perjantaina, huhtikuuta 10, 2009

Linnut




Aamulla ei tarvitse enää välttämättä herätyskelloa, sillä äänekkäät muuttolinnut ovat palanneet. Ne aloittavat riemuisia konserttojaan siinä vaiheessa, kun aurinko kiipii horisontin yläpuolelle ja äänten kakofonia on melkoinen. Eritoten eräs saksien klipsutusta imitoiva tirppa tykkää tulla karjumaan ikkunamme tasolla olevaan puuhun ja ääni on sen verran ärsyttävä, että koittaapa siinä sitten nukkua.

Kun tulin jenkkilään ja aloin kierrellä lähiympäristössä, minua mietitytti näköpiiriin sattuvien lintujen vähäinen määrä. Luinkin myöhemmin jostain, että Pohjois-Amerikan lintujen määrä on vähentynyt huomattavasti. Todennäköisesti se on seurausta hyvin suositusta hyönteisten myrkyttämisestä.

En ole aiemmin ollut kovin kiinnostunut linnuista, mutta täällä niiden bongaamisessa on ollut ïhan oma viehätyksensä, koska monet lajikkeet ovat sykähdyttävän ja eksoottisen näköisiä. Kirkuvan punainen punakardinaali (Northern Cardinal) ja huikean sininen sininärhi (Blue Jay) ovat valikoituneet jalokivimäisen kauneutensa ja helpon havaittavuutensa perusteella lempilinnuikseni. Etenkin kun niiden väritys muistuttaa minun ja Jänismiehen klassista vaellustakkiväritystä. Paitsi tietysti nykyisellään, kun jouduin vaihtamaan rakkaan sinisen takkini mustaan ja identifioidun siten vissiin johonkin korppiin :)

Erikoisimpia näkemiäni lintuja ovat olleet vesistöissä kahlailevat hontelot haikarat ja kaljupäiset kalkkunakorppikotkat. Muutamia harvinaistuvia haukkoja on myös sattunut vastaan ja olenpa onnistunut näkemään muutaman laumallisen verran muhkeita villikalkkunoitakin. Kaikkein pahaäänisin pikkulintu on etenkin Forest Homen lammikolla mieluusti päivystävä punaolkaturpiaali eli Red Winged Black Bird. Lokkeja ja hirveätä älämölöä pitäviä kanadanhanhia täällä riittää isoiksi, joka paikkaan tunkeviksi laumoiksi asti. Tämäntalvisena ilmiönä kaupunkiin saapui myös useamman sata yksilöä käsittävä parvi mustia korppeja, joiden ihmettely päätyi jopa lehtijutuksi asti. Maaseudulla vastaavat parvet voivat olla jopa tuhatpäisiä.

Videoväsäelmässäni muutamia kohokohtia amatööribongaajan uraltani. Oheen tallentui hauskasti veljeni kanssa käymä skype-keskustelu.

3 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Oi olipa kivannäkösii tipuja. Punainen kaveri harmaassa pensaassa oli erityisen vaikuttavan näköinen!

Emmaretta kirjoitti...

Meikäläiseen kolahtivat varsinkin ne samaan suuntaan tuijottavat lokit parkkipaikalla. Ihan vastustamattomia!

TA-MIIT kirjoitti...

Zepa, se punainen on juurikin Northern Kardinal. Todella vaikuttavan näköinen pikkulintu, jolla on päässä irokeesimainen töyhtö. Hauskan näköinen, kun pörhistelee sitä töyhtöään <3

Emmareetta, ihmeteltiin itsekin juuri sitä, että lokit tököttivät kaikki samaan suuntaan. Helpottanee todennäköisesti yhdessä lentoonlähdön koordinointia tai jotain?