torstaina, marraskuuta 19, 2015

HELVETIN PORTTI!



Viime vuosina ei ole kauheasti hotsittanut pöllyttää elämän epäkohtia kirjoittamalla julkisesti. Lähinnä siksi, että sitä vain lietsoo itseään kauheaan apinanraivoon ja sitten turhautuu aivoverenvuodon partaalle, kun ei kuitenkaan mahda niille yhtään mitään, vaikka kuinka yrittäisi. Lisäksi sananvapauden ilmapiiri alkaa olla kotimaassakin sellainen, että pienimmästäkin eri mieltä olemisesta tullaan asiallisen väittelyn sijasta silmille niin, että räkä roiskuu. Kaikkea somessa inahtamaasi voidaan käyttää sinua vastaan forever after. Vielä ei onneksi sentään viedä nirriä, kuten käy totuuden torville ja sananvapauden sankareille itäisessä naapurimaassa. Mutta jaksaa se vanhakin kissa vielä rääkäistä ja silpaista kynnellä pohkeeseen, kun hännälle astutaan.

Tämä juttu on jo tavallaan sammunut nuotio ja suurin osa huomioista on kirjoitettu muistiin silloin, kun pahin rähinä oli päällä. Mutta palataanpa ihan kiusallakin astialle nyt, kun tapahtuneeseen on perspektiiviä ja seuraukset alkavat näkyä.

Vuoden 2014 kesä ja syksy toi vastaan sen verran mielivaltaisen tapahtumakulun, että enpä ole ennen moiseen henkilökohtaisesti törmännyt. Nimittäin paikallispoliitiikan jyräävän päätöksenteon, joka näytti demokratialle keskisormea kyynärpäätä myöten. Kääntelenpä asiaa miten päin hyvänsä, niin järkeeni ei mahdu, että miten tällä tavoin voitiin toimia ilman vastuuseen joutumista. Että millaisia fûhrereitä oikein olemmekaan valtuuttaneet päättämään puolestamme? Mutta eihän tästä pitänyt enää jauhaa, eihän? Kun aihe on muutamankin päättäjän mielestä niin kauhean tylsä (=lue kiusallinen) ja joutaisi jo painaa villaisella, lakaista maton alle, hys hys. Mutta jos ei voi vaieta, niin pitää kirjoittaa. Joten HV vaan niille, joiden mielestä maailmaan ei mahdu eriäviä mielipiteitä.

Meillä on täällä armaassa kotikaupungissamme suunnattoman reilu liikuntatoimi. Se on tarjonnut kamppailulajeille aivan uskomattoman hulppeat treeniolosuhteet läpimädässä, asbestisessa, kosteusvaurioisessa ja homeisessa Barkerin tehdashallissa, jossa jo puoli vuosikymmentä sitten alkoi sataa ropistella sisälle. Kastuneet rakenteet ja tatamit tarjosivat mitä mainioimman kasvualustan homeille. Ilmastointi ei toiminut varmaan koskaan ja kun kesällä avasi todella hankalasti siirreltävät, painavat ristikkoikkunat, niin kohta oli jo parvi puluja ruikkimassa ja pölistelemässä lintukirppuisia höyheniään matoille. Kiinteistön omistajaa ei napannut korjata tai satsata murjuun, ehkä sillä ei ollut varaakaan. Mitä sitä nyt turhia hoppuilemaan, kun ei sentään kattopalkit tippuneet kenenkään niskaan. Kovan kamppailijan näet passaa mainiosti treenata vaikka kaatosateessa lasimurskan päällä, vai kuinka se menikään :) Kehittää kummasti luonnetta.

Touhu oli toki halpaa, sitä en kiellä, mutta vähällä rahalla saatiin iso joukko ihmisiä liikkumaan intohimoisesti. Tilat olivat ahkerassa käytössä, treenaajien menemisiä ja tulemisia ei kytätty minuutilleen ja muutamien pelisilmäisten aktiivien ansiosta yhteishenkikin oli mainiolla tolalla. Nykyisin tulee erityisesti sitä vapauden ja porukkahengen fiilistä kova ikävä, kun yrittää treenin jälkeisessä muutamassa minuutissa hoitaa juoksevia asioita ja ehtiä ajoissa salilta ulos, kotiin mielivän portsarin teputtaessa malttamattomana jalkaansa ovella.

Sen huonon sisäilmankin kesti juuri ja juuri, mitä nyt aina tuppasi happi loppumaan liian kovilla kierroksilla. Olin salilta viitisen vuotta poissa ja takaisin Suomeen muutettuani palasin surukseni entistä törkeämmälle kaatopaikalle. Porraskäytävässä haisivat paskaiset viemärit ja näytösrekvisiittana toimiva lohikäärme oli kai syönyt siivoojan aikaa sitten. Ostimme ehdotuksestani seurallemme omat siivous- ja desinfiointivälineet. Matoilta lakaistun ryönän määrä oli legendaarinen. Kävi kuitenkin ilmi, että suuri osa seuramme machojätkistä oli sitä mieltä että mattojen moppaaminen on luonnollisesti akkojen hommaa ja he voivat kaikessa rauhassa ihailla hämähäkinverkkoisia kattopalkkeja sekä hörötellä maton reunalla, että toisitteko kanssa pari kaljaa. Teki pari kertaa vähän liian paljon mieli kokeilla miten pitkäkeppitekniikat onnistuvat siivousvälineillä tai sulloa moppi jonnekin, minne aurinko ei paista. Tehtaanraunioissa kamppaileminen alkoi maistua pahemman kerran homeelle.

Yhtään mitään ei tapahtunut pitkiin aikoihin, vaikka useampikin kävi rähjäämässä ja laatimassa laiminlyöntilistauksia kaupungille erittäin painavin perustein. Lopulta sentään koitti muuton aika. Emme löytäneet kohtuullisen hintaista omaa salia mistään, joten tartuimme muiden seurojen lailla ihan reilulta kuulostavaan tarjoukseen muuttaa Alfan liikuntakeskukseen. Karjalan Kandalfia haudantakaisella äänellä siteeraten: Se oli virhe. Tosin diili vaikutti lupaavalta. Pääsimme rakentamaan innokkain talkoovoimin tatameja ja raahaamaan mattoja paikalleen. Vapaaehtoinen talkooporukka paiski melkoisen urakan ilmaiseksi ja tekemisen meininki oli loistava. Uusi sali oli entiseen verrattuna luksusta, vaikka kaikki kaupungin lupaama ei toteutunutkaan ja rahat loppuivat ennen kuin kaikki sisätilasateista pilalle menneet vanhat matot oli korvattu. Vuokra nousi melkoisesti, mutta se täytyi vain hyväksyä, kun meillä on täällä Suomessa lama-lama-ding-dong ja muutenkin niin kauhian vali-vali-vaikeeta.

Aluksi ei ollut muutenkaan mitään valittamista, mitä nyt uppiniskaisimmille kakaroille ja vähän vanhemmillekin jäärille ei meinannut millään mennä jakeluun, että niillä ulkokengillä ei romposteta salin sisäänkäyntiä pidemmälle. Ja että jalat pestään AINA ennen matoille lätystämistä! Jossain vaiheessa matoilla alkoi taas ajelehtia tuttuun tapaan pölytolloja ja varvasnöyhtää, eikä niitä oltu selvästi hipaistukaan muilla luutturäteillä, kuin treenaajien treeniasuilla. Ei niin yllättäen, joku epäonninen sai sieltä märkäruven naamaansa. Tämän jälkeen soitin kiinteistöstä vastaavalle ja tiedustelin, että miksi paikka ei siivoudu vaikka siivouksesta maksetaan vuokran ohessa. Reaktio oli että: vaivaantunutta kiemurtelua, homma on kaupungilla vielä hiukan vaiheessa, ei se siivooja ehdi minimaalisella tuntimäärällään siivota niitä mattoja lainkaan ja että pitääks meidän laittaa nyt koko sali karanteeniin ja desinfiointikommandoryhmä paikalle. Esitin vienon toiveen, että järkeäkin saa käyttää ja satojen ihmisten päivittäin käyttämät matot ON joka tapauksessa siivottava useammin kuin kerran puolessa vuodessa jolloin meillä on varta vasten siivoustalkoot. Ja sille siivoojalle olisi syytä maksaa sen verran, että aika riittää. Johan rupesi siivoontumaan.

Sitten kaupungin reilukerho liikuntatoimi otti vauhtia ja kippasi niskaamme täyden laskiämpärillisen. Että salille tuleekin 16 000 euroa maksava pyöröportti sekä valvontakamerat ja että homma aiottiin runnoa läpi todella nopeassa aikataulussa (ettei kukaan vain ehdi valittaa). Että nyt, kun saatiin pahaa aavistamattomat seurat houkuteltua taloon, niin yhtäkkiä muutettiinkin käyttäjäehdot juuri sellaisiksi, kuin kaupungin liikuntatoimessa sattuivat haluamaan. Syynä oli kuulema se, että heidän mielivaltaisen näkemyksensä mukaan salilla treenaa lukematon määrä epärehellisiä, ilmaiseksi liikkuvia (ettäs kehtaavat!) vapaamatkustajia, jotka vievät petollisuudellaan kaupungin perikatoon. Kun tiedustelimme ymmällämme, että keitä nämä anonyymit vapaamatkustajat tarkalleen ottaen ovat, kun kamppailijoiden treeneissä ei ole ainakaan näkynyt ketään vendettanaamariin pukeutuneita hiippareita, niin ainuttakaan täsmällistä vastausta ei annettu, alettiin vain pelotella poliisilla (??). Saivatpahan kätevästi loattua täsmällisesti vuokransa maksaneiden kamppailijoiden mainetta. Ehkä olisi pitänyt kysäistä samaan syssyyn liikuntalautakunnan puheenjohtajan henkilökohtaista mielipidettä vapaamatkustajista, jotka ajelevat ilmaiseksi äiskän henkilökohtaisella bussikortilla :)

Jatkossa jokaisella salilla kävijällä on siis oltava kulkuranneke, jolla päästään keskityslei... eikun siis liikuntahalliin sisälle ja maksetaan kaupungille 1,5 euroa. Ja rannekkeessa on nimi, sillä on tärkeää (eikös se ollut vielä taannoin laitontakin?) pitää rekisteriä, kuka käy missäkin liikkumassa ja milloin. Aijai, kun isoveli valvoo. Kyllähän nyt kontrolloitua väkivaltaa harjoittavat pitää sentään saada listattua, kuten muutkin vahtimista vastaan ämpyilevät anarkistit. Hankkeen takana oli eläkkeelle vetäytymässä oleva jäärä, joka oli jo etukäteen päättänyt runnoa porttihankkeen läpi vaikka poikittain. Hänen asenteensa oli alusta alkaen, että portti tulee joka tapauksessa, sanokaa mitä sanotte ja vaikka muualta olisikin vastaavista porteista huonoja käyttäjäkokemuksia. Nähtävästi portti oli jo nevoteltu sekä ostettu naapurin hyväveljeltä etukäteen, sillä asentajat ilmaantuivat paikan päälle kuin sanonko mitkä kärpäset, sen jälkeen, kuin viimeiset hallitoimikunnan protestit oli saatu tukahdutettua. Portin hintakin oli sopivasti sellainen, ettei sitä tarvinnut turhaan kilpailuttaa. Jäärä oli ollut kovin voitonriemuinen, että siinäpähän jäätte ähkäilemään portin kanssa, kun hän tästä hilpaisee eläkkeelle. Sen jälkeen paloi useampikin budopuvunhiha. Onneksi ei sentään eräänkin linnan seinävaatteet, jos pieni sisäpiirikettuilu kännissä kohlaaville sallitaan...

Salilla treenaamattomat eivät tietenkään tajua, miksi kamppailijoilta meni niin totaalisesti kuppi nurin. Ulkopuoliset kun ovat kaupungin syöttämän "tämä tehdään siksi, kun kaikkien pitää olla tasa-arvoisia ja kaikkialta täytyy nyt nipistää ainakin miljuunan verran" -propagandan varassa. "Ei Alfan portille" -vastarintaliike sai netissä ja lehdissä hieman äääntään kuuluville, mutta eihän nyt tuhatkunta "turhasta narisevaa" kaupunkilaista sentään saa mihinkään demokraattiseen päätöksentekoon vaikuttaa. Jopa päättäjät itsekin myönsivät, että vuoropuhelu seurojen sekä liikuntatoimen kanssa meni vituralleen monella tapaa, mutta eivät siitä huolimatta antaneet piiruakaan periksi.

Kamppailijat nousivat vastarintaliikkeeseen, mutta oli aivan turhaa yrittää vakuuttaa jo selän takana päätöksensä tehneet siitä, että kamppailulajien kaltainen seuratoiminta kärsii tästä valtavasti. Päättäjien suunnalta kuului jopa mutinaa, että ei näitä juttuja pitäisi missään somessa ja lehdissä levitellä sekä ruotia!!!! No missä helvetissä sitten? Hyvävelikerhoissako? Vai ihan ittekseen, hissukseen pukukopeissa purnaamassako? Kävi erittäin selväksi, että demokratia tarkoittaa täällä päin sitä, että päättäjät vähän päättää ja ne jotka on eri mieltä, ovat vain tyhmiä ruikuttajia jotka yrittävät lusmuilla säästötalkoista! Valtalehti julkaisi portin vastustajien mielipiteitä, mutta melkoisen hitaasti siihen verrattuna, että herra porttikeisarin vastine kyllä lävähti framille saman tien. Kaupungin palautepalvelukin osoittautui uskomattomaksi pelleilyksi: portin vastustajien viesteistä julkaistiin vain "mjää en hei yhdää diggaa dosta daijusta portista, enkä haluis maxaa, plääh-daah" -tyyppiset tuskan parahdukset, kun taas huolellisesti muotoillut ja faktapohjaiset viestit jätettiin julkaisematta tai julkaistiin korvat sensurointimoitteista luimussa vasta porttipäätöksen vahvistamisen jälkeen.

Puolentoista euron käyntimaksu kuulostaa tietenkin naurettavan pieneltä, kun vertaa trendilajien käyntimaksuihin. Mutta muistetaan kuitenkin se, että meidän kouluttajat ja seurat eivät todellakaan ole kaupallista markkinaväkeä, vaan vapaaehtoistoimijoita jotka eivät saa treenien vetämisestä palkkaa. Maksu kirpaisee juuri niitä, jotka treenaavat tosissaan sekä paljon sen verran, että eivät välttämättä enää treenaakaan kuin silloin tällöin. Ja se tarkoittaa sitä, että kaupunki ei saakaan niitä unelmoimiaan jättisummia, vaan todennäköisesti oikein kunnolla takkiinsa. Eikä maksu siinä tapuksessa tuohon summaan jää, vaan tulee tietenkin nousemaan joka vuosi, kun maksaja on kerran koukun nielaissut, mikä tarkoittaa vähenevien treenaajien kierrettä.

Tähän asti periaatteemme on ollut, että edullisella seuramaksulla treenaat puoli vuotta tai vuoden vapaasti niin paljon kuin vain treeneihimme ehdit ja seura hoitaa vuokranmaksun, ohjaajat, varusteet, kilpailukulut, koulutuksen sekä muut juoksevat kulut. Treenaaminen ei saa olla varallisuudesta kiinni, liikkumisesta ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi ja ahkerasti treenaavaa saataa jopa motivoida myönteisesti perisuomalainen sulovilenmäinen ahneus: pitää käydä niin paljon kuin kerkeää, kun kerta samalla rahalla saa enemmän! Mutta eihän se käy päinsä, että oikeistokapitalismin valtakaudella ajatellaan näin yleishyödyllisesti muusta kuin ilmaiseksi jaettavista ämpäreistä.

Lama-aikana on jo muutenkin tarpeeksi haasteellista houkutella ihmisiä mukaan seuratoimintaan, saati sitten että heidän pitää ryhtyä vielä räpeltämään toisella puolella kaupunkia ladattavien rannekkeiden kanssa, jotka eivät edes kelpaa kaupungin muihin liikuntapaikkoihin. Käyntikertaa ei myöskään voi maksaa paikan päällä, kun vahdin koppi on nerokkaasti portin sisäpuolella. Palautetta on jo tullut: useat treenaajat eivät halua sitoutua tuollaiseen pellesysteemiin, vaan lähtevät fiksummin toimiville saleille. Liikkuja haluaa toimivan paketin, joka säästää aikaa, hermoja ja kannustaa liikkumaan. Tämä ei ole sellainen, piste.

Liikuntalautakunnan päättäjien asenne kritiikkiämme kohtaan oli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta alentuva ja ylimielinen: miten ihmeessä me liikkujat ja ohjaajat voisimme muka tietää, mikä on liikkujille parhaaksi. Eihän kamppailijoista vanhimmilla nyt ole kuin varmaan puolen vuosisadan kokemus liikunnan järjestämisestä ja meidänkään seuralaisilla kuin viidestätoista kahteenkymmeneen vuotta, semmoisia aloittelevia amatöörejä ollaan. Kyllähän siihen verrattuna kaiken maailman futismammat ja sählypapat tietävät kaiken aina paremmin. Silmiinpistävää kyllä, liikuntalautakunnan porttia vastustavat jäsenet =unohdettiin= ottaa mukaan salikokoukseen, eikä heidän mielipiteitään tarvinnut muutenkaan kuunnella. Tärkeämpää oli toki raahata paikalle kauppamies, joka myi porttia!

Joka välissä muistettiin tietenkin vedota krokotiilinkyynel silmäkulmassa siihen, että nyt on vaikeat ajat ja kaikkien pitää osallistua säästötalkoisiin. Sellaisiksi ei tietenkään voida laskea sitä, että seurat olivat sitoutuneet maksamaan käyttämästään tilasta vuokraa ihan juuri sen verran kuin kehdattiin pyytää. Entäpä jos sanelupolitiikkaan suivaantuneet seurat sekä treenaajat lähtevätkin salilta muualle, kuten ovat jo alkaneetkin? Milläköhän kaupunki sitten meinaa kerätä kolehtia porttikulujen kattamiseksi? Säästöjä tulee varmaan aivan sairaasti verrattuna siihen, että vuokra olisi peritty entiseen tapaan könttäsummana. Toivottavasti päättäjien säätäminen ei säästämisen sijaan muutu taas kerran kaikkia osapuolia sakottavaksi kankkulan kaivoksi. Tästä on jo alkanut näkyä selviä merkkejä, että olimme näkemyksinemme ihan tismalleen oikeassa ja liikuntalautakunnan despootit väärässä.

Toiminnallemme ominaiset näytökset, leirit, vapaasti katsomaan ja kokeilemaan tulemiset sekä ohjaajien tehokas ajankäyttö luisuivat portin takia melkoiseksi härdelliksi. Lajimme päämies oli jo vähän sitä mieltä, että eiköhän pidetä jatkossa leirit jossain muualla. Jopa näytöstä katsomaan tulevat joudutaan päästämään erikseen sisään seurarannekkeella. Yhdellä valmentajalla pitää olla hallussaan valmentaja-, ryhmä- ja henkilökohtainen ranneke, joilla sitten pelataan porttibingoa tarpeen mukaan. Jos hukkaat rannekkeesi, niin siinähän menetät sinne ladatut käyntikerrat, kun kertojen siirto ei onnistu siihen varatulla muinaisteknologialla.

Oli kuulema myös toivoteltu liikuntatoimen ylemmän johdon taholta, että eihän sinne mikään pakko ole tulla treenaamaan, jos kerran on niin pirun vaikeeta. No kiitti v**usti! Tämä olisi ollut äärimmäisen hyödyllistä kuulla siinä vaiheessa, kun seurat luopuivat muista vaihtoehdoista ja alkoivat pykätä talkoilla uusia tiloja. -Olisimme taatusti suunnanneet rahamme, aikamme, mielenkiintomme, energiamme ja talkoopanoksemme muualle. Ilmaiseksi harjoituksia vetäviltä ohjaajilta edellytetään nyt aikansa käyttämistä siihen, että he tulevat hyvissä ajoin nojailemaan porttiin ja päästämään sekä seulomaan eri lajien porukkaa sisälle. Että "sää tuut  meille ja otappas sinä tuo taekwondoon menijä ja tulisko nyt joku päästämään nuo voimisteluun mielivät tiitiäiset, ennen kuin ne tallautuu painonnostajien jalkoihin. Ai eiku etkö sä ollutkaan tulossa meille, no mee sitten jonon hännille häpeemään!" Tämä ottaa raskaasti päähän, sillä useimmat ohjaajista ryysäävät treeneihin töistä kirjaimellisesti minuuttiaikataululla ja vetävät treenejä ILMAISEKSI. Sitten vielä jos joku onneton myöhästyy, niin hää voipi nojata peukalolla summeriin, kunnes valmentaja malttaa vastata salipuhelimeen ja keskeyttää opettamisen, läntystääkseen salin toisesta päästä päästämään hänet sisälle. Portti on ahdas ja samasta reiästä ängetään niin sisään kuin ulos. Välillä portti jumii tai iso urheilukamareppu tarttuu puoliin ja otsasuoni pullistuu. Ryysis portin liepeillä on välillä sangen viihdyttävä: pling-odota-pling-odota-odota-plong-hohhoijaa.
Mutta hei, tässä maassa "viisaat" päättäjät päättää ja alamaiset hyppää sen mukaan :)
 
Porttidemonstraation aikaan oli jo useampikin voimistelijatiitiäisen vanhempi rutisemassa, että lasten pitäisi päästä sujuvasti sisälle, eikä heitä saisi tuolla tavalla kyykyttää. Että esimerkiksi Kupittaalla portti on vienyt sen äärellä jonottavilta lapsilta motivaation liikuntaan. Miten paljon ylimääräistä jonotusaikaa oikein joutuu jokaista kertaa kohden varaamaan, ettei vaan myöhästy treeneistä. Lykkyä ja kärsivällisyyttä pyttyyn vaan treenaavien lasten vanhemmille. Sehän olisi vielä passannut, jos sisääntulosta ja käyntikerran maksamisesta olisi tehty mahdollisimman vaivatonta. Mutta kun portti oli jo sopivalta taholta ostettu, niin mikään ehdotus nopeammin ja järkevämmin toimivista sähkölukoista tai kortinlukijoista ei kelvannut nenä pystyssä pönöttävälle liikuntalautakunnalle. Piti saada jumalauta sellainen kalteriuksi, että ne superrikolliset vapaamatkustajat eivät enää käpeksi lafkassa ilmaiseksi. Piikkilanka ja lasimurska vaan puuttuu sieltä aidan päältä, kuka lie unohtanut laittaa?

Pistää hiukan mietityttämään, kun kummasti kyllä löytyy hynää, avustuksia, hyvää tahtoa ja syvää ymmärrystä sikakalliisiin tekonurmiin, olosuhteiden parantamiseen sekä hallinrakennuksen pykäämiseen, kun on kyse vaikkapa liikuntalautakunnan puheenjohtajan ja hänen kullannuppujensa "kaiken vapaa-ajan vievästä" lempilajista. Kamppailijoiden osalta puolestaan investoidaan näköjään vain kiusantekoon ja kampittamiseen. Mutta hei, mehän osataan tehdä kova kaatuminen eteen, taakse ja sivulle ilman että sattuu!

Eikä siinä vielä kaikki. Porttiin voi jopa vielä tottuakin, kuten tottuu hiljaisella tulella keittämiseen. Mutta entä siihen, kun porukka usutetaan riitelemään keskenään? Mielivallallaan liikuntatoimi lässäytti tehokkaasti salin pitkäaikaisen yhteishengen ja aidosti asioistamme kiinnostuneiden aktiivitoimijoiden motivaation. Puoliamme pitäneiden silmille kuvainnollisesti syljettiin ivallisesti. Aiemmin pidimme yhteisiä siivoustalkoita, mutta päätimme sattuneista syistä lopettaa moisen hyväntekeväisyyden. Harvempaa nappaa organisoida salin toimintaa, kun aloitteellisuus, oma päätäntävaltamme ja kokemuksemme tallotaan niin totaalisesti littaan päättäjien saappailla. Takinkääntöäkin on ollut havaittavissa: muutamatkin ovat jo huomanneet, että kaupungin kanssahan kannattaa olla mielin kielin ja hyväksyä muiden mielipidettä kysymättä uusia, aika kummalta kuulostavia sääntöjä. Kohta kai salille ei pääse ilman solmiota kaulassa ja jonkun herrakerhon vip-korttia povitaskussa. Bisnestajusimmille on syttynyt päähän lamppu, että isot seurat rulez ja pienet seurat joutavat painua muualle kupeksimaan. Määrä näet korvaa nykymaailmassa laadun. Isompien taholta on jo kasattu savustusnuotiota pienempien persusten alle, että mitä te treenivuoroilla teette kun teitä on niin vähän.

Itse treenaan treenamiseni nykyään enimmäkseen muualla ja käyn vankilasalilla pääsääntöisesti vain opettamassa. Portti on jo vaikuttanut uusien tulijoiden määrään siten, että ensimmäinen alkeiskurssimme tietääkseni ikinä on jouduttu perumaan. Alempivöisten treenimotivaatio on selkeästi laskussa, kun ennen piti päinvastoin toppuutella että harrastakaa nyt hyvät ihmiset välillä jotain muutakin kuin kamppailua. Jotenkin on sellainen kutina, että tämä alamäki ei ole vielä laakson pohjalla.

Itseäni vetävät kummasti puoleensa liikuntapaikat, jotka ovat nykyistä saliamme kalliimpia, mutta joissa ei ole vastenmielistä porttia, saati kyttäysmeininkiä. Erääseenkin lafkaan annettiin pieni lätyskä käteen, että lämpimästi tervetuloa, tuolla pääsee vapaasti kulkemaan, jos ovet on lukossa ja leimaa vaan ittes omatoimisesti sisälle treeneihin. Lätyskän lataaminen kesti noin minuutin ja sain omistajalta hymyn kaupan päälle. Ei liene yllätys, että siellä tuntee olevansa aidosti tervetullut liikkumaan. Lisää viihdyttävää lukemista aiheen tiimoilta: 

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/689217/Alfan+asiakkaita+syyta+kuunnella 


http://www.adressit.com/ei_kulkuporttia_alfan_liikuntakeskukseen
 

http://satualanen2012.blogspot.fi/2014/08/ei-kulkuporttia-alfan-liikuntakeskukseen.html
 

https://fi-fi.facebook.com/pages/Ei-Alfan-kulkuportille/776377699069768?ref=nf

6 kommenttia:

Polgara kirjoitti...

Uskomatonta perseilyä! Tai nimenomaan EI uskomatonta, koska vastaavaa tapahtuu koko ajan täälläkin - eri yhteyksissä. Olen saanut myös itse uskomattomia raivareita kotona ja kaikkea en todella uskalla enää edes kirjoittaa mihinkään. Etenkään en blögiin tai Whiitteriin...
Sitä vaan toivoisi, että joku ja jotkut uskaltaisivat käyttää ihan aitoa maalaisjärkeä. Lienee turha toivo.
Siitä huolimatta, toivon teikäläisille hyvää ja miel. ilmaista kunnon treenipaikkaa! =)

TA-MIIT kirjoitti...

Tuon perseilyn kaikkein absurdein osa oli se, että kaupunki väittää hakevansa isoja säästöjä, mutta tuolla porttispedeilyllä tuleekin todennäköisesti tappioita, kun suivaantunut porukka häipyy salilta muuanne. Pitäisi ehdoittomasti saada julkiseksi laskelmat siitä, että miten portin asentaminen on vaikuttanut kyseisen paikan rahavirtaan.

Itseasiassa maksan ihan mielelläni jotain kohtuullista treenaamisesta, kunhan meininki vain pysyy sellaisena, ettei olla jossain kyttäyslaitoksessa isoveljen valvottavana. Lisäksi treenaajien mielipiteiden huomioon ottaminen olisi luonnollisesti hyvän treenaamisen kivijalka, mutta siitä liikuntalautakunta viis veisasi.

Polga, olen nähnyt saman kammottavan mielivallan ja piittaamattomuuden rehottavan myös yksilöiden kohtelussa. Se aiheuttaa aivan mieletöntä raivoa ja turhautumista. Läheisemme kuoli siihen, etteivät lääkärit ottaneet ajoissa todesta. Hoitovirhevalituksiin vastattiin imelästi lässyttäen, että "olemme pahoillamme, että teistä TUNTUU siltä että on tapahtunut laiminlyöntejä." Joo, siltä kyllä TUNTUU saatana soikoon, että sääntö 22 on omaksuttu huolellisesti joka paikassa...

"Catch-22 says they have a right to do anything we can't stop them from doing."

Plaza de Mustis kirjoitti...

Huh tämä oli melkoinen avautuminen, eikä syyttä. Onko tilanteeseen tullut muutosta? Harmi etteivät päättäjät havahdu ja toimi asiallisesti. Tässä yhteiskunnassa on paljon mätää, mutta on myös oikeaakin. Teillä on hieno porukkahenki ja fiilis kun olette talkoilla paiskineet töitä. Kurja juttu ellei siitä ollut mtn apua. Tuo hoitovirhejuttu kalahti ikävästi, siitä voi tehdä potilasvahinko ilmoitusta ja reklamaatiota jälkeenpäinkin. Valvira tutkii näitä juttuja.

TA-MIIT kirjoitti...

Tilanteeseen ei ole tulut muutosta, portti on ja pysyy. Harva se treenikerta ottaa päähän, kun joutuu käyttämään omaa aikaansa portin takia räpläämiseen ja eestaas juoksemiseen. On ollut pikkuisen toinen meiniki muissa kaupungissa, joissa käymme leirillä. Ei ole ollut yhdessääkään mitään portteja tai kyttäämistä ja silti rakennukset näyttivät ihmeenomaisesti pysyvän pystyssä...

Potilavahinkoilmoitus tietenkin tehtiin ja lääkäreiden vastaukset olivat juuri tuon kaltaisia, että teistä "tuntuu" siltä, että on tehty virheitä, että ikävää kun teistä "tuntuu" siltä. Siinä vaiheessa surevilta läheisiltä loppuivat voimat (tuli vielä yksi lisäkatastrofi niskaan)ja usko valittamiseen. Aikaa tosin ilmeisesti olisi vielä jatkaa valittamista, mutta voi olla että on turha edes yrittää enää.

TA-MIIT kirjoitti...

Ainiin, hauskuttihan tuo kaupunki meitä yhtäkkiä lähetetyllä ylimääräisellä useiden satojen eurojen laskulla. Selattiin sitten lasku läpi kovalla silmällä ja todettiin, että tämähän on muuten kusetusta ja aiheeton. Että seuramme pitäisi maksaa siitäkin, että järjestämme koululaisille ilmaiseksi tutustumistreenejä.

Lasku takaisin nootin kera ja johan peruivat. Inhimillisiä virheitä ja silleen, tämmöistä mukavaa. Epäilyksen alla myös on, että kaupungille ei sittenkään riitä kävijäkohtainen laskuttaminen jonka piti tuoda niin v***sti lisää hynää kaupungin kassaan. Eivätköhän he kohta runno väkisin mattovuokrat takaisin henkilökohtaisen laskutuksem lisäksi, sano minun sanoneen...

TA-MIIT kirjoitti...

Nuin. Ja kuten jo ennakkoon totesin, mattovuokrat nousivat 33% ja rannekkeen käyttöaika lyheni yksinvaltaisesti päätettynä kahdesta vuodesta yhteen. Liikuntatoimi: kotikaupunkini suosikkibyrokratia <3