Kurre söi Lyhtylän Jaskan

Viimeisimpien vieraidemme kanssa tuli intouduttua kaivertamaan Halloweenkurpitsa, eli Jack O´Lantern. Ensikertalaisiksi onnistuimme suorastaan mainiosti ja koversimme innolla rouva E:n kanssa kurpitsalle hienon irvinaaman.

Jaska oli tosi komean näköinen portaillamme, kun tuli yö ja pimeää ja pistimme siihen kynttilän sisälle. Peräti kaksi yötä se saikin loimottaa rauhassa, ennen kuin kotimme edustalla olevassa puussa asuva Orava bin Laden kävi sen kimppuun. Tämä kyseinen pikku monsteri on semmoinen raivohullu riiviö, että jos joku seisoskelee puun alla, se haukkuu sekä säksättää kuin amfetamiinia vetänyt chihuahua ja viskelee oksalta roskia niskaan.

Aamulla portailla kökötti Lyhtylän Jaska, jonka silmä oli järsitty suupieleen asti niin että hymy oli romahtanut, Jaska-paran päälaki oli myös viety ja kynttilää natusteltu. Syyllistä ei ollut vaikeaa arvailla, kun päälaki löytyi puoliksi järsittynä pihapuun alta. Orava bin Laden oli nähtävästi yrittänyt raahata sen puun oksalle. Luovutin sitten loputkin romahtaneesta Jaskasta sille suosiolla syötäväksi.

Raapimapölkyn tarina

Osallistunpa tällaiseen tilitysvirikkeeseen ja haastan ne jotka tämän näkevät ja joita sattuu hiukankin nappaamaan.

Mistä bloginimesi on peräisin?

Blogistania on täynnä mitä mielenkiintoisempia bloginimiä. Mistä ne ovat peräisin? Mikä on niiden tarina? Mikä on sinun tarinasi? Oliko sinulla vaikea löytää/keksiä blogillesi nimi?Kerro blogisi nimen ja/tai nimimerkkisi tarina!

Raapimapölkyn tarina on hyvin arkinen. Minulla ja eksälläni oli aikoinaan kotikutoinen ja karvahattumallinen kissojen virikkeeksi rakennettu raapimapölkky, joka koostui laudasta, pölkystä sekä matonkuteiksi revityistä lakanasuikaleista virkatusta, pölkyn ympärille kieputetusta vaaleansinisestä narusta. Kissoista etenkin Mörkö tapasi saada hirmuisia raastokohtauksia tämän pölkyn parissa ja hän potkutti, kynsi ja puri sitä mielipuolen villikissan irve naamallaan, kun sille päälle sattui. Lokkikissa taas tapasi käydä kynsimässä pölkkyä hyvin nautinnollisin ja venyttelevin liikkein, mutta saattoi hänkin hullaantua piehtaroimaan ekstaasissa, jos pölkkyyn sumutti kissanminttua. Vuosien vieriessä pölkystä tuli niin raastetun ja revityn näköinen, ettei mitään rajaa. Erotessamme ruma pölkky jäi eksälle kissojen lomavierailuja varten. Hankin metsästä uuden ja komean puunrungon raapimapölkyksi, mutta se ei sitten loppujen lopuksi kelvannut kummallekaan. Pölkky toimi lähinnä hämähäkinverkkojen ripustusnaulana, kunnes päätyi takapihalle lahoamaan, missä se ihme kyllä sitten puolimätänä kelpasikin narussa ulkoilevalle Lokkikissalle. Kirpputorilta raijaamamme hirvittävänvihertävä sohva sen sijaan kelpasi mitä mainioimmin raapimapuuksi ja viiden vuoden aikana kissat raastoivat sen päädyt täysin päreiksi.

Joka suuntaan tursuilevaksi turakkeeksi muuttunut raapimapölkky juolahti mieleeni melkein heti, kun taannoin rupesin keksimään blogin nimeä. Vielä googlasin, ettei vastaavaa löytynyt ja niin itselleni ylen sopiva ja mieluinen blogin nimi oli syntynyt. Kirjoittaminen on minulle yhtä nautinnollista ja allegorisesti samaa funktiota palvelevaa toimintaa kuin kissoille kynsien teroittaminen. Olisin toisaalta voinut laittaa blogini nimeksi Kahvikissakin, mutta joku oli sillä nimekkeellä kirjoitellut jo enemmänkin verkkoon. Raapimapölkky on kyllä kaiken kaikkiaan paljon kuvainnollisempi.

Nimimerkki Ta-miit tarkoittaa naaraspuolista kissaa muinaisegyptin kielessä. Egyptiläisillä oli tapana nimetä ihmisiä niiden eläinten nimillä, jotka nimettävä henkilö toi mieleen.

Eläinrääkkääjän tuomio

Täällä omituisten oikeusjuttujen maassa on ainakin se hyvä puoli, että kiinni jääneitä eläinrääkkääjiä rangaistaan kunnolla.

Tässä taannoin oli eräs nuori opiskelijamies piessyt huumepäissään kämppiksensä koiran (joka oli järsinyt hänen tietokoneensa johtoja ja kaiuttimia.) ja sumutanut eläinparan silmiin ja turkkiin jotain syövyttävää pesuaineliuosta. Koiralle oli tullut mm. kalloluuhun asti yltävä haava päähän ja silmiin sekä iholle vammoja pesuaineesta. Koira jäi henkiin ja on nyttemmin toipunut silmävammaa ja arpia lukuun ottamatta pahoinpitelystä.

Teostaan kiinni jäänyt sälli tuomittiin oikeudessa kuudeksi kuukaudeksi vankilaan ja viiden vuoden tarkkailuun. Hän sai 5000 dollarin sakot, jotka ohjataan eläinsuojeluyhdistyksen käyttöön. Lisäksi rääkkääjälle lätkäistiin eläintenpitokielto ja hänen pitää käydä läpi huumevieroitus ja psykologinen kuntoutus tuomionsa lisäksi.

Käsirautoihin puetun ja poliisin taluttaman rääkkääjän iso kuva julkaistiin paikallislehden etusivulla nimineen, tietoineen ja tuomioineen.

Minun mielestäni tässä jaettiin kerrankin oikeutta.

En vaan jaksa

Sitä minä en kyllä ikinä jaksa tajuta feminismiin vihamielisesti suhtautuvien logiikassa, että jos naiset aktiivisesti tavoittelevat omaa etuaan, ajavat omia asioitaan ja tekevät työtä oman hyvinvointinsa eteen, niin se on feministien vihaajilta aina ja poikkeuksetta pois, vaikkei se koskisi heidän karvaisia perseitään piirun vertaa.

Samat tyypit, jotka jokaisessa lauseessaan muistavat kailottaa sitä, kuinka nainen on aina ja kaikin tavoin se heikoin astia, tuntuvat muuten pelkäävän ihan saatanasti sitä, että heikot ja surkeat naiset alistavat tossunsa alle koko maailman, pahemmin kuin miehet koskaan. Mielenkiintoinen paradoksi. Samalla logiikalla Venäjän sietäisi olla tosi peloissaan siitä, että Suomi käy yllättäen häijyksi ja vallanhimoiseksi, valtaa koko Venäjän ja karkottaa kaikki vastaan vimpuloivat venäläiset Lappiin soita kuokkimaan.

Feministien vihaajat eivät koskaan ota kuuleviin korviinsa sitä, jos feministi sanoo rauhallisella äänellä, että hänestä on tärkeää olla tasa-arvoinen, tiedostava, vapaa ja vahva yksilö jo siksikin, ettei hänen tarvitse katkeroitua alistamisestaan ja kostaa katkeroitumistaan kumppanilleen. Feministien vihaajat laittavat kädet korville ja loilottavat laa-laa-laa-mää-en-kuule-mittään, jos feministi yrittää muistuttaa siitä, että hän haluaa valtaa, vastuuta ja enemmän rahaa esimerkiksi siitä yksinkertaisesta syystä, ettei hänen puolisonsa tarvitse perheen ainoana elättäjänä nääntyä kohtuuttoman työtaakan alle ja tehdä itsemurhaa tai ehkä jopa tappaa koko perhettään, jos epäonnistuu ylimitoitettujen paineiden alla.

Mutta ai niin. Enhän minä oikeasti niin ajattele. Oikeasti minä ajattelenkin ihan juuri niin kuin kaikki feministienvihaajat väittävät, koska feministinvihaajat sanovat niin ja feministinvihaajat ovat tietenkin aina niin vitun oikeassa. Koska olen feministi, automaattisesti vihaan, halveksin, syrjin ja kyykytän kaikkia tuntemiani miehiä ja haaveilen uudesta uljaasta maailmasta, jossa pitkiin natsinahkatakkeihin pukeutuneet ratsupiiskaa käsissään vihjailevasti hivelevät dominat hallitsevat ja miehet ryömivät heidän jaloissaan koirina uikuttaen. Joka ikinen hetki. Taukoamatta ja kaikissa teoissani.

Tai sitten... NOT

Miesloppuisista eroon

Tulipa mieleeni kirkkaasti ala-asteen ekaluokalla käymäni keskustelu luokkamme naisopettajan kanssa. Tämä keskustelu todella tapahtui, sanamuotoja en muista ihan tarkkaan, mutta sisällön kyllä.

Opettaja: Olen huomenna poissa koulusta ja teille tulee tänne sijainen, koska olen menossa oikeuteen lautamieheksi.
Minä: Muututko sinä mieheksi kun menet sinne? Vai pitääkö sinun laittaa miesten vaatteet päälle?
Opettaja: Ei. Minä menen sinne vain lautamieheksi.
Minä: Mutta miten sinä voi olla siellä miehenä kun sinä olet nainen? Minä en ymmärrä.

En muista miten opettaja sai loppujen lopuksi selitettyä naisen miehenä olemisen pienelle lapselle. Sen vain muistan, että olin ihan äimän käkenä. Ja kuvittelin kaikesta huolimatta mielessäni, miten naisopettajamme istui mieheksi pukeutuneena, irtoviikset nenänsä alla lautakasan päällä.

Turun Sanomissa uutisoidaan, että kielentutkijat Kaisa Karppinen ja Mila Engelberg tekivät "Aloitteen seksistisen kielenkäytön karsimiseksi". Suomen kielen lautakunta lämpeni aloitteelle ja aikoo viimeinkin käydä harjaamaan kielemme pintaa peittävää epämiellyttävää historiallista plakkia, jonka mukaan monessa toimessa tai työssä oleva nainen joutuu toimimaan jonain miehenä. Maskuliinisuuden kyllästämän kielen on todella jo aikakin tehdä tietä uudistetummalle, sukupuolineutraalimmalle kielelle, jossa ei koko ajan painoteta jalkovälin varustusta.

En todellakaan halua, että minulla on jokamiehenoikeudet metsässä marjoja poimiessani, vaan mieluummin vaikka sitten jokaisenoikeus tai yleinen oikeus, kuten englannin kielessä vastaava public right. Armeijan käynyt naispuolinen ystäväni ei todellakaan ole mikään varusmies, kyllä hän ihan naisena siellä armeijan harmaissa heilui. Eikä opettajani ollut lautamies vaikka hän itseään sellaiseksi kutsuikin. Enkä muuten pidä isänmaan käsitteestä sen enempää, kuin äidinkielenkään sukupuolisidonnaisuudesta, vaikka meikäläiselle nimenomaan äiti opettikin kielen.

Innolla odottelen uusia ehdotuksia vanhoja korvaamaan.

Muuten, jokainen mies, joka vetää herneen nenäänsä tästä aloitteesta, voi ihan rauhassa tykönään miettiä käänteisesti, miten imarreltu olisi, jos joutuisi työskentelemään tai toimimaan nimikkeellä, joka päättyy sanan nainen. Tulisi taatusti sellainen äläkkä, ettei mitään rajaa.

Paljas pinta ei lisää lahjakkuutta

En ole katsonut televisiota puoleen vuoteen ja olen muutenkin viihteestä pihalla, mutta satuinpa näkemään erään Talent-ohjelmasta napsaistun pätkän siihen liittyvine uutisointeineen. Video on nähtävissä verkossa ohjelman sivuilla nimellä Alexandra ja Sara.

Kykyjenetsintäkilpailussa lavalla esiintyi kaksi kolmetoistavuotiasta tyttöä. He esittivät tuomaristolle akrobatiaa ja tanssia yhdistävän esityksen.

Kuten tuomarit sanoivat yksimielisesti, tytöt olivat selvästi lahjakkaita ja taitavia voimistelijoita. Mutta jokin muu olikin esityksessä pahasti pielessä. Koreografian aikana aikuisten katsojien kasvoilla käväisi useaan otteeseen melko kauhistuneita ilmeitä.

Syystä, että nämä kaksi lasta olivat käytännöllisesti katsoen puolialastomia. Rintojen peitteenä olivat vain pienet rintsikantilkut ja napa vilkkui maailmanbritneyitten tyyliin. Useat tyttöjen tanssiliikkeet oli selvästi apinoitu musiikkivideoiden aikuisilta naisilta implisiittisine alavatsan suuntaan vihjailevine eleineen ja nytkytyksineen.

Tuomariston Sami Saikkonen piippasi esityksen poikki todella pöyristyneen näköisenä ja aiheesta. Hän kutsui lavalle tyttöjen äidit ja sanoi nelikolle suorat sanat. Hän totesi ärtyneenä, ettei todellakaan halua nähdä kolmetoistavuotiaita lapsia ketkuttamassa itseään puolialastomana itsensä tai yleisön edessä. Katja puolestaan heitti ilmaan retorisen kysymyksen siitä, onko muka hyvä juttu jos noin nuoret tytöt apinoivat seksististen musiikkivideoitten kuvamaailmaa.

Hyvä hyvä! Viihdeohjelmistakin näköjään löytyy ihmisiä, jotka eivät katso sormiensa läpi tällaista, vaan viheltävät pelin ajoissa poikki ja muistuttavat yleisistä sopivuussäännöistä. Niistä sopivuussäännöistä, joiden valvominen olisi kuulunut ensi sijassa vanhemmille.

Mitä vastasivat sen sijaan äidit? (Missä olivat muuten tyttöjen isät?) Selittelivät vain viileästi, että tytöt olivat itse saaneet valita asunsa ja koreografiansa ja että on normaalia voimistelijoille pukeutua niukkoihin asuihin. Niin, kappas kun tosiaan alaikäisiä voimistelijoita ei vielä sentään pakoteta pukemaan stringejä ja nännin päälle tarrana liimattavia tähtösiä! Ja onhan se tosiaan niin väärin, kun piltit eivät saa pitää hotpantseja, minihameita ja pikkiriikkisiä toppeja jos itse kerta haluavat...

Mammat olisivat kuitenkin voineet miettiä kaksi kertaa, haluavatko kykykilpailuun osallistuvat tyttärensä muistettavan mieluummin paljaan pinnan näyttelijöinä ja surullisina esimerkkeinä vai taitavina akrobaatteina. Olisivatko he itse iljenneet mennä lavalle noin pukeutuneena? Heidän jos keiden olisi pitänyt käyttää järkeään, jos ei kerta muksujen oma harkintakyky riittänyt, niin kuin ei yleensä tuon ikäisillä koskaan riitäkään.

Tuomaristo teki hienon päätöksen ja sanoi ei tyttöjen jatkolle. Ihan periaatteesta. Se oli erittäin tarpeellinen näpäytys ällöttäviä roolimalleja nuorisolle tarjoavalle mainstream-viihteelle ja kaikille muillekin, jotka koettavat hilata tyttöjen seksualisoimisen ikää aina vain alemmas ja alemmas. Tätä emme kaipaa, tätä emme halua todellakaan nähdä! Vaatteet päälle tuon ikäisille, prkl!

Nelosen keskustelupalstalla kirjoittelevat, muutamat yllättävän tyhmät ihmiset ovat käsittäneet tapauksen omissa herneaivoissaan niin, että esitykseen puuttunut tuomari olisi muka ollut pervo nähdessään esityksessä jotain seksikästä. Ihmettelen vain, että miten joku noista kirjoittelijoista voi olla niin aivokuollut, ettei tajua mitä eroa on seksikkyyttä sopimattomalla tavalla imitoivan lapsen ja aikuisen ihmisen tarkoituksellisen seksikkään käytöksen välillä. Ensiksi mainittua terve ihminen ei todellakaan katsele hyvällä silmällä, jälkimmäistä kenties kyllä. Odottavatko nuo tuomarin moralisointia kritisoineet ihmiset kenties sitä päivää, jolloin näemme kykyjenetsintäkilpailuissa ensimmäisen tankotanssia ja stripteasea esittävän kymmenvuotiaan, ennen kuin havahtuvat kaiken suvaitsevasta möhö-koomastaan.

Tapaus saattoi todennäköisesti kolauttaa näiden nuorten tyttöjen itsetuntoa kipeästi, vaikka kyse oli ensi sijassa vain heidän naiiviudestaan ja ymmärtämättömyydestään. Mutta ehkä se sai heidät myös kelaamaan muutamia juttuja. Heille teki todennäköisesti erittäin hyvää tajuta, että se paljas pinta ei todellakaan lisää lahjakkuuden määrää, oli ikä mikä hyvänsä, vaan saattaa jopa nolosti tärvellä heiltä jotain heidän kovasti tavoittelemaansa. Ehkäpä he jopa päätyvät tämän opetuksen saaneina hyödyntämään lahjakkuuttaan johonkin rapvideoiden rekvisiittaa arvokkaampaan toimintaan.

Jos jollekulle on vielä epäselvää miksi alaikäisten vanhemmilta idoleiltaan kopioima herutus ei ole mikään kovin iloinen, rakentava ja hyvä juttu, voin suositella iltalukemiseksi Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tyttöjä.

Spider in a hard hat

Emotional lives of cat

How could we fail to see that just as some animals make us envy their remarkable physical capabilities, so do others make us wish for their emotional gifts. Cats have an emotional directness, a purity of purpose (or purposelessness?) -no compromise, especially with the honesty of their feelings.

Here I am, every moment of the cat says, love me as I am, or not at all.

With my cats I am learning the lesson of the sufficiency of the moment. No yesterday, no tomorrow, only the magic of today, of this single instant, No remorse, no regret, no yearning, just the play of now.

- Jeffrey Moussaieff Masson: The Nine Emotional Lives of Cats. A journey into the feline heart. -

Kolmoisyhdyssanavarastotilataidenäyttely

Viimeisimmät vieraamme tartuttivat meihin täällä käydessään vakavan sairauden.

Varoitus: Saatatte saada saman taudin helposti itsellenne, jos luette tämän pukeutumatta silmät ja korvat ja limakalvot peittävään kokovartalokondomiin. Tartunnan jälkeen maailmanne ei ole enää entisensä.

Tätä hillitöntä epidemiaa esiintyy etenkin maissa, joissa tunnetaan pelottava yhdyssanojen käsite. Jo saatte tämän, niin syyttäkää vain itseänne. Pahimmassa tapauksessa se piinaa teitä heti ensimmäisenä, kun heräätte aamulla ja muljuaa aivolohkoissanne vielä siinä vaiheessa kun olette vaipumassa uneen. Ettekä pääse siitä ikinä kuuna päivänä eroon!

Kyse on iilimadon lailla aivoihin porautuvasta ja sinne kiinni jäävästä loisesta, joka aiheuttaa pakonomaisen tarpeen keksiä kolmoisyhdyssanoja ja miksipä ei nelos- tai viitosyhdyssanojakin, jos vain mielikuvitusta riittää. Voi kuulostaa aluksi sangen tylsältä ja viattomalta, mutta auta armias, kun tällainen sanaleikkiloinen päätyy jo valmiiksi likaisella mielikuvituksella ja säädyttömällä sanavarastolla varustettujen ihmisten elimistöön. Tuloksena on niin matalaa huumoria, että sitä varten on kaivettava syvä monttu takapihalle.

Tarkoituksena on siis löytää kaksi yhdyssanaa, jotka matsaavat keskeltä yhteen ja muodostavat enemmän tai vähemmän absurdin kombinaation. Otetaanpa esimerkkejä:

Kiltti ja viaton ihminen, jolla on syystä tai toisesta immuniteetti tällaisia degeneroivia loisia vastaan, keksisi ehkä sellaisten sanojen yhdistämisen kuin vaikkapa toimistotyö ja työpäivä, joista saamme viattoman ja normaalin toimistotyöpäivän. Täysjärkisen päähän voisi myös juolahtaa auringonkukkaruukku, villikissanminttu, lasihelmipeli, rautalankarulla, maapähkinävoi tai sohvatyynynpäällinen. Ihkua, hii!

Miedon tartunnan saaneilla voivat suusta pullahtaa ulos esimerkiksi seuraavat yhdistelmät: kuonokoppakuoriainen, huulipunajuuri, kainalokarvaharja, rautahammaskeiju, teilipyörävarasto, tajunnanvirtapistoke, munavoitatti, partasienisalaatti, kylpysuolasilli, sähköjohtopäätös, vessapaperinkeräys, hikihelminauha, vattumatonkude, ensiapupyörät, tonttulakkiaisjuhlat, saksanpolkkatukka, säkkipillimehu, juhlapuheripuli, pornoluolakarhu, pohjoisnapanöyhtä, vihkivesipyssy, kummitustalonmies, poninhäntäheikki, työnhakuammunta, pornolehtimetsä, akkavaltameri, hiirenkorvavaikku, vessahätänumero, luukatokorvaus, jalkapallokala, kyynärpäätäi, sokeripalapaisti, ruumismatolääke, kalanmaksalaatikko, nenäonteloeläin, sukupolvivamma, eturistisidekudosvaurio, krokotiilitalo, hillosipulikupoli, vyöruusuvesi, lumiukkometso, puruluuranko, puruluukato, kielimuurinmurtaja, makuuhaavanlehti, avioliittovaltio, päässälaskuvarjo, viisaudenhammastahna, kaljakoripallo, rakoValkeakoski, poskiluujauho, telaketjusilmukka, leukalappuliisa, selkärankasavotta, teräsvillasukka, tähtisumusireeni, hapanmaitoparta, maitopartakone, lapsivesikauhu, röntgensädetikku, poskipunahilkka, roskakorituoli, hikinauhalakritsi, tulisijamuoto, välilevysoitin, kivitaskulaskin, tekohammasratas, takkapuujumala, hedelmälihakirves, grillipihtihäntäinen, aivopesutupa ja etenkin sanavarastomies.

Mutta kun on kyse laumasta jo valmiiksi turmeltuneita, säädyttömiä riiviöitä, loisen seulaksi nakertamalla mielikuvituksella ei ole lopulta enää mitään rajaa, eikä häpyä. Ilmoille losahtelee sellaisia hirvityksiä, kuin häpyhuuliharppu, pillumehulinko, peräreikäjuusto, persvakosametti, jalkovälipala, lapsivesipuisto, välilihaliemi, kivespussijuoksu, immenkalvotussi, esileikkikenttä, jääkaappihomo, tissibaarikärpänen, puujalkasilsa, tangomarkkinarako, karvakolmioleipä, alapääjohtaja, ilmavaivanpalkka, kullinnuppineulatyyny, pierutyynyliina, kivespussilakana, navanaluslakana, teilipyörätuoli, takapuoliaika, esinahkatakki, lihatiskijukka, munasolukämppä, pornotähtitaivas, sillinhajukumi, sukkamehumaija, hiivasienisalaatti, alapesukarhu, siemensyöksylasku, persereikäleipä, alapainepesuri, suolinukkaharja, perätilataksi, oksennuspussilakana, alusastiakaappi, häpykielipoliisi, rasvahuuhteluaine, hieromasauvasekoitin ja vaikka mitä muuta härskiä, mikä vain kirvoittaa yleisöstä takuuvarman "yäääääääkin".

Jos käy kyllästyttämään, niin voi vaikka visualisoida keksimiään sanoja ja piirtää niitä paperille jos kynä pysyy kädessä. Johan nousee ihokarvat äkkiä uudelleen pystyyn.

Eikä sekään vielä riitä. Kaikkein härskeimmät jutut pitää tietysti kääntää myös englanniksi ja opettaa viattomille, jumalaa pelkääville amerikkalaisille. Älkää sitten suomalaiset ihmetelkö, jos teillä on pian maailmalla viehko maine tyyppeinä, jotka puhuvat mielellään esim. blowjobcafesta, pubichairdresseristä tai assholecheesestä ja räkättävät vääränä päälle.

Jos nappaa, niin tätä sanataideterapiaa saa vapaasti harjoittaa kommenttiosastollani. Mutta muistakaa, että minä varoitin.

Niagara Falls vol. 2

Tarvittiin näemmä toinen yritys Niagaran putousten kanssa, ennen kuin meni jakeluun ja kolahti oikein kunnolla.

Siispä uuden vierassatsin kanssa otimme jälleen aikaisin lauantaiaamuna suunnan kohti suuria putouksia.

Aloitimme viikonloppureissumme taasen Kanadan puolelta ja samasta Niagara Falls Rainbow Youth Hostellista kuin muutamia viikkoja sitten. Täytyy muuten kehua uudelleen, että se on erittäin viihtyisä ja mukava hotelli syrjäisehköstä sijainnistaan ja halvasta hinnastaan huolimatta.

Fiilis oli vähäisestä univelasta johtuen jotenkin terävämpi ja nautiskelevampi kuin edellisellä kerralla. Tällä reissulla sitten koin niitä kaipaamiani äärielämyksiä, jotka menivät ilon partaterinä lihan ja luiden läpi.

Menimme auringon paistaessa mitä ihanimmin, Maiden of Mist -laivaretkelle. Kun paatti purjehti vesiputousten ääreen ja käänsi kylkeänsä niin, että vesivirta syöksyi majesteetillisena, marmorinvalkoisena kuohuseinänä suoraan edessämme, koin jälleen saman järisyttävän tunteen kuin Krimmlin putouksilla. Vapisin kauttaaltani haltioitumisesta ja ilon kyyneleet virtasivat vuolaina poskillani sekoittuen putouksista satavaan veteen. Sitä tunnetta ei voi ostaa edes säkillisellä kultaa, eikä oikeastaan edes jakaa kenenkään kanssa. Se on puhdasta, tislattua iloa siitä että on hetken yhtä luonnon kanssa.

Laivan jo rantautuessa tapahtui tragikoomisempi episodi. Otin kuvia ystävistäni ja kamera alkoi yhtäkkiä temppuilla käsittämättömällä tavalla. Kirosin kameralle kaikilla suomen kielen kirosanoilla, jotka mieleen juolahtivat ja eikös heti sen jälkeen joku suomalainen tullutkin tarjoutumaan ottamaan meistä yhteiskuvan. Jos olisi ollut saippuaa taskussa, niin olisin pessyt suuni ja suupieletkin. Emme ole yksin maailmalla.

Toisena päivänä kävelimme Amerikan putousten juurelle. Hisseille johtavat metsäpolut ovat amerikkalaisiksi yllättävän idylisiä ja kauniita. Yllättävää oli myös se, että Amerikan puolella krääsäkulttuuri oli huomattavasti hillitympää kuin Kanadan turistirysäpainajaislandiassa, joka sentään onneksi on hieman kauempana putouksista. Voittajamaata on sittenkin vaikea valita yksiselitteisesti tämän jälkeen. Molemmissa on puolensa.

Putousten alla täytyi päästä kokeilemaan Cave of Windsin hurrikaanitasannetta, jossa "sai ankarasti selkäänsä" putouksen ryöpyiltä ja kastui sadeviitasta huolimatta melkoisen märäksi. Ruoskiva kylmä vesi tuntui huikealta ja nautin siitä masokistisesti niin kauan, kunnes hampaat alkoivat kalista. Olinkin sen jälkeen oikea miss Niagara märkä t-paita ja lahje. Tuli muuten mieleen, että nämä putoukset olisivat muuten mitä fantastisin paikka alastonvalokuvaukselle, ellei kyseinen touhu olisi sattuneista syistä maijameikäläisten ulottumattomissa. Ehkä täytyy tyytyä johonkin Ithacan putouksista, kunhan viimeisetkin turistit häipyvät rotkopoluilta.

Mutta sen vaan sanon, että minä rakastan vesiputouksia ja kuohuvan, korkealta putoavan veden kaunista väkivaltaa. Valkoinen putousseinämä on todella yksi maailman kauneimpia näkyjä. Tällä kertaa sain kaiverrettua sen syvälle mieleeni.