmänkin, millaiset ovat tähden kimalluksen ja kovan kuoren alle piilotetut inhimilliset tunteet. Tuskinpa tosin sen kummemmat kuin meillä muillakaan.
Madonna on ehkä pelottava kontrollifriikki ja itsekeskeinen narsisti (yllättäen nämä luonteenpiirteet muuttuvatkin paheksuttaviksi, kun on kyse menestyvästä naisartistista), mutta hän on haastattelujen ja kannanottojensa perusteella myös rohkea ja älykäs nainen, joka ei juurikaan anna muiden määräillä mitä hänen on sopivaa tehdä ja mitä ei. Pidän hänessä siitä, että hän talloo paskan lentämisestä huolimatta jatkuvasti auktoriteettien varpaille ja uhoaa, että kukaan ei voi häntä estää tai pysäyttää. On kieltämättä herkullista ja siistiä, että joku vittuilee suuren yleison edessä niin paaville, sotahaukoille, kuin maailman politiikan kermallekin sanojaan siistimättä. (Vittuilu Sarah Palinille oli mannaa korvilleni) Siitä huolimatta, että moinen vastarannankiiskeys toki palvelee loistavasti myös hänen omaa suosiotaan ja tilipussiaan.
Kuningatar odotutti itseään puolitoista tuntia, jonka aikana ehti hyvin tarkkailla hitaasti paikalle valuvaa väkeä. Sateenkaarikansa oli paikalla vahvasti edustettuna ja joitakin henkilötä konsertti oli innostanut pukeutumaan näyttäviin kuteisiin. Eräskin lumivalkoiseen sonnustautunut marilynmonroe-lookalike-neiti sai koko aitiollisen päät kääntymään puoleensa sipsuttaessaan omalle paikalleen, sievästi vilkuttaen.
Introna konserttiin toimi näyttävä animaatio, jossa esiteltiin Kovan Karkin valmistusvaiheita. Sen jälkeen Madonna käännettiin lavasteista esille ja hän istui valtaistuimellaan jalat oikein kunnolla levällään. Itselläni ensireaktio oli: hitto vieköön miten pieni muija hän onkaan. Oikea taskulolita. No mitä tosin odotin ihmisestä, joka on noin 152 cm pitkä ja totaalisen rasvaton sekä nesteetön lihaskimppu? Ehkä se on se maine ja kohina, joka laittaa ihmisen ajattelemaan että joku toinen ihminen olisi suurempi kuin onkaan.
Pieni nainen laittoi koko Madison Squaren messuamaan, aaltoilemaan ja hytkymään kuin jonkun jättimäisen pakanallisen temppelin. Ei kyseessä ollut suinkaan mikään konsertti, vaan jonkinlaisen jumalattaren palvelus siellä oli selvästi menneillään. Se oli ateistille mielenkiintoista ja ehkä hieman pelottavaakin tarkkailtavaa. Onneksi en ollut eturivissä, sillä olisin hyvinkin saattanut saada erään Maddyn hampaisiin joutuneen vanhemman miehen lailla ankaraa rippiä ja nuhtelua siitä, kun en tanssannut, kiljunut tai heilunut joukkopsykoosissa muiden lailla.
Keikan musiikista itsestään minun lienee turha laatia mitään analyysia, sillä en rehellisesti tiedä montakaan Madonnan kappaleen nimeä, saatika erota niitä toisistaan. Eli jätetään se niille, jotka tietävät paremmin.
Madonnan uusimman levyn nimi on provosoivasti Hard Candy. Termillä on useita yleisöä pohdituttaneita sivumerkityksiä pedofiilin unelmalolitasta heroiiniin ja seisovaan kulliin. Se kuulema tarkoittaa pornoslangissa myos vanhempaa huoraa, joka pukeutuu nuoreksi tytoksi. Kiertueen nimi on puolestaan osa biisiä jossa lauletaan "My sugar is raw, sticky and sweet." Vaginan palvonta ei ollut unohduksissa näiltäkään kekkereiltä ja Maddy muisti useaan otteeseen viitata napansa alle muistuttaakseen, minkä ympärillä koko maailma loppujen lopuksi pyörii.
Henkilökohtaisen elämän saralla Madonna on nyt aika kovassa mediapyörityksessä annettuaan kenkää aviomiehelleen Guy Ritchielle. Juorulehdet ruotivat ekstaasissa sitä, kumpi puolisoista on ollut ahneempi, kylmempi, kontrolloivampi tai loukkaavampi avioliiton aikana. Tulossa on siitä harvinainen avioerospektaakkeli, että tällä kertaa onnenonkijaksi syytetty pienempituloinen mies on vaatimassa itselleen puolta musiikkimaailman rikkaimman naisen valtakunnasta. Avioehtoahan heillä ei ollut. Kummankohan puolelle julkinen sana asettuu?
Minua mietityttää enemmänkin, millaiset ovat tähden kimalluksen ja kovan kuoren alle piilotetut inhimilliset tunteet. Tuskinpa tosin sen kummemmat kuin meillä muillakaan.
"I can be arrogant sometimes, but I never mean it intentionally. I can be really snotty to people but that`s not anything new really. I always acted like a star long before I was one. If people don`t see my sense of humor then I come off as being expensive, but I always endear myself to people when I find their weaknesses and they acknowledge it. It`s the people who try to hide everything and try to make you think they`re so cool that I can`t stand."
Yllä olevassa videossa on mielestäni konsertin henkilökohtaisesti mukaansatempaavin sikermä.
6 kommenttia:
Madonnan tavaramerkkeihinhän kuuluu kapinallisuus ja nouseminen milloin mitäkin vastaan. Kaikista maailman ihmisistä juuri hänellä olisi ollut merkityksellinen mahdollisuus nousta myös sairasta ikinuoruuden tavoittelun kulttia vastaan ja antaa iän merkkien näkylä. Mutta hän valitsi saman hirviöämmiksi päätyvien tien kuin Cher ja monet muut. Esim. Cherin lapset häpeävät sitä, ettei äiskällä ole mitään holttia kirurgisten hommien suhteen ja että koko maailma virnistelee hänen "nuorekkuudelleen".
Ihailin Madonnaa ennen, vaan en enää. Samanlainen manipuloitu luuska ja virran vietävissä kuin kaikki muutkin vastaavat. Antaa länsimaisen naiskuvateollisuuden määrätä millainen hän saa olla, vaikka hänellä olisi varaa valita ja esikuva-asemassa vissiin jonkinlainen vastuukin.
Tuossa olet kyllä oikeassa, että Madonnalta olisi voinut olettaa BB:n kaltaista kanttia olla leikkelemättä itseään ja jatkaa uraansa ronskisti ikäisensä näköisenä.
Narsismi ja sairaat ulkonäköpaineet kuitenkin ovat kuitenkin vieneet voiton tilaisuudesta sanoa kauneuden suhteen jotain merkittävää ja painavaa omalla esimerkillään.
Se on suuri sääli ja myös häpeä ihmiselle, joka muuten kyllä näyttää uskaltavan uhmata vaikka mitä tabuja, paitsi ryppytabua.
Vautsi vau! Onhan se aika historiallista päästä Madden konserttiin. Varmaan oli mieleen painuva spektaakkeli?
Itse fanitan Madonnassa ehkä eniten sitä, että vaikka hän toki on tuonut seksuaalisuuden yhdeksi päätavaramerkeistään, hän ei ole koskaan ollut silti tavallaan objektin asemassa. Tai on, katsottavana, mutta hänellä on aina jotenkin ollut kaikki langat vahvasti omissa käsissään, toisin kuin esim. Brineyllä tai Christina Aquileralla. Jotenkin Madonna ei tee sitä itsensä paljastamista muita varten, vaan itseään varten.
Vaikea selittää, mutta varmasti tiedät mitä tarkoitan. :D
Sulle olisi pysti meitin lokissa, käyhän noutamassa ,D
Madonnan ulkonäkö: Mä taas ajattelin asian niin, että Madonna päinvastoin ikuisella nuoruudellaan vittuilee ulkonäköodotuksille. Hän on paavillisempi kuin paavi itse, vielä viisikymppisenäkin luonnottoman kaunis kuin photoshopin jäljiltä. Jotenkin niin, että jos kerran vaaditaan älyttömiä, niin ruvetaan sitten ihan piruuttaan toteuttamaan kaikki vaadittu! Iholla ei ole rypyn ryppyä, kehossa ei grammaakaan rasvaa. Madonna on minusta eräänlainen Marlboro-mies: hän tyhjentää uhakkaana koko klisee-kalkin pohjaan saakka.
Madonna on kyllä varmaan ainoa kaikista maailman ihmisistä, joka tuohon todella pystyy. Ehkä se on robotti...
Myytinmurtaja: Taivaan kuningatar
Lähetä kommentti